Onko täällä ketään jonka mielestä vauva-arki on usein niiiiin kypsää!

[Gypsä]

Niin että täällä ainakin tuntuu hemmetin kypsältä aika useinkin. Vauvalle toki höpöttelen iloisesti ja hoidan parhaani mukaan, mutta hoito on ensinnäkin suurimmaksi osaksi minun harteilla, joten alkaa niin kypsyttään kun vauvalla monesti mikään ei ole hyvin ja nukutus kestää ikuisuuden etc.
Koitan viihdyttää vauvaa parhaani mukaan, mutta ei mene kuin hetki ja kiinnostus lopahtaa ja alkaa kitinä. Ehkä se on tämä vaihe vaan, mutta ei tulis kuuloonkaan että jäisin äippäloman jälkeen hoitovapaalle. Odotan sitä kun pääsen töihin.
There you go. Olen huono äiti, tiedän sen. Sitä ei tarvitse tulla toitottamaan tänne ketjuun.
Ja ei varmaan tarvi ajatella toista..
Kiitti ja moi.

 

[fdsfd]

Hienosti silti jaksat hoitaa, tsemppiä! Ei se vauva tiedä mitä ajattelet oikeasti joten sille se on aika sama kunhan kypsyminen ei näy.

Koita kuitenkin jaksaa yrittää uusia asioita jos vauvan saisi viihtymään paremmin. Muista pitää itsestäsikin huolta.

 

["vierasvieras"]

Vähän ot, mutta oletko kokeillut kantoliinaa tai muuta kantovälinettä? Meillä ollut apua nukuttamisessa ja ei tarvitse koko ajan olla viihdyttämässä. Ja vauva saa vanhemman läheisyyttä kuin itsestään.

 

[Ap.]

En ole kokeillut. Manduccassa ei ainakaan viihdy kuin maks 5 min..

Nyt viimeinkin ymmärrän senkin miksi aina puhutaan että seksi loppuu kun tulee lapsia.
Ei riitä enää energiaa lapsen ja kodinhoidolta mihinkään seksitouhuihin.
Ja sitten miehet valittaa kun ei saa..

 

[Ap.]

Hienosti silti jaksat hoitaa, tsemppiä! Ei se vauva tiedä mitä ajattelet oikeasti joten sille se on aika sama kunhan kypsyminen ei näy.

Koita kuitenkin jaksaa yrittää uusia asioita jos vauvan saisi viihtymään paremmin. Muista pitää itsestäsikin huolta.

Kiitos!!
Täytyy vaan jaksaa yrittää. Ei tässä muukaan auta.

 

[monen äiti]

Kaksin vauvan kanssa kotona on usein tylsää, mutta lähdet toki ulos, kaupungille, kerhoon tai mistä nyt itse tykkäät. Vauva mukaan ja kunhan kevät koittaa kuljeskelu helpottuu, kun ei tarvi joka välissä pukea ja riisua. Tsemppiä arkeen!

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

ON ON JA ON. Mulla on vuoden ikänen ja ajoittain olen todella kypsä tähän kaikkeen.

 

[jepujee]

olihan se tylsää, varsinkin esikoisen kanssa. nyt elätään 6kk kuopuksen vauvavuotta ja esikoinen on 3vuotias, tää on aivan erilaista. vauva on tosi aurinkoinen ja viihdyttää ei tarvitse kokoajan, 3v:n temppuilut on suurimmaksi osaksi vauvalle mieistä viihdykettä joten mamman ei tarvitse jatkuvasti olla joku kävelevä sirkus

ota pari kertaa kuussa omaa aikaa ja mee tekee jotain kavereides kanssa

 

[monen äiti]

Ja muista, etä jos vauva parkuu vaunuissa, kun olette liikenteessä, se kuulostaa sun korvaan pahimmalta. Mä häpesin aina kamalasti, kun olin esikoisen kanssa kaupungilla ja hän hermostui vaunuissa. Tutti ei tyypille kelvannut ikinä, joten parku jatkui siihen asti, että hänet otti syliin. Onneksi tuo ongelma helpotti, kun hänet sai istumaan vaunuihin ja sitten rattaisiin. Nykyään ei hävetä yhtään, jos joku joskus parkuu vaunuissa. Se on elämää ja jos lohtua ei saa heti niin hetken kuluttua sitten.

 

["mmm"]

Meillä on 11 kk ikäinen ja kyllä, toisinaan ottaa pannuun kovastikin . Nyt kun tämä on meillä nyt lähinnä "ei ei ei ei ei ei ei" ja paikkojen suojaamista niin HUOH.

(Ja samalla on edelleen joskus kauhee morkkis, kun lasta odotettiin niin niin monta vuotta ja nyt sitten on morkkis kun hän on täällä... joo tiedän, ihan turhaa, mutta minkäs tälle mahtaa)

 

[astrolabe]

Minkä ikäinen? Meillä suolisto-oireinen maitoallerginen refluksivauva oli hyvin itkuisa ja syliriippuvainen ekat kuukaudet, mutta sitten 4 kk iässä, kun sai viralliset diagnoosit ja hoidot päälle, pieni mies muuttui naantalin auringoksi. Vaativahko on yhä, ei tykkää olla lattialla kauankaan yksin ja nopeasti huutaa jos esmes lusikka ei mee tarpeeks nopeasti suuhun, mutta paljon helpompi jo nyt.

Muistan kyllä, että esikoisen kanssa oli toisenlaista. Aika kulki hitaasti vaikka vauva oli helppokin ja muutenkin otti vanhemmuuden vaikeammin.

 

[Ymmärrän]

En jäisi minäkään hoitovapaalle, ätiyslomakin ottaisi jo lujille...

 

["mami"]

Minkä ikäinen vauva teillä on? Muistan itse olleeni aivan kyllästynyt vauvan ollessa jotain 5kk ikäinen, onneksi olin ilmoittautunut kouluun takaisin niin sain jotain muutakin tekemistä lisäksi aloitimme vauvakerhon. Siihen asti aika oli mennyt ihan ok totutellessa uudenlaiseen arkeen, toipuessa sektiosta ja reissatessa. Mutta pidempään dn olisi jaksanut vain hengailla.

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Mä odotan kevättä niin päästää asukaspuistoon hiekkalaatikolle aina päikkäreitte jälkee.

 

[Ap.]

Just 5kk..
Lohduttavaa kuulla etten ole ainoa

 

["Mie"]

KYLLÄ välillä tekis mieli vaan häippästä tosta ulko-ovesta ja juosta juosta juosta vaan niiiin perkeleen lujaa kun jaloista pääsee ja KAUAS!

...no oikei, tulisin aika nopeeta takas kun tulis ikävä tuota 7kk aurinkoista poikaa, mutta silti, välillä ei vaaaan jaksa! Meillä on nukkumisen kanssa ongelmia, en edes jaksa nyt alkaa tähän sepustamaan, väsyttää nyt niin paljon. Mutta tsemppiä meille kaikille kyllästyneille ja väsyneille kotimammoille!! <3

 

[joo muistan ton niin hyvin]

Joo todellakin.

En olis varmaan selvinnyt järjissäni vauvavuotta ellen olis silloin kirjoittanut gradua. Kun mies tuli kotiin, tuuppasin vauvan sille ja sanoin morjens, mä meen kirjastoon Pari tuntia iltaisin pois kotoa oli ihan mahtavaa.

Suosittelen lämpimästi lähtemään kotoa mahdollisimman usein. Menot kalenteriin ja pidät niistä kiinni. Ja päivisin vauvan kanssa pikku retkille mahdollisuuksien rajoissa. Tsemppiä! Ei todellakaan oo helppoa

 

[kfkfkf]

Vauva-aika on just parasta, kun se on VAUVA
Meillä on sylissä tai sängyssä suurimman osan aikaa, nytkin mulla on imetystyyny tuossa kainalossa ja vauva pötköttelee siinä, nukahti rinnalle enkä oo raaskinu siirtää sänkyyn.

Meillä kyllä siitä hyvä tilanne, että ollaan molemmat kotona, niin kotihommien tms ajaksi voin antaa vauvan isin syliin.

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Vauva-aika on just parasta, kun se on VAUVA
Meillä on sylissä tai sängyssä suurimman osan aikaa, nytkin mulla on imetystyyny tuossa kainalossa ja vauva pötköttelee siinä, nukahti rinnalle enkä oo raaskinu siirtää sänkyyn.

Meillä kyllä siitä hyvä tilanne, että ollaan molemmat kotona, niin kotihommien tms ajaksi voin antaa vauvan isin syliin.

Mä taas ootan et tuo kasvaa, tää on aika tylsää.

 

["Veera"]

Esikoisen vauva-aika oli aika kypsyyttävää. Vauva sinänsä oli tyytyväinen myös lattialla päivisin mutta valvoskeli öisin ja olin sitten sen verran väsynyt että päivät meni tokkurassa ja sitten ei tahtonut jaksaa vauvan kanssa seurustella.

Sitten kun vauva kasvoi, alkoi nukkua, kävellä, jutella ja lapsen kanssa pysty alkaa puuhata kaikenmoista, leikkiä, piirtää maalata jne niin elämä helpottu kummasti.

Seuraavien vauvojenkin kanssa on mennyt paremmin, nuo pienemmät on viihtyny kun ovat seuranneet isompien puuhia ja arjessa on isompien vuoksi ollu selkeä rytmi.

Kyllä se siitä, älä vielä päätä töihinmenosta. Hanki vertaistukea vauvakerhoista jne.

 

[-vieras-]

Vauva-aika on just parasta, kun se on VAUVA
Meillä on sylissä tai sängyssä suurimman osan aikaa, nytkin mulla on imetystyyny tuossa kainalossa ja vauva pötköttelee siinä, nukahti rinnalle enkä oo raaskinu siirtää sänkyyn.

Meillä kyllä siitä hyvä tilanne, että ollaan molemmat kotona, niin kotihommien tms ajaksi voin antaa vauvan isin syliin.

Meillä vauva on ollut jo aika pienestä pitäen hyvin aktiivinen. Mikäs siinä olisi ollut ollessa, jos olis voinut vain istua sylikkäin päivät pitkät, leperrellä ja tuijotella silmiin. Vaan kun se ei pojua kiinnostanut pätkän vertaa. Piti olla toimintaa! Liikettä! Päästä katselemaan ja nypläämään kaikenlaista, mutta ei liian pitkäksi aikaa koska sitten tuli tylsää. Häntä piti kanniskella ja viihdyttää jatkuvasti. Ja kuitenkaan pienen vauvan kanssa ei voi niin kamalasti vielä tehdä mitään, niin siinä loppuivat ideat aika pian kesken. Kotitöiden tekeminen oli luonnollisesti lähes mahdotonta vauvan ollessa hereillä, ja päiväunia nukuttiin vain muutama puolen tunnin pätkä. Joten kyllä kypsytti ja turhautti useinkin.

Sitten alkoi vähän helpottaa, kun vauva oppi ryömimään ja tajusimme myös lähteä kodin ulkopuolelle perhekerhoon ja vauvaharrastuksiin.

 

[kfkfkf]

Meillä vauva on ollut jo aika pienestä pitäen hyvin aktiivinen. Mikäs siinä olisi ollut ollessa, jos olis voinut vain istua sylikkäin päivät pitkät, leperrellä ja tuijotella silmiin. Vaan kun se ei pojua kiinnostanut pätkän vertaa. Piti olla toimintaa! Liikettä! Päästä katselemaan ja nypläämään kaikenlaista, mutta ei liian pitkäksi aikaa koska sitten tuli tylsää. Häntä piti kanniskella ja viihdyttää jatkuvasti. Ja kuitenkaan pienen vauvan kanssa ei voi niin kamalasti vielä tehdä mitään, niin siinä loppuivat ideat aika pian kesken. Kotitöiden tekeminen oli luonnollisesti lähes mahdotonta vauvan ollessa hereillä, ja päiväunia nukuttiin vain muutama puolen tunnin pätkä. Joten kyllä kypsytti ja turhautti useinkin.

Sitten alkoi vähän helpottaa, kun vauva oppi ryömimään ja tajusimme myös lähteä kodin ulkopuolelle perhekerhoon ja vauvaharrastuksiin.

Mulla kokemusta myös aivan toisenlaisesta vauvasta, esikoisella oli koliikki, eikä hetkeäkään viihtynyt paikoillaan. Lisäksi vielä se korvia raastava jokailtainen itku.
Olisi meilläkin varmaan vähän erilaista jos ei tuo mies olis kotosalla myös, voin vauvan antaa aina sille jos tarvii vaikka lähteä ruoanlaittoon. Elokuussa meille syntyy toinen vauva, sitten onkin molemmilla kädet täynnä
Pyöritetään tässä vielä samalla verkkokauppaa mutta onneksi meitä tosiaan on kaksi kotona, ei muuten tulis yhtään mitään töiden teosta samalla.

 

[pilipali]

Meillä vauva on ollut jo aika pienestä pitäen hyvin aktiivinen. Mikäs siinä olisi ollut ollessa, jos olis voinut vain istua sylikkäin päivät pitkät, leperrellä ja tuijotella silmiin. Vaan kun se ei pojua kiinnostanut pätkän vertaa. Piti olla toimintaa! Liikettä! Päästä katselemaan ja nypläämään kaikenlaista, mutta ei liian pitkäksi aikaa koska sitten tuli tylsää. Häntä piti kanniskella ja viihdyttää jatkuvasti. Ja kuitenkaan pienen vauvan kanssa ei voi niin kamalasti vielä tehdä mitään, niin siinä loppuivat ideat aika pian kesken. Kotitöiden tekeminen oli luonnollisesti lähes mahdotonta vauvan ollessa hereillä, ja päiväunia nukuttiin vain muutama puolen tunnin pätkä. Joten kyllä kypsytti ja turhautti useinkin.

Mulla on just tuommonen vauva. Ikää hällä tällähetkellä 4 kk. Mä odotan malttamattomana että millon lähtisi liikkeelle niin ei tarviisi ihan koko ajan olla viihdyttäjänä. Onhan se ihana, mutta kyllä sitä vaan meinaa pikkuisen tympäistä koko ajan olla keksimässä uutta katteltavaa ja hiplattavaa ja kun toinen saa totaalisen raivarin jos edes yrittää hetkeksi sohvalle istahtaa. Jopa syötöt pitää tehdä liikkuen. Onhan se nyt tietysti tylsä syödä jos maisema ei samalla vaihdu

 

["..."]

kaks vauvaa on ollu ja pienillä ikäeroilla ja kolmatta ei tuu enää ikinä. oon nykyään niin paljon onnellisempi kun lapset on 1v ja 3v. et kukaan ei oo kurkku suorana koliikkia huutava vauva, huh ja aamen!!!

 

[teinimum]

vihatkaa vaa mut avaudun silti, mustakin tää on uuvuttavaa (7kk poika) mut pitää jaksaa pojan takii. Joskus tekis mieli vaa avata ovi ja juosta (mut mä en ehtis pitkälleku kuulisin pojan itkun ja juoksisin takasi). Vaik monet sano et oon liian nuori 18-vuotiaana nii what ever-my life, my decisions, my bissnes