Onko täällä muita perheitä, joissa huudetaan paljon?

[aaaaaaaaaaaaaaaaaaa!]

Enkä nyt tarkoita raivoamista, vaan kovaäänisyyttä! Aivan raivostuttava piirre, se on minulla itsellänikin. Eli volyymit nousee tosi herkästi, enkä edes huomaa sitä aina. Meidän lapsuudenperhe oli jo hyvin meluisa, oli kyllä suurperhe ja minä jäin usein niin ettei minua kuultu, joten siinä oppi huutamaan tai puhumaan kovalla äänellä.

Omaa volyymiani yritän kontrolloida kyllä, mutta huomaan että jo peruspuheääneni on paljon kovempi kuin monen muun. Minun lapseni ovat ihan samanlaisia kailottajia, joskin vielä kovempiäänisiä kuin minä. Hitto vie, että osaa olla raivostuttavaa

Itseäni yritän parhaani mukaan totuttaa hiljaisempaan puheääneen, ja sitten kun sen saisi vielä lapsille menemään perille, että ei tarvitse käyttää ihan koko kapasiteettia koko ajan...

 

[erratic]

Mun tausta sama kuin sinun, ja huomaan että aika kovalla äänellä sitä on tottunut puhumaan. Minäkin yrittänyt kääntää volyymia vähän pienemmälle

 

[tääl]

me

 

[vierass]

Täällä kanssa. Mies on "pienemmästä" perheestä ja hiljainen ja rauhallinen ja äiti ja lapset muistuttaa enempi jotain välimeren kansaa kuin suomalaisia

 

[aaaaaaaaaaaaaaaaaaa!]

Täällä kanssa. Mies on "pienemmästä" perheestä ja hiljainen ja rauhallinen ja äiti ja lapset muistuttaa enempi jotain välimeren kansaa kuin suomalaisia

Kiva ettei olla ainoita Yhdellä meidän lapsista on se ääni aivan järjettömän kova vielä, moni ei saa täysiä karjumallakaan samanlaista ääntä millä tämä kajauttelee ;/ Välillä kyllä hävettää ihan kunnolla :/

 

[hys, äidillä pää kipee]

me oltiin ennen ja lomien aikana . Nyt on sen verran menoa töissä, että kotona ollaan hissukseen, myös lapset jostain syystä. Viikonloppuisin on meteliä enemmän. Opittu juttu.

 

[aaaaaaaaaaaaaaaaaaa!]

me oltiin ennen ja lomien aikana . Nyt on sen verran menoa töissä, että kotona ollaan hissukseen, myös lapset jostain syystä. Viikonloppuisin on meteliä enemmän. Opittu juttu.

Toivoa on siis vielä... Kaikkein huvittavinta on se, että minä en itse kestä kovin hyvin kovaa meteliä!

 

[Supattelija]

Kyllä meilläkin muut puhuu kovaan ääneen. Minulla on hiljaisempi ääni, niin eivät muut aina huomaa tai kuule jos minulla olisi jotain asiaa. Riitelykin on yleensä huutamista, niin turha on omaa mielipidettä tuoda esiin kun talosta löytyy kovempiäänisiä tuomaan itseään paremmin esiin.

Olen myös huomannut etteivät lapset osaa enää ''supattaa'', mikä vasta ärsyttävää onkin. Sitten kun on vielä oppinut siihen, että keskittyä voi vain hiljaisessa mökissä, niin aina pitäisi kirjastoon mennä, jos olisi jotain sellaista tehtävää, johon oikein kovasti kaipaisi keskittymistä. Entäs sitten kun tahtoisi vain olla rauhassa ja rentoutua hiljaisuudessa

Juu en tiedä vastaako tämä mitään, mitä vastaukseksi odotit mutta tällainen on meidän tilanne. Tai sitten on vain ohuet seinät Harmi vaan että tavanomaisesta poikkeavan suuri kovaäänisyys kuuluu joskus naapuriinkin asti (asumme omakotitalossa). Tsemppiä teille!

 

[hys, äidillä pää kipee]

Toivoa on siis vielä... Kaikkein huvittavinta on se, että minä en itse kestä kovin hyvin kovaa meteliä!

Kuulostat minulta . Toivoa on!
Lapset ovat jo melkein kaikki koululaisia. Sulla ilmeisesti on vielä pieniä, olenko väärässä?

 

["vieras"]

Meidän perheessä kaikilla ääni kovenee kun hermot menee. Lapset huutaa, tyttö herkimmin heti kun joku ei mene mielenmukaan, hän kirkuu samalla sekuntilla niin pitkään että hänen asiansa huomataan. Poika sitten muuten vaan on kovaääninen lapsi ja selittää aina kovaan ääneen asiansa.Hermostuessaan hän huutaa kuin leijona. Mies on tottunut vasta meidän kanssa korottamaan ääntään, ennen ei ollut sellainen, vaan tasainen ja melko rauhallinen. Minä taas olen aina ollut temperamenttinen ja äkkipikainen, joten todellakin huudan kun hermostun ja jopa karjun.

 

[aaaaaaaaaaaaaaaaaaa!]

Kuulostat minulta . Toivoa on!
Lapset ovat jo melkein kaikki koululaisia. Sulla ilmeisesti on vielä pieniä, olenko väärässä?

Yksi leikki-ikäinen, yksi eskarilainen ja yksi koululainen. Tuolla eskarilaisella on todella hurja ääni..

Onneksi ei ole seinänaapureita! Vaikka kai se kailotus kuuluu silti, varsinkin kesällä kun on ikkunat auki, tai kun ollaan pihalla :ashamed:

 

[Aatamin akka]

Jep, mulla on kova puheääni ja tytöt on perineet sen. Naapureita käy välillä sääliksi

 

["alkup"]

Mua hävettää tosi usein, kun olen aika ujo (!!) aina alussa kun tapaan ihmisiä, tai olen isossa joukossa. Sitten kun alan rentoutua, kädet heiluu ja huitoo kailotuksen tahdissa. Elehdin vielä tosi voimakkaasti siis käsilläni. Yhtä Serranon perhettä koko porukka :ashamed:

 

[hys, äidillä pää kipee]

Yksi leikki-ikäinen, yksi eskarilainen ja yksi koululainen. Tuolla eskarilaisella on todella hurja ääni..

Onneksi ei ole seinänaapureita! Vaikka kai se kailotus kuuluu silti, varsinkin kesällä kun on ikkunat auki, tai kun ollaan pihalla :ashamed:

Mitäs tuosta =)!! Ääntä maailmaan mahtuu. Omalla pihalla saa tehdä mitä haluaa. Ja jos se on sellaista hyväntuulista kovaäänisyyttä, sen kestää. Mutta riitely on inhottavampaa. Minusta rajojen asettaminenkaan ei kuulosta pahalta, jos sen sanoo kannustavasti kovalla äänellä. Kait se äänensävy ratkaisee.

Mä myönnän, et mä ahdistun, jos kuulen kovaäänistä riitelyä lapsiperheessä. Silti, vaikka itse oon syyllistynyt joskus ihan samaan

 

["vieras"]

Täälä yks kiljusten herrasväki ilmoittautuu.

 

["Hanna"]

Täällä myös, sukurasite! Ja nimenomaan tuo, että tavallinen puheääni ja normaali keskustelu on hirmu kovaäänistä. Kuulisitpa, kun minä ja kolme sisarustani joskus satutaan yhtä aikaa saman katon alle:/ Sitä kailotusta... Olen taustaltani aika vilkas karjalaistyttö ja asun lounais-Suomessa, jossa ihmiset ovat taas melko hillittyjä, miehenikin perhe, ja kovaäänisyys herättää huomiota.

Lapsille olen kyllä yrittänyt opettaa, että voi puhua myös hiljaa, mutta onhan se vaikeaa kun itse kailottaa niin että koko kylä kuulee. Linja-autossa sen huomaa, kun esikoinen kertoilee tarinoitaan normaalilla äänellään. Hermojen kiristyessä kyllä meilläkin ääni kohoaa entisestään, mutta raivolla huutamista ja karjumista en hyväksy kotonamme.

 

[piina]

Mun 8v pojalla puuttuu äänensäätelytaito. On sitä opetellut melumittari apuna, mutta edelleenkin kova ääni on usein ongelma. Aamun hiljaisuudessa jo kailottaa täysillä ja esim. kirjastossa on tosiaan pitänyt kuiskata, kun ei osaa hiljaista puheääntä.

 

["mutsi"]

Täältäkin löytyy sellainen perhe. :xmas: Varsinkin itse, olen melkoinen torvi...toisaalta se on ihan hyväkin asia, että ääntä löytyy, mut ehkä joku hiljaisempi tyyppi voisi olla meillä kauhuissaan.
Olen kasvanut isossa perheessä niinikään.

 

["Hanna"]

Niin ja isosta perheestä siis minäkin, nuorimmaisena ehkä joutunut pitämään puoliani vielä kovemmin että olen tullut kuulluksi ja pärjännyt isoveljien joukossa