Onko teidän lapsi käynyt theraplay-terapiassa?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
fdxfd
Karkinsyöntiterapia...
harjataamn hiuksia, rasvataan ihoa, silitellään, paijataan, lauletaan, leikitään pieniä leikkejä ja syödään karkkia, suklaata, keksiä ja lopuksi juodaan aikuisen sylissä tuttipullosta pillimehua. Näin 6v. ylivilkkaan ja uhmaakkaan lapsen kanssa. Koimme ettei terapiasta ollut apua, samoin esim. eskarin puolelta sanottiin että pahentanut vain koko hommaa kun lapsi oletti että joka asiasta pitäisi saada karkkia.
Ja meillä siis kyse ei ollut omasta biolapsesta vaan adoptiolapsesta.
Nyt on jo 9v. koululainen ja edelleen muistelee terapiaa ja sitä nolouden tunnetta kun piti juoda tuttipullosta "kun se kuuluu siihen terapiaan".
 
"aapee"
Karkinsyöntiterapia...
harjataamn hiuksia, rasvataan ihoa, silitellään, paijataan, lauletaan, leikitään pieniä leikkejä ja syödään karkkia, suklaata, keksiä ja lopuksi juodaan aikuisen sylissä tuttipullosta pillimehua. Näin 6v. ylivilkkaan ja uhmaakkaan lapsen kanssa. Koimme ettei terapiasta ollut apua, samoin esim. eskarin puolelta sanottiin että pahentanut vain koko hommaa kun lapsi oletti että joka asiasta pitäisi saada karkkia.
Ja meillä siis kyse ei ollut omasta biolapsesta vaan adoptiolapsesta.
Nyt on jo 9v. koululainen ja edelleen muistelee terapiaa ja sitä nolouden tunnetta kun piti juoda tuttipullosta "kun se kuuluu siihen terapiaan".
Ai kauheeta, ei kai se sellaista voi olla?!? En mä tuollaiseen halua! Meille sanottiin että se on aikuisjohtoista leikkiä. Meillä myös ylivilkas uhmakas tapaus 7v, oma lapsi tosin.
 
Työn puolesta
olen tutustunut Theraplayhin.

Mitenhän nyt sanoisin asian sillä tavalla neutraalisti.
Omaa lastani en veisi kyseiseen hoitomuotoon, enkä ollut kiinnostunut opiskelemaan
kyseistä asiaa kun sitä tarjottiin.

Oman kokemukseni mukaan tätä hoitomuotoa joskus pidetään vähän liiankin erityisenä, vaikka kyseessä on aika tavallinen, hellä yhdessäolo lapsen kanssa.
Tuo edellä mainittu tuttipulloasia on minustakin erikoinen ratkaisu, joka minun kokemukseni mukaan saattaa sekoittaa lasta.

Tuskin Theraplaysta kuitenkaan vahinkoa on, joskin arvioisin etukäteen minkä verran on rahaa ja aikaa laittaa lapsen hoitoon, jos pitää miettiä erilaista hoitomuotoa Theraplayn jälkeen.

Korostan että nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni työn ulkopuolella.
 
gdfg
[QUOTE="aapee";27445734]Ai kauheeta, ei kai se sellaista voi olla?!? En mä tuollaiseen halua! Meille sanottiin että se on aikuisjohtoista leikkiä. Meillä myös ylivilkas uhmakas tapaus 7v, oma lapsi tosin.[/QUOTE]

No juuri tuota se oli. Me ollaan tätä adoptiolasta ihan alusta (tuli 3v. meille) hellitty, halittu, silitelty, hoivattu jne koska ei ollut saanut hoivaa aiemmin juurikaan isossa lastenkodissa.
Mitäs kaikkea me tehtiin noiden lisäksi... lehdistä tehtiin palloja ja oltiin lumisotaa, lapsi sai olla voimamies ja työntää aikuisen kumoon (sitä harrastettiin sitten urakalla tarhassa vähän turhan rajusti), puhdistettiin varpaanvälejä kosteuspyyhkeillä ja tuoksuteltiin niitä erilaisia tuoksuja (toki ennen jalkojen pyyhkimistä!;)), rasvattiin naamaa ja jalkoja, kutiteltiin. Ja sitä karkkia tarjoiltiin vähän joka välissä ja sitten lopuksi lapsi tuli syliin, söi vähän karkkia ja joi tuttipullosta mehua. Lapsi olisi halunnut juoda pillimehupurkista niin se ei sopinut koska "tämä kuuluu terapiaan ja tästä saa kokemuksen äidinmaidon makeudesta".

Lapsen pitäisi reagoida tietyllä tavalla terapiaan ja tietyllä kerralla kieltäytyä tekemästä ja nostaa ns. meteli "koska se kuuluu terapiaan".
Kyselimme perusteluja näille käytännöille ja aina vastaus oli että se kuuluu tähän terapiaan ja lapsen kuuluu reagoida tietyllä tavalla jne. Kai terapiallakin on jokin lähtäkohta ja olisin halunnut tietää mihin perustui joka kertainen karkin syönti tai pillimehun juominen tuttipullosta.

Toivottavasti on myös erilaisia terapeutteja ja erilaisia systeemejä. Meillä puheterapiaa hoiti sama ihminen ja sielläkään ei käynyt kertaakaan niin että olisi oltu ilman karkkia. Tyyliin "sano ärrrrrr RRRRR. HYVÄ! saat karkin" :( Kuin koiraa kouluttaisi. Eihän se koulussa toimi niin että opettajalla on namiaski taskussa ja aina kun teet yhden kirjaimen tai numeron niin saat karkin. Ei se vaan voi mennä niin ja se kuuluu elämään.

Ollaan kyllä menty muuten eteenpäin; lapsi kertoo tunteistaan paremmin, osaa jäsentää niitä, keskittymiseen ollaan saatu apua erilaisilla mielikuvaharjoitteilla jne.
 
aiempi vastaaja
Alkuperäinen kirjoittaja Työn puolesta;27445946:
Mielenkiinnosta kysyn vielä onko teille tehty MIM-videointia? Kokemuksianne siitä?
On tehty sekä isän että äidin kanssa.

Ei se mun mielestä ollu mikään erikoinen; kamerahuoneeseen mentiin pöydän ääreen leikkimään. Paperilla oli ohjeet ja erilaisia tehtäväkortteja jotka aikuinen luki ääneen ja sitten otettiin kyseisessä ohjekortissa olleen numeron mukaisesta pussista/laatikosta tarvikkeet; käsinukkeja joilla vuoropuhelua, hattujen/naamareiden sovittamista, palikoiden järjestämistä jne. Ai niin ja lopuksi muuten oli yllätys yllätys; karkkia ja pillimehua joita meidän tuli syöttää ja juottaa toisillemme (ei sentään tuttipullosta!).

Sitten ne oli jossain asiantuntijaryhmässä analysoitu ja saimme suullisen arvion ja lisäksi katsoimme videot ja saimme palautetta.
 
vierailija
me käytiin 7v. pojan kanssa theraplayssa ja se oli juuri tuota. Leikkejä, noita ihme tehtäviä ja karkin syöntiä. Pojan piti imeä karkkituttia ja sitten terapeutti kertoi meille miten pojalla on kaipuu vauva-aikaan kun niin kovasti piti karkkitutista. MIM tehtiin myös ja juuri samat hommat oli siinä kuin tuossa aiemmin joku kertoi. Kumpikin oli meillä täyttä ajan hukkaa ja aiheutti enemmän ongelmia. En voi suositella ikävä kyllä kenellekään joka osaa antaa hellyyttä lapselleen muutenkin. Jos ei tunnepuoli lapsen ja vanhemman välillä toimi normaalisti niin sitten varmaan auttaa tunnesiteen kehittämisessä tuollainen yhteinen tekeminen.
 

Yhteistyössä