Onko tämä normaalia kehitystä

Tuttavani lapsi on samanikäinen kuin meidän tyttömme, mutta ihan erilainen ja en tiedä onko jotenkin kehitysvammainen. En ole uskaltanut kysyä äidiltä suoraan, ettei loukkaantuisi tai ehkä hän ei itsekään vielä tiedä. Tämä tyttö huutaa/kiljuu kovasti ja haluaa heti halata kun näkee lapsia ja tykkäisi halailla vaan koko ajan. Meidän tyttömme vähän oudoksui sitä, kun ei ole tottunut halailemaan koko ajan perhepvhoidossa toisia lapsia. Sitten tuo tuttavamme tyttö heiluttaa käsiään koko ajan eli läpsyttelee kämmeniään yhteen siis, että sormet läpsyttävät saman käden kämmeneen kiinni. Minusta tuo ei ole ihan ns. normaalia tai sitten en vaan tiedä, kun ei meillä ole ollut tuollaista. Huolestuttaa vaan, ei muuta. :\|

 

\

Tuttavani lapsi on samanikäinen kuin meidän tyttömme, mutta ihan erilainen ja en tiedä onko jotenkin kehitysvammainen. En ole uskaltanut kysyä äidiltä suoraan, ettei loukkaantuisi tai ehkä hän ei itsekään vielä tiedä. Tämä tyttö huutaa/kiljuu kovasti ja haluaa heti halata kun näkee lapsia ja tykkäisi halailla vaan koko ajan. Meidän tyttömme vähän oudoksui sitä, kun ei ole tottunut halailemaan koko ajan perhepvhoidossa toisia lapsia. Sitten tuo tuttavamme tyttö heiluttaa käsiään koko ajan eli läpsyttelee kämmeniään yhteen siis, että sormet läpsyttävät saman käden kämmeneen kiinni. Minusta tuo ei ole ihan ns. normaalia tai sitten en vaan tiedä, kun ei meillä ole ollut tuollaista. Huolestuttaa vaan, ei muuta. :\|

Miksi sinua se nyt niin huolestuttaa? Oletko huolestunut siksi kun oma lapsesi "vähän oudoksui"?Onko tytön äiti huolestunut tyttärensä käytöksestä? Miksei hän tietäisi jos tytössä on jotain erikoista (verrattuna muihin)?
Mikset voisi kysyä lapsen äidiltä jos tytön käytös on niin "huolestuttavaa"?
Mulle tuli jotenkin taas kerran sellanen olo et voi vitsi kuinka täällä pitääkin lasten olla tasapaksuja ja samanlaisia, et ne ois ok. Mitäs sitten jos lapsella onkin joku "syndrooma" ? Ei kai se mitään muuta?
Vai oletko huolissasi siitä ettei lapsen äiti tiedosta tyttärensä outoa(?) käytöstä eikä vie häntä tutkittavaksi?
Ehkäpä äidin mielestä tyttäressä ei ole mitään kummallista ja vaikka olisikin jokin syndrooma, niin ehkä hän hyväksyy lapsen sellaisena kuin on eikä tunne tarvetta päivitellä sitä muille....
Omalla lapsellani on kasvoissaan näkyvä kauneusvirhe...ja tiedän että se voi herättää kummestusta, mutta en minäkään jaksa muiden kanssa siitä jauhaa koska se ei muuta yhtään mitään; se ei tee lapsestani yhtään vähempää!
En koe velvollisuudekseni olla selittelemässä sitä muille...ja jos muut sitä ihmettelevät niin senkun kysyvät jos niin kovasti häiritsee! Voin heille kertoa erilaisuuden lääketieteelliset faktat, se siitä.

 

Olipa harvinaisen samantapaisia ajatuksia yllä :hug:

 

Täytyypä sanoa, että kyllä minä enemmän loukkaantuisin moisesta käytöksestä, että ei uskalla suoraan kysyä, kun että sitä miettii ja muille pohtii, onko lapsi kehitysvammainen jne.. huh huh.

Juuri tämä lasten vertailu on se joka panee aina miettimään. Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia!

Tuollaisen tekstin perusteella, en usko, että saat kovinkaan vastauksia hakemaasi vastaukseen, että onko normaalia kehitystä.

 

No kun olen vasta tavannut heidät kahdesti eikä ole mitään itse puhunut, en uskalla suoraan kysyä, ettei loukkaannu.. On vaan valittanut, ettei meinaa saada hoitopaikkaa. Kyllä kai ne neuvolassa sanoisivat, jos jotain ois pielessä ? Sen on vaan kertonut, että tuli ero miehestä siksi, kun löi heitä. Nämä ovat hankalia asioita puhua tai kirjoitellakin asiallisesti, haluaisin heitä auttaa jotenkin, mutta en oikein osaa kuin lainaamalla rahaa. No jospa tämä selviää ajan kanssa.

 

Siis miksi ihmeessä sinun pitäisi mitään kysyä kun olette noin vieraita toisillenne!!Ja mikäs siinä sua noin kauheasti vaivaa?!

 

Ajattelin vaan kysyä tältä palstalta, jos jollakulla olisi tietoa tai omaa kokemusta jos lapsi käyttäytyy noin, mutta ei sitten mitään. Aiomme pitää kyllä yhteyksiä edelleen ja olemme kutsuneet heidät meille yöksikin kesällä. Ehkä haluaisin vaan tietoa miten suhtautua ja toimia kun lapsi on niin erilainen kuin meillä, tyttömme ihan pelkäsi kun toinen niin kovasti kiljui. No jospa he tottuvat toisiinsa ja osaavat leikkiä yhdessä ! :wave:

 

???????????!!!!!!!!!!!!!
Ja mitäs jos sanoisit tytöllesi että maailmassa on erilaisia ihmisiä,ja muistat saman itsekin!

 

No nämä tyttäret on vasta alle kaksivuotiaita ja ekat samanikäiset leikkikaverit kummallakin.. Välimatkaakin on "vain" noin 80 km, joten aika harvoin voidaan tavata. Maalla siis asutaan.. Eipä ole samanikäisiä lapsia ihan lähellä, että vois enemmän vertailla tai jutella muiden äitien kanssa, harmi kun kukaan täällä ei voi auttaa. Hyvää kevättä vaan teille kaikille !

 

Joo.Kannattaisko vain tarttua härkää sarvista ja ottaa asia puheeksi...jotenkin sitten ymmärsin että sinua huolestuttaa oman lapsesi puolesta kun toinen halailee väkisin jne.
Jos nuo tyttöset kuitenkin ovat alle kaksivuotiaita, niin emmä nyt tiedä onko tuo nyt kauheen vakavaa....Tuli vain muistoja mieleen kun esikoiseni oli 1-2vuotias ja vielä ainokainen, sellainen ujo ja arka ottamaan kontaktia, mutta leikkipuistossa piti käydä...ja usein siellä oli sitten lapsia jotka käyttäytyivät ...hmmm...ei aina edes huonosti..vaan heidän ilmaisunsa oli jotenkin "isompaa"...esim. kovaäänisempiä, kovakouraisempia, muuten vaan reippaampia...niin kyllä täytyy myöntää että minä olin itse joskus enemmän pahoillani kun tyttö siitä, että joku vaikka karjasi lapselleni.
Eli pointti on se, että luulen et jos teillä ei sitten ole niin kavereita tytöllenne, niin hän ei ehkä totu lasten erilaiseen käytökseen (etkä sinäkään).
Mutta mukavaa että jaksat pitää ko. äitiin ja hänen tyttäreensä yhteyttä! Hyvää kevättä teillekin! B)

 

No lähdeppä sitten johonkin vertailemaan
Mutta tuliko sulle yhtään mieleen että ko äiti voisi lukea tätä palstaa,aika tarkkaan selostat ja tunnistaa varmaan tarinoista teidät!?
Mut joka tapauksessa kivaa kevättä B)

 

Enpä usko, että lukisi tätä palstaa, koska ei hänellä liene syytä lukea erityislapsista kai sitten.. Anteeks vaan, että häiritsin teitä, yritän olla ajattelematta liikoja ! Tai en ainakaan kenellekään kerro mitä ajattelen.. En silti ymmärrä miksi näistä erityislapsiasioista ei voisi edes kirjoitella tavallisesti, jos asia on kerran itselle ihan tavallinen juttu! Ilmeisesti tämä on teille liian vaikea asia käsitellä. Sori vaan ! :$

 

No huh, huh! Aika hyökkäävää tekstiä täällä! Eihän tänne kohta kukaan uskalla kirjoittaa jos heti tulee turpiin. Itse en pillastunut alkuperäisestä kirjoituksesta - saa kai täällä kysellä ja ihmetellä?? Itselläni on kehitysviiveinen pieni tyttö ja tottakai myös hänen erilaisuutensa usein kummastuttaa. Enemmän suuttuisin tahallisesta ilkeilystä ja esim. syrjimisestä. Toki jokaisella on omat mielipiteet ja ajatukset ja tyyli niiden ilmaisemiseen mutta jos tätä erityislasten osiota ei haluta supistaa pienen piirin keskinäiseksi kirjoitteluksi niin ehkäpä tuota ajatustensa ilmaisemispuolta kannattaisi hieman miettiä... Aurinkoista kevättä kaikille kuitenkin myös minun puolestani!

 

Niin, ilmeisesti tätä palstaa ei lue edes ns. ammattilaiset kun kukaan ei o sulle kyennyt diagnoosia antamaan...Toki asioista SAA keskustella...ja keskusteluhan tästä syntyikin...voi olla että monet kokevat tuollaisen lähestymistavan hieman oudoksi...meinaan vaan, että mielestäni et vieläkään selittänyt MIKSI koet ko. lapsen käytöksen outona!
Eli haluatko tyhjentävän diagnoosin, ettei SINUN? tarvitsisi olla huolissasi ITSESI, OMAN LAPSESI, TÄMÄN KO. LAPSEN vai LAPSEN ÄIDIN puolesta?. Vai siis olitko vain utelias tietämään mikä lapsella on hätänä (jos siis edes on). Siis uteliaisuus on ihan ok, mutta joo, kyllä varmaan se voi ärsyttää sellaisia ihmisiä (?) joilla on oma kokemus ns. erityislapsen kanssa elämisestä...jo sen takia, että vaikka lapseni ei ole kehitysviiveinen tms. vaan hänellä on ...noh, voisi sanoa vain...lievä rakenteellinen "epämuodostuma", niin onhan se minulle tottavie arkakin asia, mutta kuten jo kirjoitin ei se ole se syy miksi en voisi asiasta puhua, vaan enemmän se, että toivoisin että oli lapsi sitten ihan millainen tahansa hänet nähtäisiin ensin omana persoonanaan eikä esim."ai se on se joka taputtaa jatkuvasti käsiään".
...ja marttyyrin viitan vetäminen harteille ei myöskään ole kauhian rakentavaa keskustelua! Toivottavasti saat vastauksen kysymykseesi...

 

Juu,oli ehkä vähän liian hyökkäävää,sori!
Mut kiehahdin vain kun ihmettelen miksi ihmisiä ei huomata persoonina vaan justiin että sinunkin suurin huomiosi on kiinnittynyt lapsessa käsien taputteluun?!

 

Koska meidän tytöllämme ei ole ollut tuollaisia juttuja ollenkaan, ihmettelen vaan kuuluvatko nuo sitten ihan normaaliin kehitykseen. Kai se tosiaan ajan myötä selviää, jos on jotain häiriötä. Kunpa tuo tyttö nyt saisi hyvän päivähoitopaikan.

 

Normaaliin lapsen leikkiin kuuluu myös käsien taputtelu ja muut ehkä omituiselta vaikuttavt asiat. Jos lapsi ei näe muita samanikäisiä usein, hän osoittaa ilonsa jälleennäkemisestä usein juuri halaamisella.

Entä jospa sinun oma tyttösi ei olekaan normaali, mutta et ole sitä vielä huomannut....

 

tuli tästä ketjusta mieleen, että kysehän voi olla ihan vain lapsen mukavaksi toteamastaan tavasta. siis nyt vasta huomasin, et joku vois pitää meidänkin 3vee poikaa normaalista poikkeavana, kun sillä on tapana ja tykkää yksinkertaisesti siitä, kun kuuntelee musiikkia, niin samalla paukuttaa päätään rajunkin näköisesti sohvan selkänojaan..tekee tätä samaa myös joka kerta kun käymme jossai kylässä.. ts.testaa kyläpaikan sohvat, et kui hyvin niistä pää "pomppaa" takaisin. en ollu ite aijemmin ees aatellu, et joku vois sitä pitää epänormaalina. mut kaippa se sitte sitä on, mutta ei mielestäni sillai epänormaalia, et kyse ois jostai "viasta" vaan ainoastaan pojan mielestä hauskasta tavasta. hmmm...ja kyllähän tuo samainen 3-vuotiaamme halailee kaikkia pienempiään plus äitiä huomattavasti enempi kuin vajaa 5vee poikamme, mut sekin on vain tapa näyttää, et tykkää "vauvoista". Toki tää halailu on joskus rasittavaa, kun eihän kaikki pikkuisetkaan tosiaankaa siitä tykkää, mutta jos joku ei tykkää, niin sit ei halata. =) Että tällasia ajatuksia täällä. Mä en loukkaantus, jos joku vähemmän tuttavakin tulis kysymään, et miks poikas noi "päätään hakkaa, ku ei se oo normaalia." Huvittuneena vastaisin, et kivaksi huomattu tapa. Meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemallekki.

 

Erityislapsen äitinä toteaisin, että suhtaudu vain lapseen ihan samalla tavalla kuin kehen tahansa muuhun lapseen. Jos hänellä on jokin kehityshäiriö, se on varmasti huomattu neuvolassa. Jos asia on vanhemmille uusi ja he eivät kenties ole sitä vielä mielessään tarpeeksi käsitelleet, eivät he ehkä halua puhua asiasta yleisemmin. Voi myös olla että hänellä esim. epäillään jotain tai diagnoosi on vielä saamatta, jolloin asiaa on vaikea lähteä ulkopuolisille selittämään. Itse olin ainakin aika arka puhumaan poikani vammasta kun hän oli pieni ja diagnoosi epäselvä eikä vamma vielä niin näkynyt päällepäin.

Se on ainakin selvää, että oman lapsesi kannalta on vain rikastuttavaa, että hän oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

 

Hei siis ihan oikeesti.. mikä tuossa tytön käytösessä nyt nii poikkeavaa sitten on. Eiks tuo nyt ole ihan normaalilta kuulostavaa käytöstä??
Täytyypi oikeen alkaa seuraileen noita omia lapsia, et olisko niiden käytösessä jotain, mikä voisi herättää noin naurettavia kysymyksiä jossakin toisessa ihmisessä..
Voi kun jollakin on omat asiat hyvin, kun jaksaa tuollaisia muiden ihmisten asioita täällä kysellä.. :/

 

Hei!
Olipas kamala hyökkäys ap:tä kohtaan, hui!
Yleensä erilainen käytös herättää tunteita ja kysymyksiä, eikö vain?
Jos niihin vastataan hyökkäävästi, tulee asiasta pelottava ja sellainen mistä ei voi puhua avoimesti.
Eiköhän me kaikki voitaisi edesauttaa hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta olemalla avoimia ja ystävällisiä kysyjiä kohtaan? Itse uskon ainakin että omalla käytöksellä saa paljon hyvää aikaan =)

 

Pakko laittaa oma mielipide....
Voi olla ja voi olla ettei ole...
Puolitoista vuotta sitten kaverin muksun kehitystä sivusta seurasin kun oman ja sen välillä ikäeroa vain kolme viikkoa...No sit rupesi käsien asennot ja jäykkäolemus yms.pistämään silmään..kysylin ja kyselin et mitäs kuuluu ja hienovaraisesti kyselin vaihtoehdoista ja positiiviksesi kuvasin sen jos apua lapsi tarvii kehitykseen tms. No kuinka ollakaan sieltähän paljastuikin et lapsella kehityshäiriö ja vakava sellainen..että onkin ihan hyvä että katselee ja kuuntelee toistenkin lapsia..ja tämmöinen hyökkiminen silmille ei oo tervettä,hei haloo vai onko näin et se koira älähtää johon kalikka kalahtaa? Outuo minusta.
Kaikki lapset on ihania ja meidän muksut leikkii kaikenlaisten lasten kanssa ja viihtyvät vaikka olisikin vähän erillainen.Mikään tälläinen ei tartu mut jutelkaa mutta hienovaraisuutta pyydän!!

 

Yhdyn kahteen edelliseen ("nappa" ja "mielipide"). Kummallista hyökkäilyä alkuperäistä kysmyksen esittäjää kohtaan. Kyllä tässä maailmassa varmasti niin erityislapset kuin ns. taviksetkin kuten myös vanhempansakin joutuvat varmasti kohtaamaan suurempiakin vääryyksiä kuin jonkin lapsen kehityksestä huolestuneen ihmisen ihmettely. Kuten jo tuolla aiemminkin ketjussa mainitsin niin itselläni on myös 2-v. erityislapsi jonka kanssa on todella päässyt huomaamaan elämän ja ihmisten (niin vieraiden kuin ns. ystävienkin) raadollisuuden ja julmuudenkin enkä millään pysty käsittämään kuinka tämän ketjun aloittaja nyt on niin pahasti loukannut joidenkin ihmisten tunteita, elämänkatsomusta ja erilaisuuden suvaitsemis -näkökulmaa että pitää nostaa asiasta tällainen möly ja meteli. Siis huh huh. Vai pitääkö aina pätkiä jotakuta niin omakin olo helpottuu?

 

Tottakai se on niin, että se koira älähtää johon kalikka kolahtaa.. ja mielestäni noin pitää ollakin.
Jokainen erityislapsen äiti on varmasti joskus kokenut erilaista lapsensa kyttäämistä, arvostelua jne ja ainakin itse olen siishen aivan #&%?$!* kylästynyt. Sitten tänne ilmestyy ap, joka siis käsittääkseni on tavannut tämän kummallisen lapsen vain pari kertaa ja heti on uteliaisuuttaan ihmettelemässä, että voi voi kun tuo ei ole samanlainen kun oma täydellinen lapseni. Mitä ap tuolla tiedolla tekee, vaikka saisikin täältä jonkin laisen diagnoosin? Tuskinpa ainakaan olisi kyseiselle äidille tai lapselle lainkaan avuksi, kun ei edes uskalla asiasta äidille puhua.. Itse olen ainakin huomannut, että juuri tällaiset vain omaa uteliaisuuttaan ja juoruilun haluaan tyydyttävät ihmiset eivät todellakaan koskaan ole olleet perheellemme minkäänlaiseksi avuksi, pikemminkin päinvastoin. Mutta onneksi on myös toisenlaisia ihania ihmisiä, jotka puhuvat asioista suoraan ja pykivät sen jälkeen ottamaan omassa toiminnassaan poikamme vaikeudet huomioon!

 

\

Tottakai se on niin, että se koira älähtää johon kalikka kolahtaa.. ja mielestäni noin pitää ollakin.
Jokainen erityislapsen äiti on varmasti joskus kokenut erilaista lapsensa kyttäämistä, arvostelua jne ja ainakin itse olen siishen aivan #&%?$!* kylästynyt. Sitten tänne ilmestyy ap, joka siis käsittääkseni on tavannut tämän kummallisen lapsen vain pari kertaa ja heti on uteliaisuuttaan ihmettelemässä, että voi voi kun tuo ei ole samanlainen kun oma täydellinen lapseni. Mitä ap tuolla tiedolla tekee, vaikka saisikin täältä jonkin laisen diagnoosin? Tuskinpa ainakaan olisi kyseiselle äidille tai lapselle lainkaan avuksi, kun ei edes uskalla asiasta äidille puhua.. Itse olen ainakin huomannut, että juuri tällaiset vain omaa uteliaisuuttaan ja juoruilun haluaan tyydyttävät ihmiset eivät todellakaan koskaan ole olleet perheellemme minkäänlaiseksi avuksi, pikemminkin päinvastoin. Mutta onneksi on myös toisenlaisia ihania ihmisiä, jotka puhuvat asioista suoraan ja pykivät sen jälkeen ottamaan omassa toiminnassaan poikamme vaikeudet huomioon!

Niinpä! Tätä minäkin ajoin hieman takaa aiemmin...Mutta ainahan sitä saa ja pitääkin miettiä miten kenellekin minkäkin asian ilmaisee. Itse näin myös ap:n kirjoituksen motiivina oman uteliaisuuden tyydyttämisen, mutta jos olen täysin väärässä, niin olen pahoillani.Minustakin on ihan hyvä jos ihmiset asiallisesti ottavat kummaksumiaan asioita puheeksi...ei elämässä varmaan mikään muuttuisi jos kukaan ei ikinä mitään kysyisi...mut sit JOTENKIN mua kaihertaa....noh, ehkä se on mun oma probleema!!!???Vai?