Ö
"öö"
Vieras
Kun minä oon semmoinen ainakin nykyisin että oon aika realistinen asioiden suhteen..jotenki vaan lyttään ne jo ajatuksissani valmiiksi ja en edes osaa innostua, koska elämä on.
vaikeata selittää. Mutta siis vaikkapa pitäisi pelata jotain peliä niin ajattelen siitäkin että peli, mitä järkeä edes tässä on? sehän on vain silkka jonkun siihen palkitun ihmisen tekemä peli jolla ei ole mitään hyötyä elämässäni. Sitä pelataan kun on tylsää tai muuta paskaa. Sen aikana tuntee hetkellistä hyvää mutta en minä vaan tunne sitä kun oon nykyään ihme realisti-paska joka lyttää iteltään ilon ja innostuksen tunteet alkuunsa kun ajattelen onko jostain hyötyä minulle, järkeä ja jos ei ole niin sitten viis veisan koko jutusta..tämä voi olla hyvin vaikea ymmärtää mitä haen kun en itsekään osaa edes kertoa sitä sanoilla..semmoinen ihme pessimisti minusta on tullut vaikka ennen olin optimisti. Ajattelen hyvää..nykyisin kaikki on jo valmiiksi vitusta. Mutta silti minä tykkään elää, arvostan että olen täällä maapallolla jne. Mutta jotenki sitä silti kyseenalaistaa kaikkea mitä tekee..
lapsuudenperheessäni äidillä ja siskoilla masennusat niin mietin vaan jos mulleki se sattuis tulemaan..en minä tiedä mikä edes on masennukseen luokiteltavaa. Mutta onko sitten tämmöinen tuomittavuus ja kyseenalaistavuus.
lapsuudenperheessäni äidillä ja siskoilla masennusat niin mietin vaan jos mulleki se sattuis tulemaan..en minä tiedä mikä edes on masennukseen luokiteltavaa. Mutta onko sitten tämmöinen tuomittavuus ja kyseenalaistavuus.