Onko teidän miehillä kavereita? Surettaa oman miehen tilanne siltä osin :(

[kukka.]

Mun mies on muuttanut toiselta puolen Suomea tänne kolme vuotta sitten ja ne hyvät opiskelu- ja nuoruusajan kaverit jäi kotipaikkakunnalle. Mun mies ei ole mikään huippusosiaalinen supliikki vaan ennemmin sellainen rauhallinen keskustelija. Ei kaipaa ympärilleen mitään "hovia", vaan ennemmin jonkun hyvän kaverin. Työkavereista on löytynytkin sellaisia, mutta toinen heistä lähti komennukselle ulkomaille ja toinen on muuttunut ihan kummalliseksi uuden seurustelukumppanin myötä. Tuntuu tosi pahalta miehen puolesta

Tämä ennen niin hyvä kaveri ei enää lähde mihinkään, mieheni ei oikein saa seuraa "miesten juttuihin" mihin kaveri ennen lähti. Kummallisia syitä vain. Olen itsekseni miettinyt, että tämä miehen kaveri on masentunut.

Onko teidän miehillä kavereita ja mistä miehet yleensä löytää uusia kavereita kun muutetaan paikkakuntaa yms? Lapsia meillä ei ole, joten sitä kautta ei uusia tuttuja tule.. Haluaisin olla mieheni tukena, mutta en oikein tiedä miten.

 

["vieras"]

Itsellä sama tilanne, olen siis mies, uusi paikka kunta reilu 4 vuotta sitten ja minulla ei ole täällä kavereita. Kyllä sen "tyhjiön" osaa kuitenkin täyttää perheellä ja harrastuksilla. Muutaman kerran vuodessa sitä sitten pääsee kotipaikkakunnalle ja tapaa kaverit, kesällä mökkireissut yms.

En usko että voit oikein olla tässä asiassa mitenkään tukena miehellesi, tai siis tälläisessä asiassa ei ole mitään oikotietä, miehet tutustuvat toisiinsa usein sattumalta.

 

["vieras"]

Me muutettiin neljä vuotta sitten tähän naapurikaupunkiin. Mä oon täällä opiskellut ja viettänyt nuoruutta joten kavereita mulla oli täällä, mies tutustui paikkakuntalaisiin vasta töissä. Mies on aina ollut epäsosiaalinen. Nyt mun kavereista suurin osa on kaikonnut enkä nyt äitiyslomalla näe oikeen ketään, mies taas on tutustunut uusiin tykavereihin ja vapaa-ajalla myös työkavereiden kavereihin ja harrastuksen kautta sai lisää kavereita.

Mua säälitti ennen mies, kun sillä ei ollut kavereita, nyt säälin enemmän itseäni. Ehkä sitten saan kavereita kun vauva on siinä iässä että voi käydä leikkipuistoissa ym.

 

["giia"]

Miehellä on toki ne omat lapsuuskaverinsa tälläkin hetkellä kaverina, mutta se oiski eri asia jos me muutettas pois : / Onko teillä yhteisiä kaveripariskuntia, tai sulla tyttökavereita joilla on mies? Pitäkää illanistujaisia porukassa, tutustuta "vahingossa" miehet toisiinsa.

Työkaverini kanssa päätettiin viime kesänä pitää ruokailut täällä meillä, kaverini toi ukkonsakin mukaan, se ja mun mieheni tapas ekaa kertaa tuolloin. Se ilta oli niin hauska että otettiin ihan tavaksi kerran parissa kuussa tehdä samoin, nähdä ja jutella ruuan ja viinin merkeissä. Mieheni tuli juttuun tän toisen kanssa ja nyt aloittivat yhteiset juoksutreenit kesän maratonia varten. Eli yhteinen harrastuskin löytyi

 

[bv2t]

Mieheni ei ole hirveän sosiaalinen. tykkää käydä töissä ja olla kotona perheen kanssa. Käy useasti viikossa salilla ja siellä kyllä juttelee ja sieltä on löytänyt saman henkistä porukkaa. Hänellä ei ole ns. parhaita kavereita, mutta se ei näytä miestäni harmittavan, vaan on tyytyväinen näin. Minua se ehkä enemmänkin mietitytttää. Tosin jos toiselle riittää työkaverit ja salikaverit ja perhe niin miksi toista täytyisi muuttaa??

 

["vieras"]

Ollaan tutustutettu juurikin näillä pariskuntatapaamisilla toisillemme kavereita. Yhtäkkiä kyläillessä huomaakin, että viihtyy tosi paljon miehen työkaverin vaimon kanssa ja siitä se sitten lähteekin.

Myös kaikki harrastusporukat on hyviä, etenkin joukkuelajit.

 

[Orion-]

Ei sillä oo, eipä tunnu kaipaavankaan. Vaikka asutaan tässä samalla paikkakunnalla jossa mies on ikänsä asunu. Lähinnä sisarustensa kans on jonkin verran tekemisissä, ja töissä tietysti työkavereittensa kans. Viihtyy kotona.

 

["Vieras"]

Entäs jos viihtyy paremmin porukan toista sukupuolta olevan henkilön kanssa, esim. miehen miespuolisen työkaverin kanssa? Uskoisin että ainakin minun on vaikea keksiä puhuttavaa naisten kanssa...ei pelkkä sukupuoli riitä yhdistämään.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";23298455]Itsellä sama tilanne, olen siis mies, uusi paikka kunta reilu 4 vuotta sitten ja minulla ei ole täällä kavereita. Kyllä sen "tyhjiön" osaa kuitenkin täyttää perheellä ja harrastuksilla. Muutaman kerran vuodessa sitä sitten pääsee kotipaikkakunnalle ja tapaa kaverit, kesällä mökkireissut yms.

En usko että voit oikein olla tässä asiassa mitenkään tukena miehellesi, tai siis tälläisessä asiassa ei ole mitään oikotietä, miehet tutustuvat toisiinsa usein sattumalta.[/QUOTE]

Niin, en varmaan varsinaisesti voikaan olla tukena, mutta haluaisin auttaa häntä löytämään kavereita.

Tuntuu että miehillä on usein näin, että tutustuminen voi olla vaikeaa.. tai vaikeampaa kuin naisilla.

 

[ap.]

Ei sillä oo, eipä tunnu kaipaavankaan. Vaikka asutaan tässä samalla paikkakunnalla jossa mies on ikänsä asunu. Lähinnä sisarustensa kans on jonkin verran tekemisissä, ja töissä tietysti työkavereittensa kans. Viihtyy kotona.

Etkö sinäkään käy kavereiden kanssa missään? Vai eikö miestä haittaa että sinä käyt, vaikkei hänellä ole ystäviä ja on "vain" kotosalla?

 

[Orion-]

Etkö sinäkään käy kavereiden kanssa missään? Vai eikö miestä haittaa että sinä käyt, vaikkei hänellä ole ystäviä ja on "vain" kotosalla?

Ei oo mullakaan ketään sen kummemmin. No, joskus tosi harvoin oon jossain käyny (kuten netistä tuttua porukkaa tavannu), ei se miestä haittaa, päinvastoin.