joojjo
Kieltämättä kuulostaa sairaalle jos oikeasti puolisoaa rakastaa. Minä en selviäisi jos mieheni tai lapseni kuolisi. Tai mies lähtisi toisen matkaan. Kaikesta kuitenkin selviäisin vaikka syvät arvet jäisi.Jotenkin käsittämätöntä, mutta taidan olla kanssasi samaa mieltä.
Näen asian yksiselitteisesti niin, että mieheni on korvattavissa, mutta lapseni eivät. Kuulostaa kamalalle. Rakastan toki miestäni paljon, mutta kaikki ei romahtaisi, jos hän yhtäkkiä päättäisi lähteä toisen matkaan tai jäisi rekan alle. Se olisi kamalaa, muttei musertavaa. Se, jos omille lapsilleni tapahtuisi jotain todella pahaa tai he menhtyisivät, tai päättäisivät, etteivät halua olla kanssani missään tekemisissä enää ikinä, olisi musertavaa. En olisi enää entiselläni, enkä usko, että siitä menetyksestä voisin toipua ikinä.
minusta olisi kamalaa jos oma äitini ei kykenisi elämäänsä jatkamaan jos minä kuolisin. Herran jumala, en minä ole jumalolento. Haluan toki että hän rakastaa minua. Mutta jos minun aikani lähteä tulee ennen häntä, toivon että hän voi elämänsä kuitenkin jatkaa niin onnellisena kuin mahdollista. JA uskon että jos hän on osannut rakastaa elämässä muitakin kuin vain minua on kyky selvitä ja jatkaa elämää parempi. Ja hän rakastaa, rakastaa isääni.