Onko täällä naisia, joilla on romanimiehen kanssa lapsi/lapsia mutta joka ei enää ko. miehen kanssa asu/seurustele?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Onko lapseen liittyen (esim. kumman luona asuu, kumpaan kulttuurin enemmän ohjataan) ollut riitoja vai ovatko asiat menneet suht riidattomasti? Ja miten ne teillä käytännössä ovat järjestyneet?

Itse seurustelin muutaman vuoden romanimiehen kanssa. Tiemme erkanivat vaiheessa, jossa kumpikaan meistä ei vielä raskaudestani tiennyt. Nyt sitten olen 4kk:lla raskaana, ja nämä asiat ovat alkaneet mietityttää.

Mies ei meidän seurustelumme aikana olettanut minulta mitään omaan kulttuurinsa kuuluvaa, mutta nyttemmin touhu on muuttunut. Miksi, olen kysynyt, ja vastaus on ollut, että lapsen takia.

Käytännössä mies siis on alkanut vaatia minua mukailemaan romanikulttuuria esim. pukeutumisen osalta (pikkuvaatteista nyt "vain" kyse) ja monien tapojenkin osalta. Koska seurustelumme aikana näitä ei minulta vaadittu, en edelleenkään tiedä romanitavoista, kuin pintapuolisesti. Miehen mielestä minun on kuitenkin korkea aika opetella, sillä "totta kai lapsi lähtee elämään kaaleen elämää."

Jotenkin vain mietityttää, ja haluaisinkin nyt kuulla, miten teillä muilla on asiat menneet.
 
Mun mielestä sinä voit elää omaa elämääsi omalla tavallasi ja jos lapsi käy isänsä luona niin siellä voidaan opettaa hälle romanikulttuuria. Hän voi sitten itse päättää myöhemmin, että millä tavalla elää.
 
No, minulla on tytär romanimiehelle, jonka kanssa seurustelin useamman vuoden ja yhdessäkin ehdittiin jonkin aikaa asustella. Lopullinen ero tuli lapsemme ollessa muutaman kuukauden ikäinen, lähinnä syistä, että tunnuttiin haluavan elämältä eri asioita. Lisäksi kulttuurilliset seikatkin alkoivat rassata (minua).

Alusta saakka molemmille oli selvää, että lapsi asuisi minun luonani. Isä tapaisi lastaan - aluksi siten, että kävisi luonamme - ja myöhemmässä vaiheessa siten, että kävisimme lapsen kanssa yhdessä tapaamassa isää. Isompana lapsi sitten voisi tavata isäänsä ihan itsenäisestikin.

Me miehen kanssa totta kai olemme puhelleet paljon siitä, "mihin" lapsi pitäisi kasvattaa. Miehen kanssa tultiin siihen tulokseen, että koska lapsi minun luonani asuu, kasvaa hän ensisijaisesti siinä kulttuurissa mitä minä edustan - valtakulttuurissa, siis. Mies on kyllä halunnut, että lapsi oppii myös asioita romanikulttuurista - ja joitakin tapoja täällä meillä kotonakin mukaillaan ihan jokapäiväisessä elämässä, joskin moni näistä on asioita, joita äkkinäinen ei varmaankaan juuri romanikulttuuriin yhdistäisi. Lisäksi lapsi on vielä niin kamalan pieni, että hänen ei kuulu vielä osatakaan minkään kulttuurin tapoja. Heh.

Lapseen liittyen on tietysti ollut riitojakin, mutta kyllä me on ne tähän mennessä kyetty ratkaisemaan. Minä en kuitenkaan voi tietää, millainen sun miehesi on tai miten hänen kanssaan teillä asiat menevät, kaikki kun eivät ole samasta puusta veistettyjä ajatusmaailmaltaan tai muutenkaan...

Sekin sinun kannattaa muistaa, että sulla on vapaa tahto. Jos jokin asia tuntuu vieraalta, oudolta tai väärältä, niin pakolla ei tarvitse mihinkään ruveta. Ei pikkuhameisiin tai muuhunkaan.

Minulle romanikulttuuri oli monelta osin tuttua jo siinä vaiheessa, kun lapseni isän tapasin, ja pikkuhame tulikin kuvioihin seurustelun alkuaikoina. Myöhemmin seurustelun syvennyttyä ja vakavoiduttua aloin käyttää kaaleenvaatteita. Tämä oli miehen ja hänen lähipiirinsä yhteinen toive, mutta minulla oli mahdollisuus tästä kieltäytyäkin, pakotettu ei siis mihinkään.

Nyttemmin erottuamme käytän enimmäkseen ihan meille valkolaisille ominaisimpia vaatteita; farkkuja, "tavallisia" hameita,... Romanivaatteita käytän ainoastaan silloin, kun miehen vanhemmilla käyn lapsen kanssa. Ovat näin toivoneet, ja se on ihan ok minulle. Tietävät sitten kyllä, että muuten en niissä tamineissa vetelekään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja täh;26636589:
No, onhan tuo nyt tosi outoa, että jo ootte eronneet niin sun pitäis nyt rueta tapoja noudattamaan?! Ei kuulosta oikeelta. :O


Sepä juuri mua ihmetyttääkin. Tiedän kyllä itsekin joitain naisia, joilla lapsi romanimiehen kanssa, mutta nuo kulttuurilliset vaatimukset tai miksi noita voisi kutsua, on tulleet kuvioihin jo ennen tietoa lapsen tulosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttöjen äiti..;26636689:
No, minulla on tytär romanimiehelle, jonka kanssa seurustelin useamman vuoden ja yhdessäkin ehdittiin jonkin aikaa asustella. Lopullinen ero tuli lapsemme ollessa muutaman kuukauden ikäinen, lähinnä syistä, että tunnuttiin haluavan elämältä eri asioita. Lisäksi kulttuurilliset seikatkin alkoivat rassata (minua).

Alusta saakka molemmille oli selvää, että lapsi asuisi minun luonani. Isä tapaisi lastaan - aluksi siten, että kävisi luonamme - ja myöhemmässä vaiheessa siten, että kävisimme lapsen kanssa yhdessä tapaamassa isää. Isompana lapsi sitten voisi tavata isäänsä ihan itsenäisestikin.

Me miehen kanssa totta kai olemme puhelleet paljon siitä, "mihin" lapsi pitäisi kasvattaa. Miehen kanssa tultiin siihen tulokseen, että koska lapsi minun luonani asuu, kasvaa hän ensisijaisesti siinä kulttuurissa mitä minä edustan - valtakulttuurissa, siis. Mies on kyllä halunnut, että lapsi oppii myös asioita romanikulttuurista - ja joitakin tapoja täällä meillä kotonakin mukaillaan ihan jokapäiväisessä elämässä, joskin moni näistä on asioita, joita äkkinäinen ei varmaankaan juuri romanikulttuuriin yhdistäisi. Lisäksi lapsi on vielä niin kamalan pieni, että hänen ei kuulu vielä osatakaan minkään kulttuurin tapoja. Heh.

Lapseen liittyen on tietysti ollut riitojakin, mutta kyllä me on ne tähän mennessä kyetty ratkaisemaan. Minä en kuitenkaan voi tietää, millainen sun miehesi on tai miten hänen kanssaan teillä asiat menevät, kaikki kun eivät ole samasta puusta veistettyjä ajatusmaailmaltaan tai muutenkaan...

Sekin sinun kannattaa muistaa, että sulla on vapaa tahto. Jos jokin asia tuntuu vieraalta, oudolta tai väärältä, niin pakolla ei tarvitse mihinkään ruveta. Ei pikkuhameisiin tai muuhunkaan.

Minulle romanikulttuuri oli monelta osin tuttua jo siinä vaiheessa, kun lapseni isän tapasin, ja pikkuhame tulikin kuvioihin seurustelun alkuaikoina. Myöhemmin seurustelun syvennyttyä ja vakavoiduttua aloin käyttää kaaleenvaatteita. Tämä oli miehen ja hänen lähipiirinsä yhteinen toive, mutta minulla oli mahdollisuus tästä kieltäytyäkin, pakotettu ei siis mihinkään.

Nyttemmin erottuamme käytän enimmäkseen ihan meille valkolaisille ominaisimpia vaatteita; farkkuja, "tavallisia" hameita,... Romanivaatteita käytän ainoastaan silloin, kun miehen vanhemmilla käyn lapsen kanssa. Ovat näin toivoneet, ja se on ihan ok minulle. Tietävät sitten kyllä, että muuten en niissä tamineissa vetelekään.


Tässäpä oli paljon mielenkiintoista, kiitos.
Niin, tietenkään kaikki ei ole samanlaisia. Tämä mies on kiltti, kunnollinen, kaikinpuolin mukava, enkä voisi kuvitella että mitään pelkoja ainakaan siinä mielessä tarvitsisi ruokkia. Mutta jollakin tavalla hän muuttunut on, kun näitä kulttuurillisia asioita haluaa minunkin yhtäkkiä näin kovasti vaalivan, vaikka muuta vastausta kuin "lapsen" takia en ole kysymykseeni miksi, saanut.
Miksi te erositte, jos saan kysyä? Ja millaisia tapoja siellä teillä kotona on käytössä?
 
Juokse niin lujaa, kun pääset, ihan niin pitkälle, kuin pippuri kasvaa, niin vältyt paljolta! Romanit ovat lapsirakkaita, sivusta joutunut yhtä tapausta seuraamaan. Systeemit pettivät kaikessa.
 
Tässäpä oli paljon mielenkiintoista, kiitos.
Niin, tietenkään kaikki ei ole samanlaisia. Tämä mies on kiltti, kunnollinen, kaikinpuolin mukava, enkä voisi kuvitella että mitään pelkoja ainakaan siinä mielessä tarvitsisi ruokkia. Mutta jollakin tavalla hän muuttunut on, kun näitä kulttuurillisia asioita haluaa minunkin yhtäkkiä näin kovasti vaalivan, vaikka muuta vastausta kuin "lapsen" takia en ole kysymykseeni miksi, saanut.
Miksi te erositte, jos saan kysyä? Ja millaisia tapoja siellä teillä kotona on käytössä?

Tosiaan, kuten sanottu, jos joku asia ei tunnu susta itsestäsi oikealta tai se tuntuu vieraalta tai muuten vaan sellaiselta, että olet siitä epävarma, niin älä ainakaan syöksy suinpäin kohti, vaan mieti ensin rauhassa.

Luulisi sitä paitsi miehenkin tajuavan, että mikäli romanikulttuurin halutaan osa lapsen elämää olevan, niin hänhän sen - romani kun on - parhaiteen lapselleen pystyy tuomaan. Kuvittelisin, että sinun pintapuolinen tapojen tuntemuksesi kyllä riittää tässä tilanteessa. Tiedät sen verran, että et ole ihan ulalla, ja mihinpä sitä enempää välttämättä tarvitaankaan? Itsehän sen tiedät :)

Erottiin, koska haluttiin elämältä eri asioita. Mies halusi mennä ja tulla miten tykkää. Minä halusin muuta. Nämä kaksi eivät sointuneet yhteen kovinkaan hyvin, ja lopputuloksena oli riitojen rykelmä. Loppuajasta myös tietyt romanikulttuuriin kuuluvat asiat alkoivat rassata minua. Katsoin, etteivät tietyt asiat yksinkertaisesti sovi yhteen sen kanssa, mitä lapsi tarvitsee.

Esimerkiksi mies tahtoi olla vieraanvarainen kylääntulijoille vaikkapa kolmen aikaan yöllä. Tämähän luonnollisesti tarkoitti sitä, että minunkin tuli olla pystyssä laittamassa vieraille kahvia - tai joskus jopa ihan ruokaakin - sillä samalla kello kolmen lyömällä. Vieraat saattoivat viipyä joskus aamupuolellekin saakka, ja lähteä tai käydä nukkumaan vasta sitten. Minun mielestäni tällainen valvominen ja vieraiden kestitseminen ei tullut enää kysymykseenkään sitten, kun lapsi olisi maailmassa - mutta mies ei taas tätä kyennyt ymmärtämään, koska oli erilaisen opin tämän asian suhteen saanut.

Mitäs vielä sä kysyitkään... :) Joo, ja ihan sellaisia tapoja vain, että vanhempia ihmisiä teititellään ja muutenkin pyritään käyttäytymään "oikein" silloin, kun heitä on paikalla. Keittiö pidetään keittiönä (ymmärrät varmaan mitä tarkoitat) ja puhdas puhtaana, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Mutta tosiaan kuten sanoin, lapsi on vielä niin pieni, ettei sinänsä "noudata" vielä mitään kulttuuria.
 
Joku sanoi, että juokse ja lujaa - no, riippuu miehestä ja miehen sukulaisista, millaisia ovat.

Itselläni on romanimiehen kanssa lapsi. Minä juoksin. Asutaan eri paikkakunnalla, mies ei tiedä missä. Ei olla missään tekemisissä, isyyttäkään ei ole selvitetty syystä, että pelkäsin menettäväni lapseni. Paljon kuullut näitä tapauksia, joskin toisenkinlaisia on.
 
Ihan pakko uteliaisuutta kysyä teiltä suomalaisilta naisilta joilla lapsi romaanin kanssa että miten teidän sukulaiset ovat suhtautuneet siihen että seurustelette ja teette lapsen romaanin kanssa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttöjen äiti..;26636920:
Tosiaan, kuten sanottu, jos joku asia ei tunnu susta itsestäsi oikealta tai se tuntuu vieraalta tai muuten vaan sellaiselta, että olet siitä epävarma, niin älä ainakaan syöksy suinpäin kohti, vaan mieti ensin rauhassa.

Luulisi sitä paitsi miehenkin tajuavan, että mikäli romanikulttuurin halutaan osa lapsen elämää olevan, niin hänhän sen - romani kun on - parhaiteen lapselleen pystyy tuomaan. Kuvittelisin, että sinun pintapuolinen tapojen tuntemuksesi kyllä riittää tässä tilanteessa. Tiedät sen verran, että et ole ihan ulalla, ja mihinpä sitä enempää välttämättä tarvitaankaan? Itsehän sen tiedät :)

Erottiin, koska haluttiin elämältä eri asioita. Mies halusi mennä ja tulla miten tykkää. Minä halusin muuta. Nämä kaksi eivät sointuneet yhteen kovinkaan hyvin, ja lopputuloksena oli riitojen rykelmä. Loppuajasta myös tietyt romanikulttuuriin kuuluvat asiat alkoivat rassata minua. Katsoin, etteivät tietyt asiat yksinkertaisesti sovi yhteen sen kanssa, mitä lapsi tarvitsee.

Esimerkiksi mies tahtoi olla vieraanvarainen kylääntulijoille vaikkapa kolmen aikaan yöllä. Tämähän luonnollisesti tarkoitti sitä, että minunkin tuli olla pystyssä laittamassa vieraille kahvia - tai joskus jopa ihan ruokaakin - sillä samalla kello kolmen lyömällä. Vieraat saattoivat viipyä joskus aamupuolellekin saakka, ja lähteä tai käydä nukkumaan vasta sitten. Minun mielestäni tällainen valvominen ja vieraiden kestitseminen ei tullut enää kysymykseenkään sitten, kun lapsi olisi maailmassa - mutta mies ei taas tätä kyennyt ymmärtämään, koska oli erilaisen opin tämän asian suhteen saanut.

Mitäs vielä sä kysyitkään... :) Joo, ja ihan sellaisia tapoja vain, että vanhempia ihmisiä teititellään ja muutenkin pyritään käyttäytymään "oikein" silloin, kun heitä on paikalla. Keittiö pidetään keittiönä (ymmärrät varmaan mitä tarkoitat) ja puhdas puhtaana, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Mutta tosiaan kuten sanoin, lapsi on vielä niin pieni, ettei sinänsä "noudata" vielä mitään kulttuuria.

Mitä tarkoittaa "keittiö pidetään keittiönä"? Kiinnostaa muuten vaan :)
 
[QUOTE="joku";26637039]Ihan pakko uteliaisuutta kysyä teiltä suomalaisilta naisilta joilla lapsi romaanin kanssa että miten teidän sukulaiset ovat suhtautuneet siihen että seurustelette ja teette lapsen romaanin kanssa?[/QUOTE]

Omat sukulaiseni olivat alkuun hyvinkin hankalia. Monelta taholta painostettiin eroamaan (siis minun sukulaiseni painostivat) ja toinen puoli suvusta jatkoi tuota hankalaa käyttäytymistään myöhemminkin. Nyt kun ollaan erottu, päivitellään sitten sitä, että kun se raukka on nyt ihan yksin... Milloinpa olisi hyvä ;)

Lapsesta ovat olleet kuitenkin iloisia, ainakaan negatiivisia kommentteja ei ole tullut vastaan kautta rantain tai myöskään niin, että kukaan niitä olisi päin naamaa laukonut.
 

Yhteistyössä