Onko täällä muita burnoutin partaalla olevia? En jaksa tehdä edes kotitöitä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vertaistukea kaipaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vertaistukea kaipaan

Vieras
Viimeiset 10 vuotta olen ollut tosi väsynyt ja tilanne on pahentunut radikaalisti parin viimeisen vuoden aikana. Käyn päivisin töissä ja iltaisin on lapsiin liittyviä asioita hoidettavana. Koulujuttuja, harrastuksia yms. Samoin pari ehtoopuolella olevaa lemmikkiä vaatii pienimuotoista hoitamista ja lääkitsemistä.

Jaksan nipinnapin tehdä pakolliset hommat ja kaikki vapaa-aika menee toipumiseen. Ei tule kuuloonkaan, että tekisin mitään ylimääräisiä varaston siivoamisia tai lähtisin ulos tuulettumaan. Jopa ihan perussiivoamista olen vähentänyt siihen pisteeseen, että nurkissa juoksee villakoirat ja tiskiallas täyttyy viikon ajan likaisista astioista ennen kuin jaksan täyttää tiskikoneen.

Nytkin pitäisi lähteä kauppaan, mutta en vaan jaksa. Veto on ihan poissa ja haluan vain päästä nukkumaan tai vähintäänkin levätä kotona.

Tuskin tällaiseen auttaa edes mikään lääkitys. Olen itse yrittänyt hoitaa itseäni liikunnalla ja ulkoilemalla. Pakotan itseni lenkille lähes päivittäin ja se tekeekin hetkellisesti hyvää sekä mielelle että ruumiille. Fyysinen kuntoni onkin hyvä, mutta mielentilani ei ole hyvä, kun aina vain väsyttää ja olen ärtynyt kaikille ja kaikkeen. Ikää on yli 40 v.
 
Minkä ikäisiä lapset ovat? Kotitöistä osa heille. Ihan pienikin osaa viedä astiat koneeseen yms. Isommalta voi edellyttää jo esim viikottaista imurointia.
Harrastuksiin viemisiä, pystytkö sopimaan jonkun toisen vanhemman kanssa vuoroviemisiä?
 
Kyytivuorolistat muiden vanhempien kanssa on jo käytössä ja lapset tekevät pieniä kotitöitä, minkä harrastuksiltaan ehtivät.

Lapset ovat alakoululaisia.
 
Mitä elämässäsi sitten tapahtui pari vuotta sitten kerran se vaikutti kaikista voimakkaimmin omaan jaksamiseesi? Vai kasaantuiko juuri siihen kohtaan se taakkasi joka napsautti jaksamisesi äärirajoille.

Mistä johtuu voimattomuutesi? Onko työtehtäväsi muuttuneet siten että niistä on tullut enemmän kuormittavia? Olisiko mahdollista neuvotella töitäsi vaikka osa-aikaiseksi toviksi tai voisitko jäädä puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle, jolloin hengähtäisit ja ottaisit itsellesi aikaa?

Lapset kasvavat ja osaavat yllättävän paljon asioita, laitat heidät vain myös tekemään ja auttamaan kotiaskareissa.
 
Mitään yksittäistä kuormituksen lisääntymistä ei ole tapahtunut. Olen vain niin pitkään ollut jo jaksamiseni äärirajoilla, että kamelin selkä alkaa kohta napsahtamaan poikki. Tuntuu, että jaksaminen vain vähenee vuosi vuodelta.

Työtehtävät eivät ole olleet kuormittavia, mutta huonon ilmapiirin takia henkistä stressiä on ollut aikaisemmin. Vaihdoin työyksikköä vuosi sitten, jolloin ilmapiiriongelmat hävisivät, mutta uusien kuvioiden opettelu vei voimia. Edessä saattaa olla kohta työttömyys, mikä tuntuu henkisesti pahimmalta mahdolliselta olotilalta, kun mukaan tulee murheet taloudellisesta pärjäämisestä, stressi uuden työpaikan löytymisestä ja huoli tulevaisuudesta.

Ilmeisesti muut eivät ole yhtä väsyneitä vastaavassa elämäntilanteessa. Olenkin miettinyt, onko tämä jotenkin poikkeuksellista vai ihan normaalia.
 
Onhan meitä. Ne muut ei ehkä jaksa edes vastata :D. Mun jaksamisessa auttaa pari ihanaa ystävää ja huumori. Ja lapset itsessään on niin ihania. Kaiken hoitaminen vaan uuvuttaa.
 
Entä onko kilpirauhasarvot yms. kunnossa? Kannattaa teettää terveystarkastus työterveydessä. Samalla voi keskustella terkan kanssa mieltä askarruttavista asioista. Voit lokeroida sitten mielessä asioita, joita voi parantaa ja kehittää. Kaikilla ihmisillä on kehittämistä koko elämänsä ajan. Emme ole koskaan valmiita. Tsemppiä!
 
Työttömyyshän on tossa tilanteessa hyvä, pääset lepää kunhan et suostu turhake kursseihin.
Ite oon 13vuotta tehnyt vaikka en jaksais, eli ylittänyt tuon ajan joka päivä voimavarani. Oli pakko. Eli kyllä olen loppuun palanut, pääasiassa kahden erityislapsen vuoksi.
Mutta toki on muitakin syitä

Mitään yksittäistä kuormituksen lisääntymistä ei ole tapahtunut. Olen vain niin pitkään ollut jo jaksamiseni äärirajoilla, että kamelin selkä alkaa kohta napsahtamaan poikki. Tuntuu, että jaksaminen vain vähenee vuosi vuodelta.

Työtehtävät eivät ole olleet kuormittavia, mutta huonon ilmapiirin takia henkistä stressiä on ollut aikaisemmin. Vaihdoin työyksikköä vuosi sitten, jolloin ilmapiiriongelmat hävisivät, mutta uusien kuvioiden opettelu vei voimia. Edessä saattaa olla kohta työttömyys, mikä tuntuu henkisesti pahimmalta mahdolliselta olotilalta, kun mukaan tulee murheet taloudellisesta pärjäämisestä, stressi uuden työpaikan löytymisestä ja huoli tulevaisuudesta.

Ilmeisesti muut eivät ole yhtä väsyneitä vastaavassa elämäntilanteessa. Olenkin miettinyt, onko tämä jotenkin poikkeuksellista vai ihan normaalia.
 
Entä onko kilpirauhasarvot yms. kunnossa? Kannattaa teettää terveystarkastus työterveydessä. Samalla voi keskustella terkan kanssa mieltä askarruttavista asioista. Voit lokeroida sitten mielessä asioita, joita voi parantaa ja kehittää. Kaikilla ihmisillä on kehittämistä koko elämänsä ajan. Emme ole koskaan valmiita. Tsemppiä!

Veriarvot on tutkittu moneen kertaan ja ne ovat kaikki olleet aina hyvät. Viimeksi viime vuonna otettiin. Lääkäri on varattu ensi viikolle, katsotaan suostuvatko ottamaan taas uudet verikokeet työterveydessä.
 
Työttömyyshän on tossa tilanteessa hyvä, pääset lepää kunhan et suostu turhake kursseihin.
Ite oon 13vuotta tehnyt vaikka en jaksais, eli ylittänyt tuon ajan joka päivä voimavarani. Oli pakko. Eli kyllä olen loppuun palanut, pääasiassa kahden erityislapsen vuoksi.
Mutta toki on muitakin syitä

Saattaa työttömyys tosiaan olla hyväkin asia tässä tilanteessa. Ainakin saa nukkua ja levätä riittävästi. Tunnen kuitenkin itseni sen verran hyvin, että stressilukemat nousevat niin korkeiksi, etten välttämättä pysty lainkaan rentoutumaan, kun murehdin vain tulevaa ja raha-asioita.
 
Työttömyys ei varmasti ole burnoutin, tai työperäisen ahdistuksen ja masennuksen valtaan joutuneellle mikään paras vaihtoehto. Työttömyyden mukana kasvavat rahahuolet, uutta työtä täytyy jaksaa hakea koko ajan, ja tämän mukana vielä tulee uusi suuri vastus: kauheasti voimia vievä byrokratia:työkkäri, kela, pahimmillaan sossu. Vie oman aikansa ennenkuin työttömäksi joutunut alkaa saada jopa ansiosidonnaista päivärahaa, ja sitäkin vain, jos kuuluu liittoon.
Läheiseni tekevät projektityötä juuri noiden ongelmien parissa pakertavien kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Nykytilanne ja vaikea byrokratia enemmänkin ajavat ns. terveitä työttömiä masennuksen partaalle, ja pohjakosketus on kovempi heille, jotka jo ennen työttömäksi joutumista ovat valmiiksi sairaita.
 
Työttömyys ei varmasti ole burnoutin, tai työperäisen ahdistuksen ja masennuksen valtaan joutuneellle mikään paras vaihtoehto. Työttömyyden mukana kasvavat rahahuolet, uutta työtä täytyy jaksaa hakea koko ajan, ja tämän mukana vielä tulee uusi suuri vastus: kauheasti voimia vievä byrokratia:työkkäri, kela, pahimmillaan sossu. Vie oman aikansa ennenkuin työttömäksi joutunut alkaa saada jopa ansiosidonnaista päivärahaa, ja sitäkin vain, jos kuuluu liittoon.
Läheiseni tekevät projektityötä juuri noiden ongelmien parissa pakertavien kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Nykytilanne ja vaikea byrokratia enemmänkin ajavat ns. terveitä työttömiä masennuksen partaalle, ja pohjakosketus on kovempi heille, jotka jo ennen työttömäksi joutumista ovat valmiiksi sairaita.

Tätä minäkin pelkään. Jo nyt itsekunnioitukseni on viety ja omanarvontuntoni on pohjalukemissa. Sain vähän tuntumaa TE-keskuksen ja konsulttifirmojen kyykytykseen vuosi sitten, kun kävin erilaisilla valmennuskursseilla työttömyysuhan alla ollessani.

Systeemi oli täysin järjetön. Rahanahneet konsulttifirmat yrittävät kaikin keinoin houkutella listoilleen ammattitaitoista työvoimaa välitettäväksi kaverifirmoille ilmaiseksi työvoimaksi puolen vuoden ajaksi. Oikeaa työtä ei sitä kautta löydy ja ilmaistyössä tuhlaantuva puolivuotinen olisi paljon järkevämpää käyttää oikeiden työpaikkojen hakemiseen tai oikean tutkinnon suorittamiseen. Valitettavasti osa työttömistä pakotetaan karenssin uhalla tällaisille aikuisten päivähoitokursseille tai ilmaistyöhön.

Itse olisin ollut halukas opiskelemaan ammatin uudelta alalta, mutta senkin työkkäri lyttäsi heti alkuunsa tai ei voinut taata, että saisin opiskella työttömyysetuuden turvin. Opintolainaa tai pelkän opintotuen varassa minulla ei ole mitän mahdollisuutta hankkia uutta ammattia. Aivan käsittämätöntä, että vakituisessa työsuhteessa olevat voivat ottaa pari vuotta opintovapaata ja hankkia uuden ammatin, vaikka heille ei edes ole akuutti tarve siihen, kuten työttömillä.

En yhtään ihmettele, että ihminen masentuu, jos joutuu tällaisen systeemin riepoteltavaksi pitkäksi aikaa. Huomasin, ettei mitään oma-aloitteisuutta saa olla ja pienikin innostus johonkin uuteen teilataan heti työkkärin puolelta.
 
  • Tykkää
Reactions: Zariza
Suurin osa näistä burnoutin vaaranmerkeistä pitää kohdallani paikkansa, mutta ei tiedä, mitä voisin asialle tehdä, jotta tilanne ei pääsisi tästä enää pahemmaksi.

https://www.voice.fi/suhteet/a-81180

Hei

Voimia sulle arjen pyöritykseen!

Jos väsymykseen ei auta terveellinen ruoka, riittävä uni ja tunnin reippailu ulkona töiden jälkeen kannattaa käväistä lääkärissä. Myös työterveyspsykologi voi antaa uusia näkökulmia asiaan ja elämä saattaa alkaa sujumaan helpommin.

Oma jaksaminen on myös tosi vähissä. Pitäisi vain saada itsensä ulos kun tiedän että se pidemmän päälle auttaa jaksamaan. Vaikeaa on.

Tsemppiä!
 
Hei

Voimia sulle arjen pyöritykseen!

Jos väsymykseen ei auta terveellinen ruoka, riittävä uni ja tunnin reippailu ulkona töiden jälkeen kannattaa käväistä lääkärissä. Myös työterveyspsykologi voi antaa uusia näkökulmia asiaan ja elämä saattaa alkaa sujumaan helpommin.

Oma jaksaminen on myös tosi vähissä. Pitäisi vain saada itsensä ulos kun tiedän että se pidemmän päälle auttaa jaksamaan. Vaikeaa on.

Tsemppiä!

Olenkin varannut jo ajan lääkärille, mutta taitavat pitää minua kohta luulotautisena, kun olen ravannut siellä muidenkin asioiden takia. On ollut naistenvaivoja ja näköongelmia.
 
Tätä minäkin pelkään. Jo nyt itsekunnioitukseni on viety ja omanarvontuntoni on pohjalukemissa. Sain vähän tuntumaa TE-keskuksen ja konsulttifirmojen kyykytykseen vuosi sitten, kun kävin erilaisilla valmennuskursseilla työttömyysuhan alla ollessani.

Systeemi oli täysin järjetön. Rahanahneet konsulttifirmat yrittävät kaikin keinoin houkutella listoilleen ammattitaitoista työvoimaa välitettäväksi kaverifirmoille ilmaiseksi työvoimaksi puolen vuoden ajaksi. Oikeaa työtä ei sitä kautta löydy ja ilmaistyössä tuhlaantuva puolivuotinen olisi paljon järkevämpää käyttää oikeiden työpaikkojen hakemiseen tai oikean tutkinnon suorittamiseen. Valitettavasti osa työttömistä pakotetaan karenssin uhalla tällaisille aikuisten päivähoitokursseille tai ilmaistyöhön.

Itse olisin ollut halukas opiskelemaan ammatin uudelta alalta, mutta senkin työkkäri lyttäsi heti alkuunsa tai ei voinut taata, että saisin opiskella työttömyysetuuden turvin. Opintolainaa tai pelkän opintotuen varassa minulla ei ole mitän mahdollisuutta hankkia uutta ammattia. Aivan käsittämätöntä, että vakituisessa työsuhteessa olevat voivat ottaa pari vuotta opintovapaata ja hankkia uuden ammatin, vaikka heille ei edes ole akuutti tarve siihen, kuten työttömillä.

En yhtään ihmettele, että ihminen masentuu, jos joutuu tällaisen systeemin riepoteltavaksi pitkäksi aikaa. Huomasin, ettei mitään oma-aloitteisuutta saa olla ja pienikin innostus johonkin uuteen teilataan heti työkkärin puolelta.
Tätä minäkin pelkään. Jo nyt itsekunnioitukseni on viety ja omanarvontuntoni on pohjalukemissa. Sain vähän tuntumaa TE-keskuksen ja konsulttifirmojen kyykytykseen vuosi sitten, kun kävin erilaisilla valmennuskursseilla työttömyysuhan alla ollessani.

Systeemi oli täysin järjetön. Rahanahneet konsulttifirmat yrittävät kaikin keinoin houkutella listoilleen ammattitaitoista työvoimaa välitettäväksi kaverifirmoille ilmaiseksi työvoimaksi puolen vuoden ajaksi. Oikeaa työtä ei sitä kautta löydy ja ilmaistyössä tuhlaantuva puolivuotinen olisi paljon järkevämpää käyttää oikeiden työpaikkojen hakemiseen tai oikean tutkinnon suorittamiseen. Valitettavasti osa työttömistä pakotetaan karenssin uhalla tällaisille aikuisten päivähoitokursseille tai ilmaistyöhön.

Itse olisin ollut halukas opiskelemaan ammatin uudelta alalta, mutta senkin työkkäri lyttäsi heti alkuunsa tai ei voinut taata, että saisin opiskella työttömyysetuuden turvin. Opintolainaa tai pelkän opintotuen varassa minulla ei ole mitän mahdollisuutta hankkia uutta ammattia. Aivan käsittämätöntä, että vakituisessa työsuhteessa olevat voivat ottaa pari vuotta opintovapaata ja hankkia uuden ammatin, vaikka heille ei edes ole akuutti tarve siihen, kuten työttömillä.

En yhtään ihmettele, että ihminen masentuu, jos joutuu tällaisen systeemin riepoteltavaksi pitkäksi aikaa. Huomasin, ettei mitään oma-aloitteisuutta saa olla ja pienikin innostus johonkin uuteen teilataan heti työkkärin puolelta.


Olet siis saanut kokea jonkun asteen työttömän tulevaisuudesta. Olen kanssasi samaa mieltä "konsulteista". Olen seurannut sivusta yhtä konsulttia ja yhtä pääkaupunkiseudun "tehdastuotantoyritystä", ja heidän suhdettaan. Yrityksellä ei ole ollut tänä aikana muita, kunnolla palkallisessa työssä käyviä kuin omat sukulaiset: muut ja sukulaisia tasokkaamat työntekijät tulevat ja vaihtelevat tasaisesti konsulttiyritysten kautta (opiskelijoita, joilla on menossa työkokeilu, kuntoutujia joilla on työkokeilu tai työttömiä); Ne ovat yritykselle ilmaisia. Yritys tekee voittoa omistajilleen: suvulle.
Tällaiset paikat ovat nykyajan työleirejä. Arbeit macht frei.
 

Yhteistyössä