Onko täällä ketään joka on joskus karjaissut/huutanut vauvalle?

Mulla on kauhean huono omatuntlen todella väsynyt 9 kk vauvan yh,ja viime yönä kun vauva taas aloitti hulabaloon sängyssään,mulla paloi pinna ja karjaisin kovaan ääneen "Nyt lopeta ja nuku"!Vauva tietysti säikähti ja alkoi itkeä,lopuksi sitten minäkin itkin kun olin säikäyttänyt reppanan.Olenko ainoa,vai onko joku muukin joskus korottanut ääntään pienelle.Ei kiitos mitään jeesustelua,mulla on jo valmiiksi paha mieli ja sääli tuota lasta kun joutui äidiltään tuollaista kokemaan.

 

:wave: Valitettavasti parikin kertaa karjaisin esikoiselle joskus koliikin ollessa pahimmillaan, että ole nyt prkl hiljaa..! :ashamed: Voi että mä olin hajalla silloin. Hävettää.

 

valitettavasti on

 

Kyllä mä olen kans jonkun kerran ääntäni korottanut :/ , siitä jää itelle tosi paha mieli. Mun lapsi oli kyllä jo vähän vanhempi, puhuin siitä neuvolassakin, että joskus multa menee hermo ja karjaisen. terkkari piti kuitenkin ihan normaalina. :|

 

En nyt ehkä karjaissut/huutanut mutta tiuskaissut väsykiukussa.
Se ken meistä synnitön on heittäköön ensimmäisen kiven...

 

:hug: Niitä sattuu jokaiselle joskus, vaikka jotkut muuta väittävät. Ihan yhtä hyviä ja huonoja varmasti ollaan. Jaksuja sulle! :flower:

 

Kyllä mä olen karjaissut vielä pienemmällekki... Ylivoimanen väsymys oli ja vauva valvotti..
Eihän tuo huutaminen tietenkää asiaa helpota, päinvastoin.
Täytyy kuitenkin muistaa että äitikin on ihminen, eikä mikään kone. Joskus palaa pinna.

 

oisko ollu jotain 9-10 kk kun keksi vetää töpselin pistorasiasta ja sörkkiä sitä sit takas tai jotain muuta pistorasiaan :headwall: kun oli hakenu lapsen oikeesti yli 20 kertaa pois sieltä ja kieltäny, niin hermostuin ja karjasin niin että säikähti :ashamed: no ainakin se tehosi ja lapsi pysyi poissa pistorasioiden kimpusta :ashamed:

 

Mä tein monasti niin että papatin ihan normiäänellä lapselle,suorastaan haukuin kaikilla tuntemillani nimillä...
Mut koitin etten huuda.
Mutta olin tosi väsy ja oli pakko purkaa sitä jotenkin.Mut yleensä se auttoi ja sitten vauva päälle hymyili taikka nauroi niin äiti repes itkee..Ja ohi meni raivari.

Oon sanonut etä typerä,typerä olet ja typerä oli isäs ja typerämpi on äitis...mulla oli tää typerä
litanja käytössä!!
Ihme ettei lapsen eka sana ollut typerä!!

Mutta inhimillstä,sillä jokaisella pinna palaa joskus.
Pitää vaan miettiä etukäteen jo miten silloin toimii.Se voi auttaa kun oikein hatuttaa.

 

No meidän tyttö oli pahassa koliikissa kun sanoin sille siis en huutanut vaan sanoin:"turpa kiinni tai lennät ulos ikkunasta" Kuulostaa tosi kauheelle. Mies kuuli sen ja suuttui mulle. Selitykseksi sanoin, että kun saan sen purettua ääneen, niin pysyn muuten tyynenä, enkä raivostu.

 

No meidän tyttö oli pahassa koliikissa kun sanoin sille siis en huutanut vaan sanoin:"turpa kiinni tai lennät ulos ikkunasta" Kuulostaa tosi kauheelle. Mies kuuli sen ja suuttui mulle. Selitykseksi sanoin, että kun saan sen purettua ääneen, niin pysyn muuten tyynenä, enkä raivostu.

Juur tuo.Mulla oli ihan sama.se että jos joku kuulis taikka ite kuulis jälkeenpäin niin olis aika kaameeta.Mutta se että saa jotenkin purettua sitä kiukkua.

 

Vauvoille en ikinä. Vasta sitten kun lapset alkavat tahallaan tekemään kiellettyjä asioita palaa päreet ja saatan karjaista.

 

Mä tein monasti niin että papatin ihan normiäänellä lapselle,suorastaan haukuin kaikilla tuntemillani nimillä...
Mut koitin etten huuda.
Mutta olin tosi väsy ja oli pakko purkaa sitä jotenkin.Mut yleensä se auttoi ja sitten vauva päälle hymyili taikka nauroi niin äiti repes itkee..Ja ohi meni raivari.

Oon sanonut etä typerä,typerä olet ja typerä oli isäs ja typerämpi on äitis...mulla oli tää typerä
litanja käytössä!!
Ihme ettei lapsen eka sana ollut typerä!!

Mutta inhimillstä,sillä jokaisella pinna palaa joskus.
Pitää vaan miettiä etukäteen jo miten silloin toimii.Se voi auttaa kun oikein hatuttaa.

Mä tein kans tuota sillon kun meidän esikoinen oli ihan pikkuvauva ja valvotti.. Hiljasella äänellä haukuin kaikenmaailman nimityksillä ja sanoin aivan hirveitä asioita.... Eka helpotti, sit kadutti ja itketti. Mut parempi noin entä jos olisin alkanu huutaa..

 

Voi kuule... Oon karjaissut tuolle meidän koliikkihuutosuolelle useampaankin otteeseen... Väsymys, masennus ja avuttomuus... Siinä suurimmat syyt. Kun sitä vaan väsyy ja väsyy, ja se itkukaan ei lakkaa, niin onhan se parempi sitten vaikka se ärähdys kuin että tapahtuis jotain muuta, karmeaa.

 

Olen minäkin pikaistuksissani huutanut jopa vauvalle. Sitä se teettää, kun niin hirvittävän väsynyt.

Nyt ne on jo isoja, eikä varmaan muista edes enää. Mutta mä muistan

 

Huudettu on täälläkin allergia, koliikki ja ties mille lapselle. Lopetin tyhmyyksien huutamisen kun vauvavuosi meni ohi. Ääni nousee edelleen, mutta vain tarvittaessa. Kiva, ulospäinsuuntautunut ja luottavainen lapsesta on kasvanut, vaikkei äidillä pinna venynyt tarpeeksi silloin kun piti vain valvoa, valvoa ja valvoa.

 

Kyllä niitä sattuu kaikille, parempi kuitenki huutaa kuin käydä vaikka käsiksi

 

Laitan joskus miehelle tekstarin töihin että tekis mieli heittää lapset parvekkeelta alas. No en todella toteuttaisi sitä. Mutta on vaan sellanen anna mun kaikki kestää tilanne. Se suuttumus menee ohi ja sillä siisti.

 

No meidän tyttö oli pahassa koliikissa kun sanoin sille siis en huutanut vaan sanoin:"turpa kiinni tai lennät ulos ikkunasta" Kuulostaa tosi kauheelle. Mies kuuli sen ja suuttui mulle. Selitykseksi sanoin, että kun saan sen purettua ääneen, niin pysyn muuten tyynenä, enkä raivostu.

Juur tuo.Mulla oli ihan sama.se että jos joku kuulis taikka ite kuulis jälkeenpäin niin olis aika kaameeta.Mutta se että saa jotenkin purettua sitä kiukkua.

Silloin kun esikoinen oli siis vauva, niin ajattelin, että olen mä ihan kauhee äiti. Toinenkin lapsista oli koliikkinen. Mut kolmannella ei ollut ja silloin huomasin kuinka paljon helpompaa se oli. Kolmas tyttöni ei ole koskaan kuullut äidin suusta mitään nimittelyjä. Ensimmäisen kerran edes vähän suutui hänelle, kun oli jo yli 2-vuotias.