Onko teillä nössö-miehiä, jotka suostuu kaikkeen?

["vieras"]

Oikeesti mietin, et se vois olla kivaa. Mun mies haluaa päättää joka asiasta, eihän se toki päätä, mutta yrittää aina dominoida. On se kilttikin, mutta ärsyttää se joku miehinen halu määrätä ja olla päälläpäsmärinä. Joka asiasta pitää helvetti mielipide olla, ja se on yleensä eri kuin mulla. Monessa ikiriidassa olemme jumissa kun hän haluu toista kuin minä. Ainaista väittelyä on tämä meidän elämä, kun ollaan yhtä itsepäisiä ja omapäisiä. Oispa mies sellanen myöntyväinen nössykkä, joka suostus kaikkeen. Pah... (Siis minunhan ei tarvii muuttua.)

 

[Señora]

Ei ole nössö, vaikkei riidelläkään. Molemmat tehdään kompromisseja ja kuunnellaan toisen mielipidettä, riitelystä kun ei ole mitään hyötyä kummallekaan.

 

[Nenja]

Ei tuo mikään myöntyvä möllykkä ole, mutta haluaa miellyttää ja tehdä niin että minä olen onnellinen. Eli enemmänkin mä oon se joka dominoi, mutta ei riidellessä jää kyllä jalkoihin ollenkaan.

 

[~fruity~]

Meillä on aikalailla myös niin, että mies on / yrittää olla se dominoivampi osapuoli meidän avioliitossa. Mutta olemme molemmat aika kovapäisiä, joten useimmiten "riidat" päättyvät siihen, että hymähdämme vaan toisillemme ja parin minuutin kuluttua vaihdamme aihetta tajutessamme, ettei ole järkeä ottaa mittaa toisistamme.

Riitelemme kunnolla melko harvoin, mutta meidän tilanteessa se onkin toiminut eräänlaisena ilmaa puhdistavana tekijänä liitossamme. Riidat kuuluvat jokaiseen hyvin toimivaan parisuhteeseen, en voisi kuvitellakaan että olisin näin onnellinen jos mieheni olisi sellainen nyhverö, joka ei koskaan sano ei, eikä riitoja ikinä syntyisi. Toki jos parisuhde koostuu ainaisesta tappelusta, ei sekään hyvä ole.

Mutta minä ainakin olen onnellinen miehestäni, joka aika ajoin kyllä ottaa hermoon ja oikein urakalla, mutta on hän kuitenkin ihana ja rakastettava mies.

 

[Elizabeth Bennet]

Mä yritän olla meillä dominoivampi, ja mies antaakin mun päättää paljon, varsinkin sellaisissa asioissa, jotka on sille ihan sama (niinkuin sisustus ).

Niissä asioissa, jotka hän kokee tärkeinä, on hyvinkin jyrkkä ja jääräpäinen.

Kiitettävästi osataan kuitenkin kuunnella toisiamme ja tehdä kompromissejakin, se kai on tärkeintä.

 

["alkup."]

On mullakin rakas mies, mutta just välillä ottaa aivoon, kun ei voi yhtään myöntyä. Osaamme kyllä keskustella syvällisista aiheista, ja mies aina minut yllättää kun sanoo, joka osoittaa, että hitsi, osaa se harkita ja ajatella minunkin näkökulmasta. Mutta jokapäiväisessa elämässä on semmosta kyllä kovaäänistäkin väittelyä koko ajan. Ei ole harmoniaa kyllä tässä talossa. Lapsetkin ovat kovaäänisiä ja itsepäisiä. Helvettiä välillä. Tekee mieli karjua, että turpa kiinni kaikki, ja teette kuten minä sanon!!!

 

[Mulla maailman ihanin mies]

Mun mies on aika kiltti.. Tai no vois sanoo et tosi kiltti semmonen ihminen joka tarvitsee potkun persuksille ja jonkun työntämään eteenpäin elämässä ja muutenkin. Mutta kyllä siltä löytyy joitakin mielipiteitä, mistä ei sitten edes keskustella. Sillä on kova tarve miellyttää mua, ja minä kun satun olemaan yksi niistä temperamenttisimmista naisista ketä mieheni on koskaan tavannut. Silti sovitaan yhteen mitä mainioimmin, suhde kestänyt jo 8 vuotta ikinä en vaihtaisi noin hyvää miestä, ihmistä joka sopii mulle parhaiten <3

 

[kepsis]

Väittäisin että yksi hyvän parisuhteen edellytys on se että hyväksytään molemmat yksilöinä jotka on omaa mieltään asioistaan. Onhan se toki rasittavaa jos jokaisesta asiasta pitää sotia ja tehdä pienimmästäkin asiasta tappelu.

Eihän tuo toistensa hyväksyminen poista kaikkea skismaa suhteesta tietenkään, mutta vähentääpähän sellaista kilpailuhenkistä suhdetta tuhoavaa minä itse-mentaliteettiä.

Jos oikeasti tärkeät asiat jumiittaa siksi kun ei päästä yhteiseen sopimukseen niistä niin onhan se silloin aika miettiä joko pariterapiaa tai eri teitä. Mutta eihän se parisuhde ole tarkoitus olla sellainenkaan missä jompi kumpi aina peesailee mitä toinen on mieltä.

 

["alkup."]

Mun mies on vielä yrittäjä, ja on tottunut määräilemään ja antamaan käskyjä. Sama jatkuu sitten kotona. Ja minulla on heti karvat pystyssä, jos joku yrittääkään minua ohjailla mitenkään. Kiljasen ensin vastalauseet, ja sitten vasta mietin, että kannattaako tästä riitaa alottaa, voishan tuota vähän myötäilläkin

 

[Ei ymmarra]

No, on se aika ristiriittaista nyt. Valitellaan, ettei mies tee mitään. Makaa sohvalla vaan, tullaan tänne palstalle itkemään luuseri miehestä. Mutta jos mies auttaa siivoamisessa, ulkoilee lasten kanssa, käy kaupassa jne. niin mies onkin nössö

 

[Elizabeth Bennet]

[QUOTE="alkup.";27867868]Mun mies on vielä yrittäjä, ja on tottunut määräilemään ja antamaan käskyjä. Sama jatkuu sitten kotona. Ja minulla on heti karvat pystyssä, jos joku yrittääkään minua ohjailla mitenkään. Kiljasen ensin vastalauseet, ja sitten vasta mietin, että kannattaako tästä riitaa alottaa, voishan tuota vähän myötäilläkin[/QUOTE]

Ehkä hän tarvitsee juuri sinunlaisen voimakastahtoisen vaimon elämäänsä tasapainottamaan, joka "pistää kampoihin", eikä ole hänen käskyläisensä.

En nyt tarkoita, että riitely on asiallista, mutta kuitenkin..

 

["alkup."]

Ehkä hän tarvitsee juuri sinunlaisen voimakastahtoisen vaimon elämäänsä tasapainottamaan, joka "pistää kampoihin", eikä ole hänen käskyläisensä.

En nyt tarkoita, että riitely on asiallista, mutta kuitenkin..

Niin se taitaa olla. Kyllä me alunperin viehätyimme toisissamme juuri siihen vastukseen, minkä sai. Väitelty on alusta asti. Ja niinhän sitä sanotaan, että se piirre joka toisessa viehättää alussa, muuttuu ärsyttäväksi ajan myötä. Meillä on kyllä huumoriakin rutkasti, ja meidän puheet saattaa muille kuulostaa aika roisilta. Nyt vaan ärsyttää lähinnä kun just siihen sisustukseen pitää nokkansa tunkea, jättäs vaan mulle valinnat, niin oispa joutusampaa ja helpompaa.

 

[Tapiontytär]

Mun mies oli sellainen "kyllä, rakas"-tyyppi muutaman ensimmäisen vuoden. Joskus koitin haastaa riitaa siitäkin, että se on semmoinen tossu mutta eihän sen kanssa edes riitaa saanut aikaan.
Kuulin siltä kyllä, että esitän mielipiteeni niin vahvasti, että ei hän viitsi alkaa omia näkemyksiään tyrkyttää. Jaa, ai mä vai?

Oikeastaan vasta kun joku viisi vuotta tuli täyteen, alkoi mies osoittamaan omaakin tahtoa ja tykkään

 

["vieras"]

Mulla oli sellainen. Se oli tosi ärsyttävää. Minä "sain" tehdä kaikki päätökset ja kantaa siis myös vastuun. Mitään meidän elämässä ei tapahtunut ellen minä laittanut asioita rullaamaan. Mielipiteitä hänellä ei kauheasti ollut, joten mistään keskusteleminen ei oikein onnistunut. Hän vain myötäili ja minän pidin monologia. Mies kyllä aina kiltisti myötäili, auttoi kotitöissä ja oli muutenkin hyvä mies, mutta huono minulle. Minä olen sellainen, että jos minun antaa dominoida, minä myös dominoin. Koska mies suostui heittopussiksi, hän minun kanssaan sellaiseksi päätyikin ja oikeasti tunsin itseni täydeksi kusipääksi. Kohtelin häntä huonosti, koska hän sen salli ja se tuntui minustakin pahalta, mutta en osannut käytöstäni muuttaakaan. Toivottavasti hänellä on nyt paremmin.

Nyt minulla on mies, joka ei anna itseään pompotella, omaa mielipiteitä ja on oma-aloitteinen. Olemme tasavertaiset ja minäkin pysyn ruodussa. Näin on hyvä.

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";27867933]Mulla oli sellainen. Se oli tosi ärsyttävää. Minä "sain" tehdä kaikki päätökset ja kantaa siis myös vastuun. Mitään meidän elämässä ei tapahtunut ellen minä laittanut asioita rullaamaan. Mielipiteitä hänellä ei kauheasti ollut, joten mistään keskusteleminen ei oikein onnistunut. Hän vain myötäili ja minän pidin monologia. Mies kyllä aina kiltisti myötäili, auttoi kotitöissä ja oli muutenkin hyvä mies, mutta huono minulle. Minä olen sellainen, että jos minun antaa dominoida, minä myös dominoin. Koska mies suostui heittopussiksi, hän minun kanssaan sellaiseksi päätyikin ja oikeasti tunsin itseni täydeksi kusipääksi. Kohtelin häntä huonosti, koska hän sen salli ja se tuntui minustakin pahalta, mutta en osannut käytöstäni muuttaakaan. Toivottavasti hänellä on nyt paremmin.

Nyt minulla on mies, joka ei anna itseään pompotella, omaa mielipiteitä ja on oma-aloitteinen. Olemme tasavertaiset ja minäkin pysyn ruodussa. Näin on hyvä.[/QUOTE]

Niin just. Se tasavertaisuuden tunne on kyllä tärkeä, ja sitä varten minäkin taistelen aina samalle tasolle, vähintään. Olen minäkin itse asiassa ollut ennen tossukan kanssa, jolle kaikki oli ihan sama, ja mitä vaan, ja joka oli kyllästynyt kaikkeen muttei tehnyt mitään minkään asian eteen. Ja sille tuli nalkutettua, ja yritin potkia persiille, mutta kun toista ei voi muuttaa. Joten on tämä siihen nähden kyllä parempi tilanne.

 

[astrolabe]

Ei tuo suostu läheskään kaikkeen ja hänen päätään on mahdoton kääntää päätöksen tehtyään. Mutta hänen ilmaisutapansa on sellainen, että häntä voi erehtyä pitämään nössykkänä.

 

[tiiru]

Ei ole mutta ei myöskään mikään tyranni. Mun kanssa todellakin kannattaa pitää puoliaan tai käy tossut.

 

[SuzieQ.]

Meillä on aikalailla myös niin, että mies on / yrittää olla se dominoivampi osapuoli meidän avioliitossa. Mutta olemme molemmat aika kovapäisiä, joten useimmiten "riidat" päättyvät siihen, että hymähdämme vaan toisillemme ja parin minuutin kuluttua vaihdamme aihetta tajutessamme, ettei ole järkeä ottaa mittaa toisistamme.

Riitelemme kunnolla melko harvoin, mutta meidän tilanteessa se onkin toiminut eräänlaisena ilmaa puhdistavana tekijänä liitossamme. Riidat kuuluvat jokaiseen hyvin toimivaan parisuhteeseen, en voisi kuvitellakaan että olisin näin onnellinen jos mieheni olisi sellainen nyhverö, joka ei koskaan sano ei, eikä riitoja ikinä syntyisi. Toki jos parisuhde koostuu ainaisesta tappelusta, ei sekään hyvä ole.

Mutta minä ainakin olen onnellinen miehestäni, joka aika ajoin kyllä ottaa hermoon ja oikein urakalla, mutta on hän kuitenkin ihana ja rakastettava mies.

Kirjoituksesi oli kuin suoraan minun näppikseltäni. Eli ihan sanasta sanaan noin on meilläkin. =) En vaihtaisi tuota omaa, ihanaa besserwisseriäni. :heart:

 

["jep"]

Ei ole nössö, vaikkei riidelläkään. Molemmat tehdään kompromisseja ja kuunnellaan toisen mielipidettä, riitelystä kun ei ole mitään hyötyä kummallekaan.

Samoin. Lisäksi ollaan sellaisia sielun kumppaneita, että isoissa asioissa ollaan jo valmiiksi samoilla linjoilla. 16v yhdessä