Täällä kolmasluokkalainen, eskarilainen ja vauva. Jollakin tavalla helpompaa oli silloin, kun kaksi ensimmäistä oli pieniä: silloin oltiin kotona ja ei ollut ns. erillisiä menoja. Nyt isommilla lapsilla on harrastuksia ja niihin liittyviä kuskauksia, kavereita tulee ja menee, on paljon kelloon sidottuja aikataulutettuja menoja, joihin vauva (ja äiti) joutuu sopeutumaan. Elämä oli jotenkin ei niin hektistä kahden ensimmäisen ollessa pieniä ja silloin elettiin kokonaan sellaista pikkulapsiarkea. Mutta toisaalta taas, isommista on oikeati apua monessa kohtaa: vessassa saa käydä rauhassa, kun tykkäävät paijata ja viihdytttää ja ovat jo sen verran isoja kuitenkin, että voi luottaa että eivät tee mitään tyhmää vauvan kanssa, kuten anna vaikka jotain syötävää. Ja jos kesken suihkussa käynnin vauva herää ulkona, niin osaavat mennä heijaamaan vaunuja siksi aikaa, että pääsee itse paikalle. Vauva myös tuntuu kehittyvän nopeampaa tahtia, kun esimerkiksi esikoinen. Virikkeitä tuntuu siis olevan enemmän. Plussan puolelle tässä joka tapauksessa jää ja ihanaa, että meillekin monien ja monien keskenmenojen jälkeen saatiin pikkukolmonen.