Onko teidän suvussa perinteitä nimen annon suhteen? Noudatatteko niitä?

[jassåå]

Esim. midän suvussa on perinne, jonka mukaan tyttölapsen nimen alkukirjaimen on oltava sama kuin äidillä, ja poikalapsen nimen alkukirjain on sama kuin lapsen isällä.

Miehen suvussa taas on perinne, että poikalapsen toinen nimi on Juhani.

Ensimmäisen lapsen kohdalla olemme noudattaneet perinteitä ja antaneet sen mukaan tytölle nimen. No, nyt on toinen lapsi tulossa ja mies on suoraan sanonut, ettei halua poikalapselle Juhania toiseksi nimeksi. Ja tyttölapsellekkin löysimme ihanan nimen, joka poikkeaa perinteistä. Antaisitteko sellaisen nimen, joka tuntuu teistä täydelliseltä, vai tyytyisittekö nimeen joka noudattaa vanhaa kaavaa?

ja vaarana on se(ja hyvin todennäköistä), että molempien suvut pahoittavat mielensä lapsen nimen takia

 

["Tuikku"]

Oma valinta tietysti.

Sukulaiset saavat pahoittaa mielensä, jos haluavat. No problems.

 

["vieras"]

no kummankaan suvussa ei ole perinteitä, mutta halusin itse kuten myös mieheni, että lapsemme saa vanhat jo suvussa olleet nimet.

joten laitoimme kieroon isovanhempien ja isoisovanhempien nimiä, yhdistäen molempien sukua nimiin.

 

[ei ole]

Mun suvussa ei oo perinteitä, kaikki on antaneet lapsilleen ne omasta mielestä kauneimmat ja sopivimmat nimet, ihan ilman mitään turhia kaavoja. Mies taas on ainoa lapsi perheessään ja heillä on yksi nimi periytynyt aina isältä pojalle, sinänsä ihan nätti nimi, mutta jos vielä saisimme pojan niin aikamoinen käden vääntö varmaan pitäisi nimestä käydä, sillä ihan periaatteesta haluaisin vastustaa tuota perinnettä.

Itse olen kyllä käyttänyt molempien lapsieni nimessä samaa kaavaa, vähän erikoisempi, mutta täysin suomalaiseen suuhun sopiva etunimi ja sit kansainvälisempi toinen nimi. Tämä miehen suvussa kulkeva nimi sopisi kyllä tähän kaavaan, sillä on vähän kansainvälisempi, että sen voisi periaatteessa käyttää toisena nimenä..

Tosin en usko, että saamme enää lapsia, joten tämä pohdinta taitaa olla turhaa..

 

["huips"]

No meidän suvuissa ei ole muita perinteitä, kuin että pojalle annetaan isän toinen nimi johonkin kohti nimeä

Minä en ainakaan antaisi lapselle sellaista nimeä, mikä ei tunnu sopivalta omasta mielestä, suuttukoon suku jo halajaa, ei kiinnosta. Jos sen vuoksi suvun kanssa riitautuisi, niin se olisi suvun häpeä.

Me teimme esimerkiksi niin, että koska esikoisen nimi ei kuulostanut kahdella nimellä hyvältä, lisäsimme kolmannen nimen ja jo kuulosti luontevalta

 

[Anatolia]

Sellainen "perinne" on, että tyttölapsen nimestä löytyy nimi Maria. Mulla, äidilläni ja isoäidilläni on/oli toisena nimenä Maria. Ja halusin sen ehdottomasti myös omalle tytölle yhdeksi nimeksi, hänellä se on kolmas nimi.

Pojalle valittiin miehen isoisän nimi kolmanneksi nimeksi, mies itse on toisen isoisänsä kaima. Tämän teimme siksi, että halusimme; mikään perinne tai tapa se ei miehen suvussa ole.

Lapsilla on meidän mielestä täydelliset nimet, ja niin sen kuuluu ollakin. En antaisi suvun perinnenimiä ellen itse niistä pitäisi. Vaikkakin se on minusta kiva tapa.

 

[meak]

Meillä ei ole mitään perinteitä kummankaan suvussa. Esikoiselle isäni tiesi kaiman vaikka mitään sellaista ei tavoiteltukaan, joku mummunmummunmummunmummu... Kuopukselle me haluttiin antaa sama toinen nimi kuin kummallakin papallaan. Kuopus onkin ainoa kun suku on etukäteen kommentoinut jotain nimestä, äitini nimittäin suoraan kielsi että hänen kuolleen veljensä nimeä ei saa antaa. (oikeesti eihän hän olisi voinut estää)

 

[Ceali]

Meillä on miehen puolella kanssa toi Juhani toisena nimenä, mutta mikäli nyt poika tulee niin ei kyllä jatketa nimiperinteitä.

Mun suvussa on naisilla Helena-nimeä toisena nimenä, kun saimme esikois-tyttömme niin katkasimme tämän(kin) perinteen.

 

[as if]

Ei ole, meidän lapsista kolmella on suvusta tulleita nimiä kun ovat miellyttäneet muutenkin ja sopineet nimirimpsuun.

 

["vieras"]

En itseasiassa tiedä onko perinteitä En tunne omasta suvusta paljon muita kuin isovanhempani enkä tiedä kaikkien miehen sukulaisten kaikkia nimiä... Sekä miehellä, miehen isällä ja miehen ukilla toinen nimi on Juhani, joten en tiedä, olisiko siinä joku perinne takana. Meille ei ainakaan kukaan sanonut mitään perinteistä, joten ei mietitty sellaisia kun annettiin lapselle nimi. Vauvan nimessä on miehen toisen isoisän nimi koska hän oli miehelleni tärkeä ihminen.

 

[Mummeliisa]

Meillä on tapana antaa lapselle yksi "ihan oma" nimi, johon liittyy tarina joka sitoo juuri sen lapsen juuri siihen nimeen.

Lisäksi 1-2 suvussa kulkenutta nimeä ja niiden tiimoilta pidetään erityinen huoli, että kenen vanhaa nimeä ja millaista tarinaa (ja miksi) lapsella on etuoikeus kuljettaa eteenpäin.

 

[vrs]

Mies taas on ainoa lapsi perheessään ja heillä on yksi nimi periytynyt aina isältä pojalle, sinänsä ihan nätti nimi, mutta jos vielä saisimme pojan niin aikamoinen käden vääntö varmaan pitäisi nimestä käydä, sillä ihan periaatteesta haluaisin vastustaa tuota perinnettä.

Oletpa lapsellinen! Heillä nimi on perinne ja miehesi vielä ainoa lapsi ja kehtaatkin käydä hankalaksi. Ja vielä vain "periaatteesta", eli kiusallasi. Uskomatonta...

Meidän suvuissamme on miehen puolelta juurikin isältä pojalle kulkeva nimi joka tietysti annettiin esikoiselle toiseksi nimeksi. Voi sitä vanhan isoisän ylpeyttä. Toinen poika sai toiseksi nimeksi yhden minun suvussani kulkevan, oman isäni toivomuksesta. Etunimet lapsilla on vanhat suomalaiset perusnimet, esikoinen nimettiin isoisäni mukaan ja kuopus vain naaman sopivalla nimellä.

 

["vieras"]

Minut ja serkkuni, kaikki olemme saaneet 2. nimemme mummoni mukaan. Eli ollaan maijaa, mariaa & marikkia nimeltään. En jatkanut tätä perinnettä että olisin antanut lapselleni nimen äitini tai miehen äidin mukaan.

Mutta miehen 2. nimi on kolmitavuinen, samoin hänen isänsä nimi ja tällainen kolmitavuinen nimi annettiin myös omalle pojalleni. Ei samaa kuin isällään tai ukillaan, mutta kuitenkin. Lisäksi tämä kolmitavuinen nimi on sellainen joka on ollut äitini puolen suvussa.

 

[****]

Meillä on miehen puolella kanssa toi Juhani toisena nimenä, mutta mikäli nyt poika tulee niin ei kyllä jatketa nimiperinteitä.

Mun suvussa on naisilla Helena-nimeä toisena nimenä, kun saimme esikois-tyttömme niin katkasimme tämän(kin) perinteen.

Meillä myös miehen suvussa on ollut tapana antaa tytöille toisena nimenä Helena. Jos mies niin haluaa niin ei minulla mitään sitä vastaan ole. Tosin vasta kolmanneksi nimeksi. Ei niitä kokonimiä kukaan oikeastaan käytä ja jos se tuottaa mielihyvää miehelle tai vaikka hänen äidilleen niin mikäs siinä. Pikku juttu.

 

[Maira]

Miehen toinen nimi kulkee suvussa ja se annetaan vanhimmalle pojalle, samoin mun puolella kiertää toinen nimi vanhimmalle tytölle.

 

["vieras"]

Huh, onneksi ei kummankaan suvuissa ole tuollaisia perinteitä. Ihan kamalaa, jos joku isotäti suu maireana selittäisi kaikille jo raskausaikana, että tyttö saa nimen tämä ja poika nimen tuo, tottakai meidän suvun perinteen mukaan. Entä jos kummankin puolelta olisi vankat nimiperinteet, siitähän saisi aikaiseksi jo sukuriidat

Me valitsimme lapsille mieleisemme nimet, kuitenkin perinteiset eli ei mitään uusia keksintöjä. Myöhemmin näimme kummankin suvusta sukututkimukset ja kaimoja oli satojen vuosien ajalta kummallakin. Lapsista se on hienoa.