Onko täälä ketään jonka lapsella on ADHD?

ujo
Poikani on aina ollut niin sanotusti hankala. ngelmia on ollut aina mutta nyt tuntuu että hänellä on niin kummia pakkomielteitä , rituaaleja, jonka lisäksi hän on erittäin vilkas ja kova ääninen.
Hän ei riisumaan vaatteitaan vaan haluaisi pitää samaa paitaa, housuja, sukkia yms. kokoajan. Aina kun ollaan jonnekin lähdössä joudun häntä valmistelemaan lähtöön ajoissa, kertoa hänelle etukäteen että kohta lähdetään ja sitten pitään vaihtaa puhdas paita ja vannoa että hän saa saman paidan takaisin kun se on pesty jne. Sama juttu nukkumaan mennessä, taas saa maanitella että saadaan yövaatteet ylle. Kaikki toimet pitää tehdä saman kaavan mukaan tai tulee kauhea huutokohtaus ja hän menee ihan lukkoon. Tässä muutama esimerkki.
Aina samat unilaulut ,aina samassa järjestyksessä
Hyvää yötä täytyy sanoa aina tismalleen samalla tavalla,
hampaat pestää aina saman kaavan mukaan, sylkäistään tietyssä välissä ja hammasharjaa ei missään nimessä huuhdella ennenkun hän on sylkäissyt.
Ruuat pitää olla lautasella oikeassa järjestyksessä,
hänellä on vain yksi lautanen josta suostuu syömään.
Erotessa pitää halata juuri tietyllä tavalla ja pussata aina yhtä monta kertaa yms.
Tässä vain muutama esimerkki, näitä on lukuisia.
Lisäksi hän inhoaa kovia ääniä ja kirkkaita valoja, rupeaa huutamaan kun auringonvalo osuu silmiin.
Ei syö kun todella mautonta ruokaa, mitkään vihannekset, hedelmät eivät kelpaa vaan hän meinaa oksentaa, samoin hajut saavat aikaan oksennusrefleksin.
Nyt eräs tuttu sanoi että lapsemme vaikuttaa ADHD lapselta ja olin ällikällä lyöty vaikka tiedän hänen olevan erinlainen ja hankalakin lapsi. Jos joku jaksoi lukea loppuun asti niin olisi kiva kuulla niiltä joilla ADHD diagnisoitu että onko lapsessamme sellaisia piirteitä?
 
Minkä ikäinen ?
Oletko jutellut asiasta lastenlääkärin tai neuvolan terkkarin kanssa?
Kannattaisi.
Kuulostaa todellakin adhd:lta tai jopa autismilta. En tosin ole asiantuntija, eikä omallani ole kuin lievä adhd, joka tosin minun oma diagnoosini, siihen aikaan ei tätä dignosoitu.. päiväkodissa, eskarissa ja koulussa tulee varmaan ongelmia ja koulussa ollaan jo aika myöhässä jos vasta sitten tulee diagnoosi.
Kuntoutus yms. pitää aloittaa ajoissa. Ainakin kuulostat että osaat toimia aivan ihaltavasti lapsen kanssa, mutta varmasti dg varmentaisi asioita.
 
aaa
Minä sain vajaa vuosi sitten varmistetun adhd diagnoosin. Olen 20v nainen.
Tunsin itseni aina erillaiseksi koulussa ja muissa paikoissa jossa oli samanikäisiä nuoria. Luulin että olen tyhmä, kun en jaksanut kauan istua ja kuunnella. Koulunkäyntikin tyrehtyi vilkaauteeni. Mutta jotenkin energia oli purettava ja purin se vanhingoittamalla itseäni. 14-16v olin väkivaltainen ja kapinoiva yhteiskuntaa vastaan, mutta taas toisaalla halusin leikkiä ja katsoa lasten ohjelmia.
Pienempänä, siis lapsena minulla oli useita murtumia jaloissa ja käsissä ja mustelmia kaikkialla muualla. Aikuiset epäilivät vain rajuja leikkejä veljeni kanssa.
Koska teininä minun piti saada itse turrutettua liika enrgia, aloin kokeilemaan huumeita.

Nytten diagnoosin saaneena ja pienen poikavauvan äitinä, olen iloinen, että sen diagnoosin olen saanut. Niin monta kysymystä ilman vastausta ja kaikki se koulu kiusaaminen vilkkauteni vuoksi. En olekkaan tyhmä. Vilkkaus ei ole vikani. En pilannutkaan koulunkäyntiäni tyhmyydellä, vaan se johtui syistä joihin itse en ole vaikkuttajana.

Jos epäilet lapsellasi diagnoosia, tee asialle jotain. Vaikka lapsi saisi leiman otsaansa, on diagnoosista hyötyä. Hän ei jää yksin koulussa.
Diagnoosi ei ole kiva, mutta ainakin minulla helpotus!
 
aaa
Niin kuin yllä olevasta lukee, niin itselläni on ko. diagnoosi. Jotenkin omaa kertomustasi lukee, niin poikasi ei varsinaisesti vaikuta ylivilkkaalta. Vie poikasi lääkäriin ja mahdollisiin tutkimuksiin!
 
Hei,

ASpergerin syndroomaan kuuluu juuri pakkomielteenomaiset rituaalit. ASperger on yksi autismin "alalaji", mutta ei niin vakava. ASpergeria ei yleensä varsinaisesti mielletä sairaudeksi kuten autismia tai ADHD:ta, vaikka rasittavaa arki asperger-lapsen kanssa saattaa kyllä olla.

Kokemuksesta tiedän että asperger-lapsen kanssa arki on liukkaalla jäällä tanssimista, mutta helpottaa kyllä paljon kun ymmärtää rituaaleihin ja pakkomielteisiin liittyvän logiikan. Voi myös olla että kyseessä ei ole asperger mutta pojallasi saattaa olla joitakin asperger-piirteitä. Niin tai näin, kannattaa otta selvää!
 
ujo
kiitos vastauksista :flower: Meillä on parinviikon päästä 3,5vuotis neuvola ja oytan kyllä asian siellä puheeksi, itse olen aina vaan ajatellut lapseni olevan vähän hankala ja persoonallinen, ja vasta nyt kun muut ovat hänen käyttäytymiseen puuttuneet niin rupesin miettimään josko tässä olisi taustalla ADHD, asperger tai jotain, tuossa alkuperäisessä tekstissä todellakin oli vaan murto-osa niistä rituaaleista, pakkomielteistä ja muista jutuista joita me käydään läpi päivittäin, toisin sanoen kaikki tekemiset täytyy noudattaa tietyn kaavan mukaan jos halutaan rauha säilyttää.
Tuosta ylivilkkaudesta en tainnut aloituksessa kirjoittaakaan, mutta parhain esimerkki on varmaan se etä ruokapöydässä ei malta istua paikoillaan kun max 5minuuttia sitten jo juoksennellaan ympäriinsä. Päivähoidossa hän ei ole, joten en osaa sanoa miten hän toimisi jossain muualla kun kotona. Toinen isovanhemmista kyllä kovaan ääneen hän käytöstään ihmettelee kun siellä käymme, ja minä tietysti puolustan haukan lailla "omituista lastani" :ashamed:
Kuuntelen mielellään lisääkin juttua aiheesta jos joku jaksaa kirjoittaa.
 
ujo
Niin ja taas tuli mieleen lisää näitä omituisuuksia, eli hän on äärettömän pikkutarkka, tänäänkin kun oltiin uloslähdössä hän meni aivan shokkiin kun laitoin kenkien tarrat vähän vinoon enkä niitä heti korjannut, sama on monessa muussakin asiassa, napit pitää olla takista aina ylös asti napitettu, lahkeet suorassa, hänen tavarat siisteissä riveissä eikä sinne päin, ääh tätä tarinaa voisi jatkaa loputtomiin, tavallaan olisi kiva jos tälle kaikelle löytyisi selitys mutta ei tuo diagnoosi niin kauhean kivalta tuntuisi :ashamed: :/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.05.2005 klo 14:46 elina kirjoitti:
Hei,

ASpergerin syndroomaan kuuluu juuri pakkomielteenomaiset rituaalit. ASperger on yksi autismin "alalaji", mutta ei niin vakava. ASpergeria ei yleensä varsinaisesti mielletä sairaudeksi kuten autismia tai ADHD:ta, vaikka rasittavaa arki asperger-lapsen kanssa saattaa kyllä olla.

Kokemuksesta tiedän että asperger-lapsen kanssa arki on liukkaalla jäällä tanssimista, mutta helpottaa kyllä paljon kun ymmärtää rituaaleihin ja pakkomielteisiin liittyvän logiikan. Voi myös olla että kyseessä ei ole asperger mutta pojallasi saattaa olla joitakin asperger-piirteitä. Niin tai näin, kannattaa otta selvää!
varsinaisesti adhd ei ole sairaus!!!!!!!!!!
 
Ole nyt varovainen sen diagnoosin kanssa, aika paljon nykyisin turhaan diagnosoidaan lapsia ADHD tai muuksi. Oikean diagnoosin saamiseksi pitäisi ryhmän asiantuntijoita lasta tarkkailla pitemmän aikaa, ihan heti ei johtopäätöksiin pitäisi tulla.

Ystäväni lapsella on ADHD, ja lapsi on lääkityksellä. Hänen tapauksessaan oli kyllä ilmeistä että ongelmia oli, en edes uskaltanut antaa omien poikieni leikkiä ilman valvontaa kyseisen lapsen kanssa (eikä minulla ollut sillon edes aavistusta että pojalla oli ADHD), meno oli sen verran arvaamatonta. Ja minusta tuntui pahalta kun en voinut luottaa tuttavani lapseen, mutta näin vain oli, eivätkä kyseessä olleet pienet pakkomielteet vaan todella epänormaali käyttäytyminen. Onneksi kaikki järjestyi parhain päin kun lapsen diagnoosi varmistui. Nyt kun hän on lääkityksellä, poika on kuin toinen lapsi, omien poikieni paras kaveri, kiva ja älykäs poika, eikä minulla ole mitään ongelmia jättää lapsia ilman valvontaa keskenään leikkimään. Ja koulussakin hänellä menee nyt paremmin kuin ennen. Mutta kuten sanoin, diagnoosin kanssa pitää olla varovainen ettei lapsia turhaan lääkitykselle laiteta, mutta toisaalta jos tapaus on vakava, lääkitys voi saada aikaan pieniä ihmeitä lapsen elämässä.

Omillakin pojillani on joskus pakkomielteitä, mutta täytyy kyllä sanoa etteivät ne ole mitään verrattuna tähän oikeaan ADHD tapaukseen jonka tunnen, ja pahimmat vaikeudet ADHD:ssä taitavat liittyä kanssakäymiseen muiden lasten kanssa (ainakin ystäväni lapsella) ja koulunkäyntiin.Toivottavasti löydät ratkaisun lapsesi ongelmaan, se on varmasti aika kuluttavaa sinulle miettiä että mikähän on vikana vai onko vikaa. Puhele asiasta neuvolassa, kyllä ratkaisu varmaan löytyy (oli se sitten ADHD diagnoosi tai jotain muuta) vaikka tie sen löytämiseen voikin olla raskas. Jaksamista sinulle :hug:
 
aaa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.06.2005 klo 12:45 Jonsku kirjoitti:
Ole nyt varovainen sen diagnoosin kanssa, aika paljon nykyisin turhaan diagnosoidaan lapsia ADHD tai muuksi. Oikean diagnoosin saamiseksi pitäisi ryhmän asiantuntijoita lasta tarkkailla pitemmän aikaa, ihan heti ei johtopäätöksiin pitäisi tulla.

Ystäväni lapsella on ADHD, ja lapsi on lääkityksellä. Hänen tapauksessaan oli kyllä ilmeistä että ongelmia oli, en edes uskaltanut antaa omien poikieni leikkiä ilman valvontaa kyseisen lapsen kanssa (eikä minulla ollut sillon edes aavistusta että pojalla oli ADHD), meno oli sen verran arvaamatonta. Ja minusta tuntui pahalta kun en voinut luottaa tuttavani lapseen, mutta näin vain oli, eivätkä kyseessä olleet pienet pakkomielteet vaan todella epänormaali käyttäytyminen. Onneksi kaikki järjestyi parhain päin kun lapsen diagnoosi varmistui. Nyt kun hän on lääkityksellä, poika on kuin toinen lapsi, omien poikieni paras kaveri, kiva ja älykäs poika, eikä minulla ole mitään ongelmia jättää lapsia ilman valvontaa keskenään leikkimään. Ja koulussakin hänellä menee nyt paremmin kuin ennen. Mutta kuten sanoin, diagnoosin kanssa pitää olla varovainen ettei lapsia turhaan lääkitykselle laiteta, mutta toisaalta jos tapaus on vakava, lääkitys voi saada aikaan pieniä ihmeitä lapsen elämässä.

Omillakin pojillani on joskus pakkomielteitä, mutta täytyy kyllä sanoa etteivät ne ole mitään verrattuna tähän oikeaan ADHD tapaukseen jonka tunnen, ja pahimmat vaikeudet ADHD:ssä taitavat liittyä kanssakäymiseen muiden lasten kanssa (ainakin ystäväni lapsella) ja koulunkäyntiin.Toivottavasti löydät ratkaisun lapsesi ongelmaan, se on varmasti aika kuluttavaa sinulle miettiä että mikähän on vikana vai onko vikaa. Puhele asiasta neuvolassa, kyllä ratkaisu varmaan löytyy (oli se sitten ADHD diagnoosi tai jotain muuta) vaikka tie sen löytämiseen voikin olla raskas. Jaksamista sinulle :hug:

Kukaan vastuuntuntoinen lääkäri tms ei tee diagnoosia vain yhden haastattelun perusteella.
Useimmat adhd ihmisistä ovat joissain vaiheessa kärsinyt huonosta sosiaaliverkostosta ja vilkkaudesta.
 
On vaarallista tietysti arvailla vain sinun kirjoituksesi perusteella, mutta työkokemukseni ja opiskelujen valossa kuulostaa ehkä enemmän joltain autismin kirjoon kuuluvalta hommalta. Vaikkapa juuri se Aspergerin syndooma. Toivottavasti asiat teillä selviävät! Helpottaa varmasti kun saa apua, ja mene ihmeessä lääkäriin vaikka neuvolassa ei "uskottais" tai siis kommentoitaisi.
 
3xpoika
Kuvauksesi perusteella sanoisin että enemminkin epäilisin autismia tai aspergerin syndroomaa. ADHD on lähinnä vain vilkkautta ja keskittymättömyyttä sekä joskus hahmotusongelmia.
Puhu ihmeessä asiasta neuvolassa ym. niin saatte pian apua ja hoitoa, jos tarvetta.
Asiaa ei voida tässä todeta tai neuvolassa, mutta testuksen kautta varmasti saadaan oikea diagnoosi, jos aihetta on. Kaikkea hyvää teille.

terv. kasvatustieteen maisteri
 
Asperger-diagnoosin saaminen kestää kauan eikä sitä ihan pienille edes anneta. Eikä se, että onko joku diagnoosi vai ei, ole lopultakaan kovin tärkeää sinun ja lapsesi suhteelle.

Minusta sinun kannattaa itse siis ottaa selvää eri oireyhtymiin liittyvistä piirteistä jotta voit ymmärtää lastasi paremmin ja siten helpottaa arkipäiväistä elämäänne. Minusta ei ole vanhempien tehtävä miettiä onko lapsi sitä taikka tätä, mutta kirjallisuudesta ja muusta kannattaa poimia käytännöllisiä vinkkejä. (kirjoista voi suositella esim. Tahatonta tohellusta ja Nörtti vai nero?).

Moneen neurologiseen "sairauteen" (kuten ADHD ja Asperger) esim. liittyy aistiyliherkkyyksiä. Kun tämän tietää, voi suht helpostikin välttää tilanteita jotka ovat lapselle ylivoimaisia vaikka arkijärjellä ne eivät sitä ole.

Ja siihen kannattaa varautua että neuvolassa ei ihan heti saa ymmärrystä. MInä sain alkuun vastauksen, että kyse on selvästi vaikeasta uhmaiästä. Mutta jokainen joka sen on kokenut tietää että rituaaleihin tarrautuminen ei ole sama kuin uhmaaminen, vaikkakin uhmaikä ja ylipäätään kaikki poikkeuksellinen kyllä lisää pakkomielteisyyttä. Päreitään ei kannata polttaa eikä vaipua epätoivoon - rauhallisesti vaan selität miten asiat ovat!

Tsemppiä sinulle!
 
blondi
Ei kyllä ihan kuulosta adhd:a mut vaikee sanoo kun eri lapsil eri oirei eli adhd lapsesta ei voi sanoo et se on tälläinen ja tälläinen vaan adhd nimikkeen alle laitetaan aika monia eri oireita .Meillä on poika jolla on adhd ja hän ei ole saanut diaknoosia kun vasta kunnon ja monien tutkimuksien jälkeen sairaalasta ja helpoa ei ole tämmöisen lapsen kanssa eli voimia mut kyllä adhd lapset ovat aivan yhtä ihania kun muutkin kun vaan saisi vara päreen ja ihmisiltä ymmärrystä et ei ole kasvatuksesta kiinni ja et ei ole tyhmii nämä adhd lapset päin vastoin ainakin meillä tosi välkky kaveri tosin vilkas yms.Haluaisin muuten tietää et miten aikuisena pääsee adhd tutkimuksiin kun olen sata varma et mulla on kanssa tämä adhd ja se tois ymmärrystä myös itsestään kohtaan jos sais diaknoosin. =) :hug: :heart:
 

Yhteistyössä