On ja ei ole.
Oma ekaluokkalainen on vielä niin lapsenomainen, ettei oikein tajua noita syrjintä- yms juttuja. Ei osaa vielä pelata sitä peliä. Pihalla ja koulussa on yleensä suuremmassa porukassa, kaikki sulassa sovussa.
Tytön hyvä ystävä harrastaa sitä, että sanoo välillä tosi ilkeästi (esim. kun tyttöni eilen pihalla sanoi käyvänsä kotona juomassa, niin tämä ystävä oli sanonut että "hyvä, toivottavasti et tuu ikinä takaisin") ja myös syrjii, sulkee porukasta pois, jne. Omaa tyttöni se ei ole niinkään haitannut, hän ei ole ottanut sitä mitenkään raskaaksi, eikä oikein vissiin edes tajunnut sen olevan kiusaamista (hän ehkä ajattelee vielä niin, että kiusaaminen = lyöminen, töniminen). Olen selittänyt, että se ON kiusaamista eikä sitä kuulu sietää. Mutta likka toteaa että hän menee sitten leikkimään jonkun muun kanssa (se on totta, hänellä on muitakin ystäviä paljon).
Eli oma tyttöni ei ole vielä oppinut näitä "tyttömäisiä" henkisen kiusaamisen niksejä, mutta on jo joutunut sellaisen kohteeksi. Mutta koska se ei vielä häntä tunnu haittaavan, niin en oikein tiedä, pitäisikö minun puuttua siihen tai ei. Tai olenhan mä jo hiukan puuttunutkin joskus, ja tiedän mm. tyttöni toisen hyvän ystävän äidin jutelleen tämän kiusaavan tytön vanhempien kanssa. Jos ja kun se taas toistuu, niin voisinpa minäkin pirauttaa vanhemmille...ei kai mun täydy odottaa sitä, että asia alkaa tosiaan tyttöäni haitata?