Onko täällä muita alkoholistien puolisoja? Miten jaksatte?

["väsynyt"]

Itse tulen pääte pisteeseen säännöllisesti nykyään, mutta sitten taas jatkan miehen kanssa. Mies on omana itsenään aivan mahtava, siksi on todella hankalaa järkeillä eroa päässä.

Taidan olla itsekin jo sairastumassa jotenkin kun minulle tulee fyysisiä oireita kun juominen alkaa, sydämen tykytystä, paniikkia, itku herkkyyttä, ruoka haluttomuutta, päänsärkyä. Stressi tuntuu joka päiväisenä, mielialat vaihtelevat usein päivän mittaan suuresta ilosta suureen epätoivoon. Selvistä kausista en osaa enää nauttia kun pelkään koko ajan milloin ryyppääminen taas alkaa.

Mies juo pari kertaa viikossa 15 kaljaa ja parin viikon välein ratkeaa juomaan parikin päivää. Aina "pahoillaan" juomisen jälkeen ja hyvää kautta on jonkun aikaa, sitten ahdistus rupeaa valtaamaan päätä ja tarvitsee ryypyn. masennuskin todettu ja olen yrittänyt sanoa ettei sekään pääse paranemaan jos vain juo. On itsekin myöntänyt olevansa alkoholisti ja on sanonut että tietää että hänen pitää lopettaa kokonaan jos haluaa parantua. siksi päätös tuntuu hänestä mahdottomalle. on äärettömän loukkaavaa kun huomaa toisesta (ja on sanonutkin) että arjessa jaksaa vain jos tietää saavansa rentoutumisen juomalla säännöllisesti. Iloa ei saa normaali elämästä juurikaan, lapset, vaimo, ei ole harrastuksia tai kavereita...eikä kavereita kuulema kaipaakaan.

olen yrittänyt tukea masennuksen hoidossa, mutta aina kun sitä ruvetaan hoitamaan juomalla, mulla itselläkin menee kaikki voimat pois. tuntuu toivottomalle.

olemme keskustelleet asiasta, ja tietää myös minun ajatukset. hän on vaan todella hätäinen kun ei jostain syystä usko pärjäävänsä ilman viinaa. siitä tiedän että tahtoa ei ole tarpeeksi.

tällä viikolla mennyt parina pv 15 kaljaa ja nyt juonut kaksi pv. laitoin ukon ulos kämpästä koska lasten ei tarvitse katsoa sellaista. mies itse haluaisi juoda kovankin kännin kotona, ei kuulema kiinnosta lähteä minnekään. sitten valittaa mulle kun on pakko laittaa ryyppäämään muualle. ei mulle jätetä vaihtoehtoja.

väsyttää...

 

["väsynyt"]

väliin on mahtunut viikko tai kaksi selvinpäin, yhden kerran pari kk. mutta aina paluu takaisin tuohon pari pv "vähemmän" juomista (15) ja säännöllisesti siihen päälle vielä parin pv putki...

 

[-]

Aika vähän noita selviä päiviä...
Pyytäisin miestä hakemaan apua AA:sta. Ja hakisin itse apua
Al-anon vertaistuesta.
Asettaisin selkeän aikarajan (Esim kuukauden sisällä aloitettava)
miehelle: raitistu tai lähden.

Eli resepti:
Lääkäri + AA
Masennus pois, alkoholi pois.


Oma mieheni juo jotakuinkin joka ilta 6 olutta.
Ei juuri humallu niistä, kaipaa rentoutuakseen päivästä.
Kyllä minua välillä nyppii se.
Toisaalta ymmärrän, itsekin joisin mielelläni joka päivä koko ajan kun on pinna tiukalla ja oma aika kortille pienten lasten vuoksi.
Toisaalta ei humallu lasten ollessa hereillä ja on loistava isä ja mies.

 

[tiukkisko]

Hakekaa apua, tuo on ihan kamalaa, jos ei teille itselle niin lapsille. Vaikka juominen ei teistä tuntuisi miltään, lapsi kyllä vaistoaa vanhemmastaan, jos hän on juonut.

 

[Maine Coon/]

En ole alkoholistin puoliso, kun nuorena jo päätin että juoppoa miestä en ota...mieluummin olen vaikka yksin loppuelämäni.

Isäni oli alkoholisti ja kärsin siitä.Nuorempana saattoi heilua juovuksissa kirveen kanssa ja joskus heräsin keskellä yötä siihen kun seisoi ns hullun kiilto silmissä sänkyni vieressä terävän veitsen kera.Sitten kun sanoin hänelle että mitä oikein meinaat?Olen tyttäresi...säpsähti ja havahtui mitä ilmeisemmin siihen, mitä oli aikeissa tehdä.Vanhempana ei enää riehunut, mutta näki ja kuuli olemattomia kun oli juovuksissa.Viiminen pisara mulle oli se kun yhtenä yönä hän ravasi jatkuvasti etsimässä vieraita miehiä minun ja sisareni sängyn alta ja vaatekaapeista,Seuraavana aamuna sanoin siskolleni että hommaan asunnon ja muutan pois.Tuleeko mukaan ja siskoni tuli.Selvinpäin isä oli mukava, rauhallinen, mutta juovuksissa kun oli, niin en sietänyt häntä.

Oma mieheni jätti alkoholin seurusteluvaiheessa kokonaan pois, koska sanoin että saa vapaasti valita....joko alkoholi tai minä.

 

["huoh"]

No voi jumaliste mitä jeesustelua taas. Raavas mies ei 15 kaljasta tule kuin korkeintaan pöhnään.

 

[Maine Coon/]

[QUOTE="huoh";28809208]No voi jumaliste mitä jeesustelua taas. Raavas mies ei 15 kaljasta tule kuin korkeintaan pöhnään.[/QUOTE]

Ja pöhnästäkö pitäisi katsella.Se ei ole kenellekkään mukavaa

 

["vieras"]

Laitat oman "hyvinvointisi" lasten tulevaisuuden edelle. Lapsilla on lasinen lapsuus. Ihan sama, vaikka laitat miehen ulos parin päivän ryyppäämisen jälkeen. Painolastina tuossa on vielä sinun sairastumisesi, joka haittaa varmasti jo lastenkin elämää. Miehellä ei ole halua parantua nyt, joten älä sinä toivo yhtään enempää kuin hän. Se on itsensä pettämistä.

 

[Ex-vaimo]

Itse olen alkoholistin ex-vaimo. Neljä vuotta jaksoin, mutta sitten alkoivat lapsetkin jo oireilemaan ja se oli viimeinen pisara. Ajattele siis, mikä on sinulle ja varsinkin lapsillesi parasta. Toivon että itse olisin aikoinaan päätöksen tehnyt aiemmin, ja lähtenyt muualle. Jos ihminen ei itse näe ongelmaa, eikä hae apua, niin hän ei tule koskaan paranemaan. Sanoisin siis että turhaa elätellä kovasti toiveita ja omia voimavaroja tuhlata tyhjänpäiväseen tukemiseen, vaan eiköhän ole parempi lähtä eri suuntiin. Voihan sitä myöhemmin joskus elämässä palata yhteen, jos vaikka sattuukin raitistumaan ja tunteet vielä on.

 

["vieras"]

Voi hyvä nainen ajattele nyt vähän omaa terveyttäsi!
Itse en jaksanu t olla alkoholistin kans saman katon alla kuin 8kk ja sekin oli liikaa.
Monta kertaa kerkesin itkeä ja pettyä ja huomasin että alkaa oma terveys mennä, joten yks päivä, kun se ukko oli mennyt töitten jälkeen juomaan niin otin kamani ja häivyin.
Meni pari vuotta ja se kuoli juomisen seurauksena.
Että silleen.

 

["vieras"]

Huonosti.

 

[kyllä vain]

Alkoholiongelmaa ei myönnä. Kiivaiden keskustelujen jälkeen kun on taas ympäripäissään on välillä päivän pari juomatta ja sit alkaa uudestaan. Ensin pari-kolme kaljaa per päivä ja siintä vaan lisääntyy. Aina tapellaan kun ukko juo ja viimesimmäks pisti myös ikkunan paskaks. Pari kertaa oon ollu jo lähössä mut aina jään tänne.

Kännissä ukko on NIIN ääliö! Selvinpäin maailman ihanin. Nyt ollut taas viimesimmän riidan jälkeen pari päivää juomatta, katotaan mitä jatkossa.

 

["Milli"]

Alkoholismi on sairaus eikä siitä parane jos ei itse ole halua. Kukaan ei siis voi auttaa alkoholistia paitsi alkoholisti itse. Rakkaudella ja ymmärtämisellä ei päihderiippuvaista pysty auttamaan. Moni haluaa ajatella, että pystyy saamaan toisen lopettamaan, mutta ei se niin mene. Toki, jos ongelma ei vielä ole niin paha voi muutos olla mahdollinen ja läheisen tuki auttaa. Pointtini on, että pitkälle kehittynyttä alkoholismia.on hoidettava esim AA:ssa. Juominen on lopetettava kokonaan.

Itse olen suvusta, jossa rasitteena on alkoholismi. Minulta on kuollut useita sukulaisia viinaan ennenaikaisesti. On ollut maksakirroosia ja tapaturmaisia kuolemia liittyen alkoholiin. Veljeni esimerkiksi on täysin alkoholisoitunut. Ei ole enää vuosiin kyennyt töihin ja vaimo hyysää ja kantaa viinaa. No, nyt on vaimokin ruvennut juomaan, kun ei selvinpäin pysty veljeäni katsomaan. Toiset alkaa vaan ryyppäämään helpommin kun toiset. Joku joskus sanoi, että toisille alkoholi antaa paremman euforian kuin toisille. Meillä suvussa on just näin. Itse juon kohtuullisesti, koska tunnistan vaaran. Mulle viinasta tulee tosi hyvä fiilis, enkä ole ikinä ollut krapulassa. Mulle ei sellaista tule.

 

["vieras"]

Ap kirjoitit että mies on omana itsenään mahtava tyyppi. Kun ihminen alkoholisoituu niin se ei ole enää se oma itsensä. Sinun on nyt tehtävä surutyö sen takia ettei sitä miestä enää ole, korkeintaan selvänä kautena pilkahtaa esiin hetkeksi. Se mies on nyt se alkoholisti.

 

[ei normaalia]

Mulla oli samanlainen lapsuus/nuoruus kuin Maine Coonilla. Selvinpäin mukava isä, kännissä vainoharhainen sekopää. Alkuvuosina käyttäytyi humalassa aivan normaalisti, mutta meidän lasten tultua teini-ikään kuviossa oli juuri tuota kirveen kanssa heilumista ja riehumista vieraista miehistä. Pelottavaa oli oikeastaan se, että isä ei ollut mikään kovin säännöllinen juopottelija, vaan oli helposti pari viikkoa, kuukausiakin juomatta. Siitä huolimatta tilanne äityi lopulta tuollaiseksi.
Teini-iässä ajattelin aina, että kunpa äitini olisi jättänyt isän kun olimme pieniä, niin kaikilla olis helpompaa. Toisaalta oli kamala pelko siitä, miten isän käy jos me lähdemme pois. Tämä on varmaan monille alkoholistien omaisille tuttu tunne. Niin kauan kuin puoliso ja/tai muut perheenjäsenet ylläpitävät jonkinlaista normaalia elämää alkoholistin ympärillä, tilanne yleensä vain pahenee. En ole syyllistämässä ketään - alkoholismi on todellakin sairaus, jota läheiset eivät voi "hoitaa pois" - mutta olen sitä mieltä, että suomalaisissa perheissä tilanteen annetaan mennä aivan liian pitkälle. Varsinkin ns. tuurijuoppoutta katsotaan sormien läpi, ja sitten onkin jo liian myöhäistä.
Aseta miehelle aikaraja, ja pidä siitä kiinni. Anna korkeintaan kuukausi aikaa hakeutua kunnolla hoitoon. Jos sitä ei tapahdu, järjestä lapsille ja itsellesi vakaampi elämä.

 

[gkfkksf]

Kun te sanotte, että selvinpäin mukava jne. Niin, eikö teille tule ikinä tunne, että selvinpäin hän näyttelee, eikä uskalla olla oma itsensä mutta juotuaan paljastuu, se todellinen luonne?

 

["aloittaja"]

kiitos viesteistä...tänään odotan edelleen miestä palaavaksi reissustaan, sanoi eilen tulevansa parin tunnin päästä. nukkuu kuulema kaverin luona. huomaan itsestäni että psyyke alkaa jo pettää, lasten hoitokin tuntuu ylivoimaiselta kun oma pää on niin väsynyt. kun en nyt vajaaseen vuorokauteen saanut mieheen enää edes yhteyttä niin oma oloni huononi jo siihen pisteeseen että tuntuu että sekoan. itkeskelen, välillä taas tsemppaan, en jaksa puhua lapsillekaan, päätä särkee. miksi ihminen jää tällaiseen? huomaan myös sen että kun aikaisemmin minulle tuli helpotuksen tunne siitä että mies alkaa selvitä, niin nyt sitä ei enää ole vaikka tiedän että kohta on selvinpäin. odotan hyvät päivät huonoja päiviä tuleviksi ja huonoina päivinä en tiedä enää mistään mitään kun on niin hankalaa...olen niin järkyttynyt miten hankalaa voi lähteminen olla. olen aivan tuon miehen koukussa kiinni!

 

[gkfkksf]

Jos nyt eroaisit, niin parin vuoden päästä miettisit, miten olet ollenkaan jaksanut tuollaista paskaa. Se pilaa elämäsi ihan täysin.

 

["vieras"]

Mieti seurauksia.
Elämässä on tehtävä joskus vaikeita asioita, mutta suunta on tärkein.

 

[ei normaalia]

Kun te sanotte, että selvinpäin mukava jne. Niin, eikö teille tule ikinä tunne, että selvinpäin hän näyttelee, eikä uskalla olla oma itsensä mutta juotuaan paljastuu, se todellinen luonne?

En usko tuohon, mutta se on kyllä totta, että viina muuttaa ihmistä pikkuhiljaa, enkä tiedä voiko sitä muutosta aina korjata. Jos ajatellaan ihan rappioalkoholisteja, niistä näkee, että viina on tuhonnut aivoja.

 

["aloittaja"]

sitä olen miettinyt että miten yhteishuoltajuus toimii alkoholistin kanssa? mies joskus ideoi että jos ovat puolet hänellä niin hän juo sitten sillä toisella viikolla minkä on yksin. oikein tuumaili että oispa näppärää elämää kun jois neljä pv, selviäis pari, hoitais lapsia viikon ja taas uudestaan juomaan. Tuntuu jotenkin todella iljettävälle antaa lapsia isälle joka vain odottaa juopottelua, eikä ole nytkään yhtään aloite kykyinen lasten suhteen, kun on masentunut. siihen luotan että on selvinpäin kun lapsia katsoo mutta onko totta että lapset ovat noin isällään vaikka hän ei ole tolpillaan oikeasti, hoitaa vain pakolliset.

 

["vieras"]

Mun äidillä ja isäpuolella oli sama tilanne monta vuotta. Isäpuoli lopetti juomisen ja taas ratkesi. Sitten kertoi lopettaneensa mutta äiti alkoi löytää piilopulloja ruokakaappien perältä ja auton penkin alta ym. Äiti pakkasi kamat ja sulki puhelimeen. Ei ilmoittanut meillekään minne meni ja oltiin huolissamme. Luultiin että on vahingoittanut itseään. Sitten palasi kotiin ja sanoi että jos ei juominen lopu, lähtee lopullisesti. Isäpuoli alkoi käydä AA:ssa ja nykyään vetää niitä ryhmiä. 14 vuotta ollut selvinpäin.

 

[ei normaalia]

[QUOTE="vieras";28811601]Mun äidillä ja isäpuolella oli sama tilanne monta vuotta. Isäpuoli lopetti juomisen ja taas ratkesi. Sitten kertoi lopettaneensa mutta äiti alkoi löytää piilopulloja ruokakaappien perältä ja auton penkin alta ym. Äiti pakkasi kamat ja sulki puhelimeen. Ei ilmoittanut meillekään minne meni ja oltiin huolissamme. Luultiin että on vahingoittanut itseään. Sitten palasi kotiin ja sanoi että jos ei juominen lopu, lähtee lopullisesti. Isäpuoli alkoi käydä AA:ssa ja nykyään vetää niitä ryhmiä. 14 vuotta ollut selvinpäin.[/QUOTE]

Hienoa, mukava kuulla välillä tällaisiakin tarinoita.

Ap, jos miehen asenne on tuollainen, hakisin ehdottomasti yksinhuoltajuutta. Kuvittele nyt, millaista miehen asunnolla olisi viikon ryyppyputken jälkeen. Ja kiva lasten mennä aina krapulassa tärisevälle isälle!

 

["aloittaja"]

Hienoa, mukava kuulla välillä tällaisiakin tarinoita.

Ap, jos miehen asenne on tuollainen, hakisin ehdottomasti yksinhuoltajuutta. Kuvittele nyt, millaista miehen asunnolla olisi viikon ryyppyputken jälkeen. Ja kiva lasten mennä aina krapulassa tärisevälle isälle!

pitääkö mun todistaa jotenkin miehen käytös että sen yksinhuoltajuuden saa? eihän itse myönnä mitään, ja aivan varmasti ei kukaan näe hänestä jos juo neljä pv,toipuu ja sitten ottaa lapset. osaa sen verran feikata lastenvalvojalla tai vastaavassa, lapset näkee todellisuuden sitten kun ovat isänsä kanssa, että on masentunut eikä edes jaksa kasvattaa lapsia niin normaalisti kun pitäisi. miten sen voi todistaa, olenhan tässä nähnyt ja kuullut kaikenlaista mutta ei taida riittää sana sanaa vasten?

 

[gkfkksf]

Älä suostu noin laajoihin tapaamisiin. Joka toinen viikonloppu on paras systeemi ja silloinkin olettaen että isä on kunnossa. Lapset tulee levottomaksi tuollaisesta edestakaisin veivaamisesta ja luuletko että siellä tehtäisiin muuta kuin haukuttaisiin sinua se aika. Alkoholistit on siinä epeleitä.