Onko teidän tyttöjen kaverisuhteet mutkattomia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
no tytöillä tuo on yleistä. ja näköjään sitä pojatkin harrastaa. nuorin tuli iltapäivällä surkeesti itkien kotiin, kun läksi naapuriin ja siellä oli ollut pojalla joku toinen kaveri ja tää vieras poika oli huutanut meidän pojalle, että mene vittuun, mä olen täällä nyt
 
ei taida tyttöjen kaverisuhteet koskaan olla aivan mutkattomia. Aina on joku ylimääräinen ja tytöt palaavat enemmän noita pelejään. Niin oli silloin 30vuotta sitten ja näyttää olevan edelleen.
 
Kaiken ikäisten tyttöjen suhteet tuntuu olevan yhtä draamaa. Aina joku on mustasukkainen toisista kavereista tai suuttunut muuten vaan. Välillä riidellään kamalasti ja taas sovitaan. Raskasta sitä on seurata sivusta eikä oikein puuttuakaan voi.
 
mulla on kolmasluokkalainen tyttö(tänä vuonna täyttää 10v)niin välillä ollaan kun "paita ja "perse" kaverin kanssa,sit vaihtuukin kaveri pariksi vkoksi toiseen....kyllä nuo tytöt "julmia"toisilleen osaa...välillä niin surettaa lapsen puolesta...
 
On ja ei ole.

Oma ekaluokkalainen on vielä niin lapsenomainen, ettei oikein tajua noita syrjintä- yms juttuja. Ei osaa vielä pelata sitä peliä. Pihalla ja koulussa on yleensä suuremmassa porukassa, kaikki sulassa sovussa.

Tytön hyvä ystävä harrastaa sitä, että sanoo välillä tosi ilkeästi (esim. kun tyttöni eilen pihalla sanoi käyvänsä kotona juomassa, niin tämä ystävä oli sanonut että "hyvä, toivottavasti et tuu ikinä takaisin") ja myös syrjii, sulkee porukasta pois, jne. Omaa tyttöni se ei ole niinkään haitannut, hän ei ole ottanut sitä mitenkään raskaaksi, eikä oikein vissiin edes tajunnut sen olevan kiusaamista (hän ehkä ajattelee vielä niin, että kiusaaminen = lyöminen, töniminen). Olen selittänyt, että se ON kiusaamista eikä sitä kuulu sietää. Mutta likka toteaa että hän menee sitten leikkimään jonkun muun kanssa (se on totta, hänellä on muitakin ystäviä paljon).

Eli oma tyttöni ei ole vielä oppinut näitä "tyttömäisiä" henkisen kiusaamisen niksejä, mutta on jo joutunut sellaisen kohteeksi. Mutta koska se ei vielä häntä tunnu haittaavan, niin en oikein tiedä, pitäisikö minun puuttua siihen tai ei. Tai olenhan mä jo hiukan puuttunutkin joskus, ja tiedän mm. tyttöni toisen hyvän ystävän äidin jutelleen tämän kiusaavan tytön vanhempien kanssa. Jos ja kun se taas toistuu, niin voisinpa minäkin pirauttaa vanhemmille...ei kai mun täydy odottaa sitä, että asia alkaa tosiaan tyttöäni haitata?
 
On.
Sinänsä yllättävää koska itselläni oli tuossa iässä tosi paljon draamaa kavereiden kanssa ja oli vaikea saada kolmea tyttöä mahdutettuun samaan porukkaan.
Hyvä näin koska kyllä sitä on monet itkut tullu itkettyä ja myös aiheutettua lapsena. Kiva että tytön kaverit ovat sellaisia jotka ovat aina isolla porukalla liikkeellä eivätkä riitele tai syrji.
 
[QUOTE="vieras";23559004]ja minkäikäisiä?
onko riitoja, kiukkua, syrjintää tms? tai oletteko tietosia asioista, ja puututteko?[/QUOTE]

Aika mutkattomilta nuo vaikuttavat, nyt tyttö 13-vuotias. Joskus on ollut jotain pientä kinaa jonkun kaverin kanssa ja on ehkä haukkunut kotona ihan tyhmäksi, mutta seuraavana päivänä ovat taas olleet kuin ei mitään. Ja ei, en ole itse koskaan puuttunut, ei ole ollut tarvetta.
 
Oman tyttäreni kohdalla en enkä usko että ihan lähi kaveripiirissäkään, noita on 6 tyttöä jotka pyöriin sekaisin leikkien välillä kaikki yhdessä väilliä 2-3 kimpassa ja ylättävästi ei tuossa 3 kimpassakaan oo koskaan ollu ketään likaa.
Kait se on niin että nää maaseudun kasvatit on pidempään lapsia, ikää tytöillä on nyt 12-13 vuotta (kuudesluokkalaisia)
 
[QUOTE="vieras";23559176]Kaiken ikäisten tyttöjen suhteet tuntuu olevan yhtä draamaa. Aina joku on mustasukkainen toisista kavereista tai suuttunut muuten vaan. Välillä riidellään kamalasti ja taas sovitaan. Raskasta sitä on seurata sivusta eikä oikein puuttuakaan voi.[/QUOTE]

Minkälaisia tyttöjä te oikein kasvatatte? Olisiko vanhemmilla vähän peiliin katsomisen paikka, jos tuntuu, että omat tytöt eivät osaa muuta kuin riidellä.

Itse en ole omassa nuoruudessa kokenut mitenkään ongelmalliseksi tyttöjen välistä kanssakäymistä, eikä onneksi näköjään omakaan tyttö mitään ihmeellisiä draamoja ole kohdannut. Ja sama meno on jatkunut työpaikoilla, olen työskennellyt sekä naisvaltaisilla, että miesvaltaisilla että "sekatyöpaikoilla", enkä ole yhdessäkään kohdannut tuollaista menoa, jotta voisi/joutuisi sanomaan, että naiset eivät tulisi toimeen keskenään. Olen kyllä kuullut tällaisista ongelmista, mutta ilmeisesti kyse on vain tietyntyyppisten naisten ja näiden naisten kasvattamien tyttöjen ongelmasta.
 
Minkälaisia tyttöjä te oikein kasvatatte? Olisiko vanhemmilla vähän peiliin katsomisen paikka, jos tuntuu, että omat tytöt eivät osaa muuta kuin riidellä.

Jaa-a, saatan olla ihan pikkuisen puolueellinen, mutta tietääkseni ne ei oo just mun tytöt, jotka kehittää joka asiasta riitaa, vaan niiden jotkut kaverit. Ja olen jo vuosia seurannut näitä samoja tyttöjä.
 
Vanha ketju, mutta replyän nyt kuitenkin.

Kateellisena katson 2-4 tytön porukoita (kolmosluokkalaisia) joissa tiedän yhteiselon sujuvan useimmiten hyvin. Ja näitäkin porukoita siis on.

Oma tyttö on osana 4 tytön porukkaa jossa vähän väliä joku riita menossa. Porukassa on yksi tyttö nostettu/noussut "pomon" asemaan ja tämän tytön suosiosta muut tappelevat. Kaksi tyttöä ilmeisesti tappelee enemmän kuin oma tyttöni joka taas vetäytyy mielellään syrjään vaikka välillä kyllä puolustaakin itseään onneksi. Mutta se yhteiselo pahimmillaan: nimittelyä, syrjimistä, välillä jopa tönimistä ja potkimista (ei onneksi usein ja harvemmin nykyään). Olen välillä puuttunut asiaan mutten tiedä onko tämäkään hyväksi. Opettaja ja kuraattori pitävät välillä tytöille puhutteluita, mutta ainakin yksi tytöistä osaa olla katuva näissä keskusteluissa, mutta saa entistä enemmän vettä myllyynsä heti seuraavilla välitunneilla.

Totuuden nimissä välillä tytöillä menee hyvinkin enkä tietenkään voi valita kuka on kenenkin kaveri varsinkin, koska tytöt itse haluavat olla toistensa kanssa tekemisissä. Mutta se harmittaa ja surettaa ettei koskaan voi olla varma onko taas koulussa tai koulun jälkeen saatu riita aikaan vai ei. Oma tyttöni ei halua erota porukasta, koska muitakaan kavereita ei liiemmin ole.

Osan vanhempien kanssa on asioista juteltu, mutta näkemykset tilanteesta eivät ole samat joten tätäkään kautta ei ilmeisesti ole mitään muutosta saatavissa aikaan. Ja taitaa noin vanhat tytöt muutenkin olla jo hankalasti ohjattavia joten tilanteen kanssa on kai elettävä ja lakattava murehtimasta tilannetta. Jos porukka hajoaa tai oma tyttö tipahtaa/tiputetaan porukasta niin ei liene vanhenman estettävissä ja pitääkö edes ollakaan?
 

Yhteistyössä