Voi ei. Toivottavasti et kuitenkaan. Miten voit laittaa "jonkun" miehen lastesi edelle, joka on ollut elämässäsi vain n. vuoden?! Lapsesi olet kohdussasi kasvattanut ja ovat olleet "siinä" 10-12v. Ja muutenkin.Luultavasti minut voisi laskea heihin.
Mä toivoisin, että ihan jokainen vanhempi olisi tätä mieltä, että oma tai puolison henki ennen lasten henkeä.Jos pitäisi valita kummat kuolee, mies kuolisi.
Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Meneekö miehen tarpeet lapsen tarpeiden ohi? Pelastaisitko miehen hengen mielummin kuin lapsen? Hylkäisitkö lapset, jos niin tarvitsisi tehdä, että saisit olla miehen kanssa?Luultavasti minut voisi laskea heihin.
no miksi sellaista toivot? jos yksinkertaisesti rakastaa miestään enemmän kuin lapsiaan?Mä toivoisin, että ihan jokainen vanhempi olisi tätä mieltä, että oma tai puolison henki ennen lasten henkeä.
Siksi, että jokainen lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka ovat valmiita antamaan vaikka henkensä lapsen puolesta.no miksi sellaista toivot? jos yksinkertaisesti rakastaa miestään enemmän kuin lapsiaan?
Käytännöllisesti katsoen lapset ja mies ovat eri kategorioissa, koska ainakaan minä en koe mitään samanlaista lasteni kanssa kuin miestäni kohtaan (eroottinen & romanttinen rakkaus yms.). Lapsikin vain pullahtaa siihen elämään mukaan, ihminen josta kasvaa ihan omanlaisensa, mies on valittu siihen vierelle loppuelämäksi. Käytin aiemmin sellaista vertauskuvaa, että mies ja vaimo ovat kuin puunrungot, jotka kasvaneet yhteen ja lapset ovat oksia, jotka hissukseen kasvavat rungosta yhä kauemmas erilleen.Voi ei. Toivottavasti et kuitenkaan. Miten voit laittaa "jonkun" miehen lastesi edelle, joka on ollut elämässäsi vain n. vuoden?! Lapsesi olet kohdussasi kasvattanut ja ovat olleet "siinä" 10-12v. Ja muutenkin.
Eli mielestäsi suurimmassa osassa onnellisista parisuhdeista ei ole järkeä eikä tulevaisuutta.Osaan myös sanoa, että jos tuntuu siltä, että miehestään välittää vähemmän kuin lapsistaan, ei suhteessa ole minun määritelmälläni mitään järkeä, ei tulevaisuutta.
Jos kaikkia rakastaa yhtä paljon, se ei ole keneltäkään pois. Mutta jos miestään rakastaa enemmän kuin lapsiaan, se on lapsilta pois.Toisen rakkaus ei ole toiselta pois. Aivan kuten ette laita lapsiannekaan järjestykseen ketä rakastatte enemmän, niin miksi perheen sisällä pitäisi laittaa? Kaikkia voi rakastaa yhtä paljon, itseäänkin.
Se kenet pelastaa ensimmäiseksi on taas käytännön juttuja...
Rakastatko vanhempia lapsiasi enemmän kuin vaikka vauvaasi? Sehän on ollut elämässäsi vain muutaman kuukauden.Voi ei. Toivottavasti et kuitenkaan. Miten voit laittaa "jonkun" miehen lastesi edelle, joka on ollut elämässäsi vain n. vuoden?! Lapsesi olet kohdussasi kasvattanut ja ovat olleet "siinä" 10-12v. Ja muutenkin.
Itselläni lapsetkin on tullut elämään loppuiäkseni. Vaikka omillaan asuvatkin, niin side tulee silti aina olemaan (toivottavasti) läheinen ja tiivis.Käytännöllisesti katsoen lapset ja mies ovat eri kategorioissa, koska ainakaan minä en koe mitään samanlaista lasteni kanssa kuin miestäni kohtaan (eroottinen & romanttinen rakkaus yms.). Lapsikin vain pullahtaa siihen elämään mukaan, ihminen josta kasvaa ihan omanlaisensa, mies on valittu siihen vierelle loppuelämäksi. Käytin aiemmin sellaista vertauskuvaa, että mies ja vaimo ovat kuin puunrungot, jotka kasvaneet yhteen ja lapset ovat oksia, jotka hissukseen kasvavat rungosta yhä kauemmas erilleen.
Olen tehnyt sen virheen aiemmin, että huolinut kumppaniksi vain "jonkun miehen". Nyt tiedän, että vierellä kulkee juuri se oikea puoliso minulle. Osaan myös sanoa, että jos tuntuu siltä, että miehestään välittää vähemmän kuin lapsistaan, ei suhteessa ole minun määritelmälläni mitään järkeä, ei tulevaisuutta.
Antaisin kaikkeni lasteni eteen, he ovat prioriteeteissa useinkin miestä korkeammalla siksi, että ovat avuttomampia ja nuorempia, mutta jos ajatellaan, että antaisinko aikuistuneen lapseni rikkoa avioliittoni vai aikuistuneen lapsen pärjätä omillaan, jos tällaiseen valintatilanteeseen tultaisiin, niin kyllä avioliitto menisi edelle.