"mie vaan"
On ollu Merkelin solukarsinooma eli ihosyövän yksi laji tai mikä lienee, melanoomaa lievempi ja todella harvinainen.
Leikkaamalla poistettiin 7v. sitten ja sädehoitoa lisäksi. Arvet vaikuttaa lähinnä siten, että auringonottoa kannattaa välttää ja lakki päässä kuljen kesät talvet. Muuten henkisesti sairaus on vaikuttamut siten, että arvostan aika paljon sitä kun olen tarve ja työkykyinen ja pystyn nauttimaan lapsistani. Sädehoidon seurauksena olisin voinut sokeutua, mutta ainakin vielä näkökyky on tallella. Itse en edes muista enää että mitää arpia pahemmin on, mutta varsinkin lapset huomaavat ne ja uskaltavat kysyä mikä tossa on jne... Työpaikalla jätän kauneuskeskustelut suosiolla väliin, koska meikata en kovasti pysty ja kulmien nyppiminen ei tule kysymykseen.
Leikkaamalla poistettiin 7v. sitten ja sädehoitoa lisäksi. Arvet vaikuttaa lähinnä siten, että auringonottoa kannattaa välttää ja lakki päässä kuljen kesät talvet. Muuten henkisesti sairaus on vaikuttamut siten, että arvostan aika paljon sitä kun olen tarve ja työkykyinen ja pystyn nauttimaan lapsistani. Sädehoidon seurauksena olisin voinut sokeutua, mutta ainakin vielä näkökyky on tallella. Itse en edes muista enää että mitää arpia pahemmin on, mutta varsinkin lapset huomaavat ne ja uskaltavat kysyä mikä tossa on jne... Työpaikalla jätän kauneuskeskustelut suosiolla väliin, koska meikata en kovasti pysty ja kulmien nyppiminen ei tule kysymykseen.
vierass
Non-hodgkinin lymfooma eli imusolmukesyöpä, 10 kk viimesestä sytostaatista eli toipumassa lienee lähellä oikeaa sanamuotoa kun kontrolleja vielä pari vuotta jäljellä.
Palautuminen on ollut hitaampaa kuin luulin joten vaikuttaa vielä hieman yleisvoinnissa eikä ole päässyt siis unohtumaan tää tapaus. Lapset tuntuu, jos mahdollista, vieläkin rakkaammille. Oma sisin on jollain tapaa rauhoittunut, ei huvita enää stressata samalla tavalla ihan arkipäivän jutuista, ne kuitenkin hoituu omalla painollaan. Ihan taaksejäänyttähän tää ei vielä ole joten pitemmän ajan vaikutukset ehkä näkee sitten vuosien päästä.
Palautuminen on ollut hitaampaa kuin luulin joten vaikuttaa vielä hieman yleisvoinnissa eikä ole päässyt siis unohtumaan tää tapaus. Lapset tuntuu, jos mahdollista, vieläkin rakkaammille. Oma sisin on jollain tapaa rauhoittunut, ei huvita enää stressata samalla tavalla ihan arkipäivän jutuista, ne kuitenkin hoituu omalla painollaan. Ihan taaksejäänyttähän tää ei vielä ole joten pitemmän ajan vaikutukset ehkä näkee sitten vuosien päästä.
"Piika-äiti"
AML, akuutti myeloinen leukemia
vuonna 2002 sairastin.
Elämä ja asiat mitä tulee vastaan tuntuvat lahjalta.
Varautuminen ja turha huolehtiminen on jäänyt pois.
Elämä ei ole sitku-elämää vaan juuri tässä hetkessä olevaa täyttä ja vahvaa.
Erityisesti sairauden jälkeen syntynyt iltasarja on ihme, he kun eivät olleet itsestään selvä asia.
vuonna 2002 sairastin.
Elämä ja asiat mitä tulee vastaan tuntuvat lahjalta.
Varautuminen ja turha huolehtiminen on jäänyt pois.
Elämä ei ole sitku-elämää vaan juuri tässä hetkessä olevaa täyttä ja vahvaa.
Erityisesti sairauden jälkeen syntynyt iltasarja on ihme, he kun eivät olleet itsestään selvä asia.
"pusuri"
Hodgkinin tauti sairastettuna kaksi kertaa. Viimeisistä hoidoista yli kymmenen vuotta. Olen saanut lapsen hoitojen jälkeen 