Onko täällä muita jotka ottaa pettymykset raskaasti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mä olen sellanen,ja sit isäntä ihmettelee et mistä taas mökötän ja raivoan. Ei tarvi olla ku pikkunen lupaus jos se ei mene niin ku on sovittu niin se on minulle iso asia.
Tai jos olen jonku ajatuksen mielessäni ajatellut et joku asia menee niin ja jos se ei menekkään niin mä koen sen tosi raskaasti.
 
:wave: ja niinpä musta tuli pessimisti joka ei enää uskalla sopia/suunnitella mitään,koska kaikki menee kuitenki pieleen. oon jo tottunu siihen et oon äärettömän epäonninen ihminen... :whistle:
 
Joskus nuorena otin raskaasti. Mutta sitten alkoi mennä elämä jatkuvalla syötöllä niin pieleen, että siihenkin tottui. Jossain vaiheessa opin ymmärtämään, että mun elämäni nyt vaan on katkeamaton sarja pettymyksiä, joista selviää ainoastaan löytämällä ne pienet ja hyvät asiat elämästä. Nykyisin siis pidän pettymyksiä normaalina olotilana ja jos en jostain petykään, olen onneni kukkuloilla =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä olen sellanen,ja sit isäntä ihmettelee et mistä taas mökötän ja raivoan. Ei tarvi olla ku pikkunen lupaus jos se ei mene niin ku on sovittu niin se on minulle iso asia.
Tai jos olen jonku ajatuksen mielessäni ajatellut et joku asia menee niin ja jos se ei menekkään niin mä koen sen tosi raskaasti.


Ilmeisesti olet ollut niitä penskoja, jotka eivät ole 'joutuneet' kokemaan pettymyksiä lapsena, kaikki on annettu periksi jne. Nyt sitten kannat satoa siitä aikuisena. Ei lanttu kestä tosielämän mukanaan tuomia pettymyksiä, heti alat raivoamaan ja mököttämään. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tollaset tiedetään:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä olen sellanen,ja sit isäntä ihmettelee et mistä taas mökötän ja raivoan. Ei tarvi olla ku pikkunen lupaus jos se ei mene niin ku on sovittu niin se on minulle iso asia.
Tai jos olen jonku ajatuksen mielessäni ajatellut et joku asia menee niin ja jos se ei menekkään niin mä koen sen tosi raskaasti.


Ilmeisesti olet ollut niitä penskoja, jotka eivät ole 'joutuneet' kokemaan pettymyksiä lapsena, kaikki on annettu periksi jne. Nyt sitten kannat satoa siitä aikuisena. Ei lanttu kestä tosielämän mukanaan tuomia pettymyksiä, heti alat raivoamaan ja mököttämään. :)
höpölöpö. En ole niitä penskoja. Meillä oli iso perhe. Ja ei todellakaan saatu lähimainkaa sitä mitä haluttiin.


 
Mä otan kans pettymykset aina alkuun tosi raskaasti, mutta kyllä se siitä helpottaa - kumma kyllä asioilla on aina ollut tapana järjestyä tavalla tai toisella :)
 

Yhteistyössä