Onko tämä syömishäiriö??

[syömishäiriöinen?]

Olen lapsuuteni ja nuoruuteni ollt pullukka. En mikään sairaalloisen ylipainoinen, mutta kuitenkin lihava. Reilu parikymppisenä aloin laihduttamaan. Sain vajaa 15kg pois ja olin silloin normaalipainoinen. Varaa olisi siis ollut pudottaa vielä enemmänkin, mutta olin tuolloin tyytyväinen painooni.

Tuon 15kg pudotuksen jälkeen anutin elämästäni. Olin todella tyytyväinen ulkonäkööni ja itsetunto nousi. Olin onnellinen, pystin iloitsemaan asioista enemmän kuin ennen. Se oli ihanaa aikaa.

Pikkuhiljaa paino alkoi salakavalasti kuitenkin nousta. Kun olin lihonut n.7kg (vuosi 15kg:n pudottamisen jälkeen) aloin olla huolissani painostani ja yritin taas laihduttaa. Enää en onnistunutkaan niin hyvin. En jaksanut olla dieetillä, noudattaa kevyempää ruokavaliota. Joskus sain laihdutuspuuskia ja pari kiloa lähti. Ja tuli takaisin. Tätä jojoilua jatkui meilkein vuoden.

Sitten tulin raskaaksi. Ajattelin, etten saa laihduttaa, kun odotan vauvaa. Vauva tarvitsee ravintoa. Sillä tekosyyllä sain painoa kertymään raskauden aikana lähes 20kg. Synnytyksen jälkeen painoa jäi reilusti. Jos verrataan siihen, mitä oli joskus hoikimmillani, niin painoa yli 20kg enemmän. Ensin ajattelin vain tyytyä kohtalooni. Ajattelin, etten kuitenkaan onnistu laihduttamisessa. Mutta pikkuhiljaa aloin pudotella painoani ja lapsen täyttäessä 1v, olin saanut n.15kg pois. Olin siis normaalipainossa, mutten vielä niin hoikka kuin silloin hoikimmillani. Olin kuitenkin tyytyväinen painooni.

Viime kesänä, kun lapseni oli melkein 2v, kuitenkin aloin taas ajattelemaan, että haluan olla vielä laihempi. Aloin samanlaiselle ruokavaliolle kuin silloin joskus aikoinani ja sain pudotettua painoa. Ja laihimmillani olin kesällä saman painoinen kuin silloin ennen.

Mutta nyt tuntuu, että painonhallinta vie liian suuren osan päivästä/elämästä. Ajattelin koko ajan syömisiäni, etten vaan pääsisi lihomaan. Käyn puntarilla melkein joka päivä ja pienetkin muutokset ovat merkityksellisiä - jopa sadan gramman pudotus on hyvä. Vastaavasti sata grammaa lisää on kauhistus. Ahdistun, jos joskus sorrun herkuttelemaan. Tunnen mielihyvää, jos olen saanut pidettyä syömiseni kurissa. Peilikuva on kaunis, kun ei turvota syömisen takia.

En ole koskaan ollut liian laiha tai ollut millään nälkäkuurilla. Oikeastaan tätä kevyempää syömistä voisi pitää normaalimpana kuin älytöntä mässäämistä, mitä se sitten joskus on jos en jaksa ajatella syömistä. En ole koskaan oksentanut syömisiäni tms. Eli ei sellaisia syömishäiriön piirteitä ole... mutta lähinnä se ahdistus, mikä liittyy syömiseen ja painonhallintaan. Se ei voi olla normaalia.

Miten pääsen tästä eroon? En halua olla lihava taas. Jos edes tämän painon saisin pidettyä... mutta miten pidän sen jos en noudata tiettyä ruokavaliota??

Ahdistaa...

 

[letittää tuulen]

no, ei tuo nyt syömishäiriöltä kuulosta, mutta ahdistavalta tilanteelta joka tapauksessa. kirjoituksestasi tulee mieleeni, että tuohon syömisen miettimiseen tuhlautuu sinulta valtavasti aikaa ja energiaa. en tiedä voisiko olla niin, että mielessäsi on jotain muita asioita, jotka ehkä kaipaisivat selvittelyä, mutta tällä hetkellä kaikki ahdistus kanavoituu syömiseen. joskus on helpompaa yrittää hallita painoaan, kuin elämää yleensä. no, en tiedä onko kohdallasi kysymys mistään tälläisestä, mutta koska kuulostaa, että olet tilanteestasi huolissasi ja ahdistunut, niin suosittelen kyselemään keskusteluapua jostain esim. tk-psykologilta. tsemppiä sinulle!

 

[CC-]

vaikuttaa siltä, että syömiset ja paino on ottanut susta vallan. Olet varmaan aika tunteellinen ihminen muuten ja reagoit herkästi asioihin. Minkä ikäinen oot? Ja minkä kokoinen?

 

[ap]

vaikuttaa siltä, että syömiset ja paino on ottanut susta vallan. Olet varmaan aika tunteellinen ihminen muuten ja reagoit herkästi asioihin. Minkä ikäinen oot? Ja minkä kokoinen?

27v ja 165cm/60kg.