Oli hirveää. Toivoin pääseväni kaupunkiin kouluun, jonne oli lyhyempi matkakin, mutta jouduin peräkylän junttikouluun. Ilmapiiri oli erittäin ahdistava, oppilaat kiusasivat toisiaan ja varsinkin pienempiään, myös bussissa, jossa oli pakko viettää melkein 2 h joka päivä.
Opetaajat vaihtuivat tiuhaan, oli mielenterveysongelmaa ym. opettajilla. Muutama loisto-opekin mahtui kyllä joukkoon. Yläaste aikani sijoittuu juuri pahimpaan lama-aikaan, joten koko yhteiskunnan ankea ilmapiiri, työttömyys, toivottomuus, näköalattomuus leimasivat noita vuosia.
Olin oman tieni kulkija (niin ulkoisesti kuin sisäisestikin) ja erilaisuuden sieto oli erittäin alhainen koulussamme. Jouduin tietysti kärsimään siitä, mutta se ei kuitenkaan ollut pahinta.