Onko täällä vammaisten lasten äitejä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joku muu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

joku muu

Vieras
Tai autistien? Itselläni yhdellä tavalla vammainen pikkupoika ja olen ihan hukassa asian kanssa, huolehdin hänen tulevaisuudestaan ja pärjäämisestään ja kaikesta, en pysty ajattelemaan muuta. Minulla myös terveitä lapsia. äsken löysin yhden keskustelupalstan, mutta järkytyin syvästi...en voi siellä olla, niin hurjia juttuja ja isoja isoja ogelmia

Onko täällä ketään, kenellä menee suht kivasti vammaisen lapsen kanssa. Meillä on elämä tietyllä tavalla rajoittunutta ja vaikea vamma lapsella (on ymmärtämätön) , olen niin yksin tämän asian kanssa ja huolissani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja heps:
:wave:

Mun lapsella on neurologinen vamma, nyt kaikki sujuu hyvin...

Saatko mistään vertaistukea?


En ole löytänyt. Yksi ryhmä kokoontuu, mutta todella harvoin ja kaukana, arjesta vaikea irrottautua, kun tosiaan muita lapsia
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja heps:
:wave:

Mun lapsella on neurologinen vamma, nyt kaikki sujuu hyvin...

Saatko mistään vertaistukea?


En ole löytänyt. Yksi ryhmä kokoontuu, mutta todella harvoin ja kaukana, arjesta vaikea irrottautua, kun tosiaan muita lapsia


Tää on tosi hyvä vertaistukiryhmä, voin suositella!
Toimii siis netissä, mut järjestänevät myös tapaamisia joillakin paikkakunnilla.

http://health.groups.yahoo.com/group/leijonaemolista/

Siellä on siis monenlaista vammaryhmää, kaikki on tervetulleita.
 
Kai tuon meidän kuopuksen voi laskea vammaiseksi, tosin hänen kohdallaan diagnoosi on lupaava eli suurella työllä hänestä pitäisi tulla suhteellisen normaali eli hänellä on erään jutun viivästymää. Töitä sen eteen on tehty vuosia ja ainakin kelan päätösten mukaan edistystä on tullut paljon. Tällä hetkellä menee ihan valoisasti, näillä näkymin lapsi tulee siirtymään normaaliopetukseen jossain vaiheessa ala-astetta.

Minä neuvoisin osallistumaan sopeutumisvalmennuskurssille, siellä valotetaan erilaisia näkymiä ja löytyy vertaistukea. Tuolla keskustelupalstalla olet saattanut törmätä 'pahimpiin' tapauksiin. Muista, että jokainen on omanlaisensa, mitä tapahtuu yhden kanssa, ei välttämättä tapahdu toisen kanssa. Ota vastaan kaikki kuntoustusapu, mitä vaan on saatavissa. Jos hoitavasta paikasta löytyy sosiaalityöntekijä, kannattaa hänen kanssaan myöskin jutella, sieltä voi löytyä monenlaisia juttuja, mistä voi olla hyötyä. Samaten jos paikkakunnaltasi löytyy 'vammaisuuden' jokin järjestö, kannattaa sitäkin harkita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kai tuon meidän kuopuksen voi laskea vammaiseksi, tosin hänen kohdallaan diagnoosi on lupaava eli suurella työllä hänestä pitäisi tulla suhteellisen normaali eli hänellä on erään jutun viivästymää. Töitä sen eteen on tehty vuosia ja ainakin kelan päätösten mukaan edistystä on tullut paljon. Tällä hetkellä menee ihan valoisasti, näillä näkymin lapsi tulee siirtymään normaaliopetukseen jossain vaiheessa ala-astetta.

Minä neuvoisin osallistumaan sopeutumisvalmennuskurssille, siellä valotetaan erilaisia näkymiä ja löytyy vertaistukea. Tuolla keskustelupalstalla olet saattanut törmätä 'pahimpiin' tapauksiin. Muista, että jokainen on omanlaisensa, mitä tapahtuu yhden kanssa, ei välttämättä tapahdu toisen kanssa. Ota vastaan kaikki kuntoustusapu, mitä vaan on saatavissa. Jos hoitavasta paikasta löytyy sosiaalityöntekijä, kannattaa hänen kanssaan myöskin jutella, sieltä voi löytyä monenlaisia juttuja, mistä voi olla hyötyä. Samaten jos paikkakunnaltasi löytyy 'vammaisuuden' jokin järjestö, kannattaa sitäkin harkita.


lapsella on kaikki asiat sillä tavalla hoidossa, että on kuntouttava päivähoito, terapiat (todella ammattitasitoiset terapeutit) ja on isovanhemmat, jotka välilllä hoitaa lasta. olen nyt vaan jotenkin "solmussa" ja haluaisin jutella, mutten löydä ketään...en pysty muuta ajattelemaan kuin tuota lastani, koko ajan päässä sama ajatus miten tulee pärjäämään. Hullluksiko tulen kohta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
lapsella on kaikki asiat sillä tavalla hoidossa, että on kuntouttava päivähoito, terapiat (todella ammattitasitoiset terapeutit) ja on isovanhemmat, jotka välilllä hoitaa lasta. olen nyt vaan jotenkin "solmussa" ja haluaisin jutella, mutten löydä ketään...en pysty muuta ajattelemaan kuin tuota lastani, koko ajan päässä sama ajatus miten tulee pärjäämään. Hullluksiko tulen kohta?

Hienoa, että nuo asiat ovat kunnossa! Muista, että asioilla on tapana järjestyä. Osin on hyvä elää tätä päivää ja yrittää olla huolehtimatta liikaa tulevasta. Kuvittelen, että lapsesi on vielä aika pieni ja monenlaista ehtii tapahtua vielä.

Selvitä mahdollisuus päästä jonnekin sopeutumisvalmennuskurssille. Ne ovat yleensä lähemmäs viikon kursseja täysihoidolla koko perheelle kelan kustannuksella. Matkoista joutuu maksamaan omavastuuosuuden ja työstä poissaolostakin saa kelasta korvausta. Joillekin kursseille voi rahoitus löytyä muutakin kautta, esim. RAY rahoittaa joitakin kursseja. Sieltä löytyy yleensä muiden samanikäisten lasten vanhempia, joilla on aika samanmoiset ongelmat. Kurssia varten tarvitsee yleensä suosituksen hoitavalta lääkäriltä. Kurssilla, jonka itse kävin, keskusteltiin monenlaisista asioista ryhmän vanhempien kesken mm psykologin johdolla. Samaten siellä oli erilaisia asiantuntijoiden juttuja juuri lasten tulevaisuuden näkymistä yleisellä tasolla, esim. tukiasumisesta jne aikuistuessa.

 
Meiltä löytyy down-poika 5v ja autisti-tyttö 3,5v ja ihan kivasti pärjäillään. Mahtavia muksuja kumpainenkin! Voisin mielelläni vaihtaa ajatuksia mutten juuri nyt kerkiä. Voin palata illemmasta ja yksityisviestiä voi laittaa jos sinulla on musta nikki. =)

ps. Ne keskustelupalstat voi joskus ola tosi rankkoja...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Meiltä löytyy down-poika 5v ja autisti-tyttö 3,5v ja ihan kivasti pärjäillään. Mahtavia muksuja kumpainenkin! Voisin mielelläni vaihtaa ajatuksia mutten juuri nyt kerkiä. Voin palata illemmasta ja yksityisviestiä voi laittaa jos sinulla on musta nikki. =)

ps. Ne keskustelupalstat voi joskus ola tosi rankkoja...

No, olisi kyllä kiva joskus jutella yksityisviestillä, minun täytyy kirjautua. Voin tulla illalla uudestaan. meillähän on siis myös autistinen lapsi, poika 4v ja kasi tervettä lasta, toinen ihan pikkulapsi.

 
Mun ystävällä on down-lapsi, tyttö. Tosi kamalaa :( pilaa koko perheen elämän. heillä aiemmin 1 terve poika. kaiken piti olla kunnossa, joten aborttiakaan ei tehty. sit synnytyksen jälkeen tuli hoitaja juttelemaan että kerro sinä äitinä näetkö lapsessa downs-piirteitä. on tavallista lievempää sorttia, eikä ollut niin paljon ulkoista kuten käsissä poimuja jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mimero:
Mun ystävällä on down-lapsi, tyttö. Tosi kamalaa :( pilaa koko perheen elämän. heillä aiemmin 1 terve poika. kaiken piti olla kunnossa, joten aborttiakaan ei tehty. sit synnytyksen jälkeen tuli hoitaja juttelemaan että kerro sinä äitinä näetkö lapsessa downs-piirteitä. on tavallista lievempää sorttia, eikä ollut niin paljon ulkoista kuten käsissä poimuja jne.

No juuri tällaiset kommentit nyt satuttaa...tämä ei ole mitään tukea, tahallasiko haluat vielä pahoittaa mieltä, vai miten saatat kirjoittaa tuollaista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mimero:
Mun ystävällä on down-lapsi, tyttö. Tosi kamalaa :( pilaa koko perheen elämän. heillä aiemmin 1 terve poika. kaiken piti olla kunnossa, joten aborttiakaan ei tehty. sit synnytyksen jälkeen tuli hoitaja juttelemaan että kerro sinä äitinä näetkö lapsessa downs-piirteitä. on tavallista lievempää sorttia, eikä ollut niin paljon ulkoista kuten käsissä poimuja jne.

No juuri tällaiset kommentit nyt satuttaa...tämä ei ole mitään tukea, tahallasiko haluat vielä pahoittaa mieltä, vai miten saatat kirjoittaa tuollaista.

Hei olen tosi pahoillani, anteeksi. Ei ollut tarkoitus satuttaa. Itsellä huono olo, purin sen tähän tekstiin. En halunnut tahallaan pahoittaa mieltäsi. Toivon voimia ja oon tosi pahoillani omasta tökeryydestä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja willow:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mimero:
Mun ystävällä on down-lapsi, tyttö. Tosi kamalaa :( pilaa koko perheen elämän. heillä aiemmin 1 terve poika. kaiken piti olla kunnossa, joten aborttiakaan ei tehty. sit synnytyksen jälkeen tuli hoitaja juttelemaan että kerro sinä äitinä näetkö lapsessa downs-piirteitä. on tavallista lievempää sorttia, eikä ollut niin paljon ulkoista kuten käsissä poimuja jne.

No juuri tällaiset kommentit nyt satuttaa...tämä ei ole mitään tukea, tahallasiko haluat vielä pahoittaa mieltä, vai miten saatat kirjoittaa tuollaista.

Hei olen tosi pahoillani, anteeksi. Ei ollut tarkoitus satuttaa. Itsellä huono olo, purin sen tähän tekstiin. En halunnut tahallaan pahoittaa mieltäsi. Toivon voimia ja oon tosi pahoillani omasta tökeryydestä :(

Eipä mitään :) kiitos kun vastasit vielä. Uskon, että ystäväperheelläsi varmasti rankkaa..

 

Similar threads

Yhteistyössä