Onko teillä tälläisiä äitituttuja/kavereita?

[sintsu78]

Jos mä olen lasten kanssa mennyt ulkoilemaan ja pyytänyt ystäväni ja hänen lapset omien lasten kavereiksi niin katson että se on lasten tapaaminen ja aikuisten jutut on silloin tois arvoisia.Aikuisten vakavammat keskustelut meillä käydään sitten ilman niitä lapsia ja heidän tuomia keskeytyksiä.
Tosin jos aikuiset puhuu niin sanon lapsille te odota nyt on juttu kesken.Kuuntelen sinua seuraavaksi.
Ei minun seurustelusta tule mitään silloin kun on lapset paikalla ja kun sen tiedän niin näin mennään.Ystäväni ovat kyllä tietoisia asiasta.

 

[Ap]

Tämä on mielenkiintoista, koska joidenkin seurassa aikuistenkin keskustelu sujuu hyvin, sitten taas kuvailemani kaltaisten kanssa koko vierailu on ihan yhtä levotonta härdelliä- vaikka olisi sama määrä lapsia ja samanikäisiä. Luulen että lapsetkin olisivat rauhallisemmin jos sitä jatkuvaa huutelua ei olisi.

Mulla on siis kaksi poikaa ja tokihan niiden perään joutuu katsomaan mutta en mä jokaista askelta tai männynkäpyä seuraa , silloin kun joku juttu on kesken ja paikka turvallinen ja mitään erityistä ei ole meneillään.

 

[hmm]

Jos mä olen lasten kanssa mennyt ulkoilemaan ja pyytänyt ystäväni ja hänen lapset omien lasten kavereiksi niin katson että se on lasten tapaaminen ja aikuisten jutut on silloin tois arvoisia.Aikuisten vakavammat keskustelut meillä käydään sitten ilman niitä lapsia ja heidän tuomia keskeytyksiä.

tääkin on toisaalta ihan totta, mutta nää samaiset äidit, joista esim. itse edellä puhuin, eivät myöskään koskaan irtaudu ilman lapsia mihinkään..

 

[Mummy Sunshine]

No tuolla tavalla lapset eivät ainakaan opi että heidänkin pitää joskus odottaa vuoroaan ja että aina maailma ei pyöri heidän napansa ympärillä. Itse yritän opettaa lapsille tapoja, kerron että äiti juttelee nyt hetken ja sitten katsotan se sinun leikki. Ja siten voi olla kummallekin läsnä paremmin, sekä aikuisten kesken että lasten. Ei tuo juttelun välistä puolihuolimattomasti huutelu kuitenkaan tee muuta kuin kamalan levottoman tunnelman.

No niinku sanottu, niin riippu lasten ijistä, iöistä tai miten ikinä. Itsellä kuopus on 1v9kk ja ei se kyllä vielä tajua, että mä opetan sille tapoja, jos mä pyydän sitä odottamaan. Se kun tajua muutenkaan vielä mitään mistään.

Eri asia sit jotkut 4-5-vuotiaasta ylöspäin. Ja tää oli vaan arvio

Eikös nyt 1v9kk tajua, mitä tarkoittaa "odota" tms.
Ja yks mitä mä en tajua, on kun lapset saa pyytää karjumalla, kitisemällä, kiukuttelemalla tms. ja vanhemmat vielä tekee mitä lapsi "pyytää". Kyllä reilu vuoden vanha oppi, miten pyydetään. Ei komentamalla vaan kauniisti.
Tapakasvatuksesta vaan tuli mieleen. Kyllä ne tajuaa paljon ennen 4-vuotispäivää!

 

[kahden vilkkaan äiti]

No mua ärsyttää välillä, kun muutama tuttu äiti on niin kiinni 5-vuotiaassa lapsessaan, ettei voi olla yhtään eri huoneessa. Siinä on ihan turha viritellä mitään aikuisten jutteluita, kun istutaan lastenhuoneessa katsomassa jo aikas isojen lasten leikkejä. Itse olen sillä kannalla, että lapset leikkii paremmin, kun saavat vähän ilmaa väliin. Ainakin omani leikkivät tosi nätisti, kun ovat kavereiden kanssa mutta kun minä olen lähellä niin alkaa joko älytön narina tai sitten pelleily. Sama se on nuoremmankin kanssa, 1½-vuotiaani leikkii paljon paremmin jos en ole ihan lähellä vaan esim. katson viereisestä huoneesta. Jos olen samassa huoneessa niin alkaa show.