Onko tämä normaalia?

[mietiskeleva]

Olen 23 vuotias puolivuotiaan pojan äiti, hän on esikoisemme.

Minulla on pienestä asti ollut todella hyvä mielikuvitus ja vilkas mieli. Lisäksi olen hyvin luova. Mietin, että onko normaalia, että välillä kun saan aikaa ajatella, alan tavallaan kokeilla mieleni rajoja ja kokeilla pystynkö kuvittelemaan ihan kauheita asioita, kuten lapseni jättämistä alasti pakkaseen, tai yksin itkemään tyhjään asuntoon vuorokaudeksi ja jopa pahempiakin juttuja. En yleensä pysty ajattelemaan asioita sekuntia kahta kauempaa kun alkaa tehdä tosi pahaa.

En ajattele näitä asioita, kuin silloin kun saan aikaa ajatella ja mennä mieleni syvyyksiin, esim. kun olen pitkässä suihkussa, tai en saa unta illalla ja pyörin sängyssä. Näitä hetkiä harvemmin, noin kerran viikossa.

Minulla ei ole mitään/ei ole koskaan ollut henkisiä "sairauksia"/ongelmia, elämäni on aina ollut ns. normaalia. Tälläkin hetkellä minulla on hyvä ja rakastava mies ja melkein kuin täydellinen parisuhde, ihana koti ja muutenkin sisältörikas elämä, vaikkemme sanallisesti rikkaita olekaan.

Tässä taas mietteeni, mietinkin, onko muita keillä on samoja tuntemuksia tai osaisi sanoa olenko ihan päästäni vialla?

 

[Beat]

Ihmisillä nyt on kaikenlaisia ajatuksia, ilman, että niitä alkaisi tehdä mieli toetuttamaan. Kuten itsekin, sanoit ajattelet kamalia, mutta pelkkä ajatteleminen alkaa tehdä tosi pahaa. Ilmeisesti pystyt hallitsemaan "pahoja ajatuksia", eivätkä ne tunge ahdistavan pakonomaisesti mieleen?

 

[mietiskeleva]

Ihmisillä nyt on kaikenlaisia ajatuksia, ilman, että niitä alkaisi tehdä mieli toetuttamaan. Kuten itsekin, sanoit ajattelet kamalia, mutta pelkkä ajatteleminen alkaa tehdä tosi pahaa. Ilmeisesti pystyt hallitsemaan "pahoja ajatuksia", eivätkä ne tunge ahdistavan pakonomaisesti mieleen?

joo, juuri näin, etten todellakaan ala toteuttelemaan ajatuksiani, ja senkin unohdin mainita etteivät ajatukset häiritse jokapäiväistä elämääni mitenkään.

 

["mantu"]

Vanhemmiten tottuu siihen, että meillä on ajatuksen vapaus, eivätkä minkäänlaiset ajatukset satuta oikeasti ketään. Tuollainen ajattelu voi olla myös mielen harjoittelua mahdollisiin tulevaisuuden vastoinkäymisiin. Koita olla stressaamatta itseäsi tuosta.

 

["mantu"]

Ja vielä se, että meidän ei tarvitse olla mitenkään "normaaleja". On kiva että olemme erilaisia. Tietäisitpä vaan miten outoja ajatuksia lähes kaikkien päässä liikkuu.

 

["vieras"]

Esim. jos ei saa unta, kannattaisi varmasti ohjata ajatuksiaan jonnekin muunlaiseen kuin kuvailemaasi suuntaan. Jos pystyt kokeilemaan mielesi rajoja mielikuvitus-gorella, voisit varmasti käyttää mieltäsi parempaan ja produktiivisempaankin ajatteluun.

 

["vierailija"]

Välillä mullakin päässä on ihan hirveitä ajatuksia mutta ei niitä kuitenkaan koskaan toteuta. Ehkä ne ovat enemminkin pelkotiloja tai juuri valmistumista miten toimisi jos tapahtuisi jotain kauheaa..

 

["teajohanna"]

Aika höntteihin asioihin sitten käytät aikaasi ja aivoenergiaasi ja luovuuttasi, jos kerran vain ns. luovuudesta ja mielikuvituksesta kyse. Miksei saman tien voisi luoda jotain mielekkäämpääkin. Kuulostaa pakkoajatuspainotteiselta häiriöltä, ehkä olisi parasta hakea terapiaa jos tuommoinen jatkuu.

 

[gfgd]

hmm...mulla lähinnä saattaa tulla joskus sellasia ajatuksia, että mitä jos joku tekee jotain kamalaa mun lapsille/läheisille. Esim yks päivä tuli mieleen kun annoin taaperon kävellä itsekseen toisen kerroksen käytävällä (sinällään siis turvallinen paikka ) niin tuli mieleen että mitä jos tulis joku sekopää ja ottas tuon mun lapsen ja heittäs kaiteen yli...

sitten iskee ajatus että mun pitää ihan kokoajan olla riittävän lähellä ettei kukaan vieras pääse lasta liian lähelle ja voi tehdä mitään hullua.

sen sijaan itse on kuvittele että tekisin lapselleni jotain kauheaa..

ehkä sä noilla ajatuksilla jotenkin "testaat" sitä rakkauttas että miten paljon rakastatkaan lasta..rajoja siis etsit.

 

["äiti"]

Minulla tullut tuollaisia hulluja ajatuksen juoksuja aina raskaana ollessa. Pelkään kaikkea silloin enemmän kuin normitilassa. Autoillessa esim saatan "nähdä" mitä tapahtuu, jos tuo vastaantuleva ajaa päälle. Ja muutenkin tullut mieleen kaikkea lasten sieppauksia yms. Olen ajatellut niiden olevan vain jotain perimmäistä suojevaistoa.