onko tähän jotain lääkitystä?

[katkera akka]

mä en kestä sitä jos mun miehellä on kivaa ilman mua.. tai aika kärjistetysti sanottu. kestän paljonkin, mutta nyt eka kertaa tällainen olo.
mun mies lähti ison porukan ryyppyreissulle pari viikkoo sitten ja mä olin tosi vihainen sille, en alunperinkään olis halunnu sen lähtevän monestakaan syystä. no, sehän lähti ja mä jäin kipeen lapsen ja koiranpennun kanssa kotiin.

nyt kun kirjaudun facebookiin, niin viimesen viikon aikana 12 kaveria on lisänny kuvia sieltä reissusta ja mua oksettaa kun katselen niitä, tulee niin paha olla kun näkee miten kaikilla (varsinkin miehellä ) on ollu niin kivaa ja railakasta ja itse oon kotona itkenyt kaksi päivää samaan aikaan.
kaikki puhuu siitä reissusta koko ajan minne ikinä menenkin ja mua kuvottaa.

oon varmaan totaalisen katkeroitumassa tänne himaan kun alkaa ällöttää kun joku mainitseekin sen reissun, saati alkaa heittää jotain sen reissun insideläppää tai hehkuttaa kuinka kivaa siellä on ollut.
mun mieheltä mä en kestä mitään kommenttia koko reissusta.

hitto mä oon sairas. hävettää, mut en voi tälle mitään!!

 

[katkera akka]

lohduttakaa nyt vähän tai sanokaa jotain....

 

[emo]

ymmärrän ja tunnen tuskasi. ihan tosi, ei ollu v****ilua. ens kerralla muksu mummille hoitoon ja lähdet mukaan. johan tossa ihan oikeesti tulee katkeraks ja sitte ne riidat vasta alkaaki ku järki on sumee ku hernerokka.

 

[Pij]

Ymmärrän sinua, Se on varmasti todella rankkaa olla yksin lapsen kanssa, varsinkin kun tietää kuinka hauskaa ja riehakasta toisilla on samalla hetkellä. Minun mielestäni sinun miehesi olisi pitänyt ottaa sinunkin mielipiteesi huomioon. :/

 

[emo]

se on se miehen näennäinen vapaus mikä ärsyttää. kun itse kokee ettei oikein noin vain voi lähteä ja olettaa että joku muu jää kotiin lasten kanssa. eikä nui ukot aina oikein hoksaa mistä on kyse ja sit tekis vaan mieli syödä niiltä pää irti.

 

[Pij]

Yhdyn todellakin emon viestiin! Mutta olisi varmasti makeampaa jättää lapsi ja koira miehellesi

 

[katkera akka]

Ymmärrän sinua, Se on varmasti todella rankkaa olla yksin lapsen kanssa, varsinkin kun tietää kuinka hauskaa ja riehakasta toisilla on samalla hetkellä. Minun mielestäni sinun miehesi olisi pitänyt ottaa sinunkin mielipiteesi huomioon. :/

niin, meillä onkin sen reissun jälkeen ollut aika hiljaiseloa, mä oon niin katkera ja mun sisässä kytee sellainen pettymys ja raivo, että mä en pysty edes puhumaan kun alkaa itkettään ja *anteeksi* vituttamaan.
oon niin pettynyt.
kiitos sulle ymmärryksestä

 

[Pij]

Ymmärrän sinua, Se on varmasti todella rankkaa olla yksin lapsen kanssa, varsinkin kun tietää kuinka hauskaa ja riehakasta toisilla on samalla hetkellä. Minun mielestäni sinun miehesi olisi pitänyt ottaa sinunkin mielipiteesi huomioon. :/

niin, meillä onkin sen reissun jälkeen ollut aika hiljaiseloa, mä oon niin katkera ja mun sisässä kytee sellainen pettymys ja raivo, että mä en pysty edes puhumaan kun alkaa itkettään ja *anteeksi* vituttamaan.
oon niin pettynyt.
kiitos sulle ymmärryksestä

Oma poikaystävänikin on kerran jättänyt mut yksin sairastamaan ja lähtenyt itse mökille kavereidensa kanssa, johon meidän oli tarkoitus yhdessä mennä. Itsekin olin katkera siitä tosi pitkän aikaa. Mutta onneksi asiasta puhuttiin ja nyt kaikki sujuu hyvin

:hug:
=)

 

[clivia]

Mitä siinä katkeroitumaan.Seuraavalla kerralla on sun vuoros mennä ja mies jää kotiin.

 

[katkera akka]

Mitä siinä katkeroitumaan.Seuraavalla kerralla on sun vuoros mennä ja mies jää kotiin.

kyllähän mä mennä voin, mutta en ikinä tollaseen isoon reissuun kun jonkun täytyy olla muksun ja koiran kanssa ja se olen aina minä..

ekaa kertaa mulla on kostonhalu. haluaisin lähtee vastaavalle reissulle ja mies olis kotona ja jumankauta et puhuisin kuukauden putkeen miten kivaa mulla ja KAIKILLA meidän kavereilla oli, et mites sulla meni tääl kotona? siinäkin se erotus, et mies ei ees kysyny kotiuduttuaan et miten oon pärjänny.

 

[katkera akka]

laitoin saunan päälle ja varasin mulle ja miehelle saunaoluet kylmään jos sais juteltua lauteilla asioita selväks.. mä en pysty elään itseni kanssa jos tunnen näin..
mä olen aina ollut viimesen päälle sitä mieltä, että ollaan kaksi aikuista ihmistä, eikä kukaan kahlitse toista ja kaikesta voidaan puhua ja sopia. nyt eka kertaa tällainen tilanne, enkä kyl anna olla.. edelleen pitää voida nähdä omia kavereita ja tehdä omia juttuja, mutta jos toinen sillä välin itkee kotona tai muuten vaan ei sovi juuri sillä kertaa, niin sitä on kunnioitettava ja on osattava laittaa asiat tärkeysjärkestykseen.
toivottavasti tämä tästä..