Onko tää uhmaikää jo?? Mitä mä teen...

[Auttakaas]

Meillä neiti 1v8kk, ollut aina tempperamenttinen ja lujatahtoinen.

Tänään kun käytiin kirjastossa, tyttö vain juoksenteli sinne tänne ja kun yritti näyttää kirjoja, heitteli vain maahan, joitain katso mutta pääpiirteittäin ne ei kiinnostanut. Jos yritti ottaa syliin niin alkoi hirveä huuto ja vääntäminen, ja eihän kirjastossa nyt viitsi antaa lapsen huutaa. Pitääkö siis olla menemättä kirjastoon? Vai mennä ja antaa lapsen huutaa ja pitää itse päänsä jotta oppii miten ollaan? Vai antaako vaan juosta sielä sun täällä ja itse kuljet perässä. No ei ehkä viimeistä, kai? :O Sitten, toinen on kauppareissut. Tahtoo aina ne pikkukärryt, ja ei puoleenväliin kauppaa kerkeä niin ei ne enää kiinnostakaan. Alkaa juoksentelu sinne sun tänne ja kaikki mahdolliset tavarat mitkä yhtään kiinnostaa niin pitää siirrellä paikasta A paikkaan B. Huuoh. Rasittavaa. Ja arvatkaapa, suostuuko tyttö istumaan kärryissä. No, pakkohan se on, jos isompia ostoksia mennään tekemään, mutta puolivälillä alkaa taistelu ja yrittää ylös.

Onko meillä normaalista poikkeavan villi lapsi, vai onko tuo normaalia tuossa iässä. Siis toki lasta saa kiinnostaa asiat, mutta että onko normaalia että käyttäytyy noin uhmakkaasti jo tuossa iässä :O

Ei tuon tytön kanssa kyllä mihinkään kehtaa tai viitsi lähteä, kun aina sama show. Muskarissakin, kun käydään, niin työstä käy että saat lapsen pidettyä paikalla (toki on hyppelyleikkejä yms) mutta sillä hetkellä kun pitäs istua hetki hiljaa niin EI, EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Pitääkö näitä asioita vain harjoitella vai pitääkö odottaa niin kauan että lapsi alkaa ymmärtämään että jos sanotaan ei, niin se sillon kans on EI. Hulluksihan tuota tulee

 

["alkup."]

Täällähän ei näytä enää saavan vastauksia mihinkään kysymyksiin...

 

["Minttu"]

Voi olla uhmaa ja voi olla lapsen tempperamenttia.
Hankalaa tuo on, mutta itse ajattelen että harjoitus tekee mestarin... meillä reissuja on vähennetty raittavuuden takia, mutta käydään aina välillä ja harjoitellaan kaupassa ja asioilla oloa. Kertaus on opintojen äiti. Ei lapselle voi aina antaa periksi ja jonkun lapsen pitää vaan antaa huutaa kun muu ei auta. (Ja vähät välittää ymmärtämättömistä katseista.) Meillä isompi lapsista ei ikinä esim heittäydy kaupassa lattialle ja huuda, mutta pienempi saattaa sen tehdä ihan pikkusyystä. Kotonakin joskus iskee suuttumus ja silloin ei auta mikään muu kuin antaa hetken huutaa (5-20min). Kun sitten rauhoittuu, niin asiat sujuu mallikkaasti. Siis voi huutaa "äiti, syliin", mutta ei suostu tulemaan tai olemaan sylissä, potkii ja vengurtaa... mutta kun on pahaa mieltään hetken purkanut, niin syli kelpaa ja asiat saadaan selvitettyä.

Omani kanssa on välillä ollut vastaavia tilanteita kuin kuvasit, mutta on helpottanut.

Hoidin aikanaan Au-pairina poikaa joka käyttäytyi kaupassa tosi rasittavasti. Laitoin rajat hänelle ja aika nopeasti alkoi sujua kauppareissut, mutta jos äiti oli mukana, niin meno oli hirveetä. Äiti ei pitänyt rajoista kiinni, luovutti ja lahjoi jne. Eli pidä rajoista kiinni, kerro lapselle miten pitää toimia ja mitä tapahtuu jos ei ole kiltisti (vaikka lähdette kesken kaupasta pois.). Yllättävän paljon lapset ymmärtää, yllättävän pieninäkin.

Tsemppiä ja voimia!

 

["tytteli"]

Sanoisin, että eipä tuohon oikein mikään auta...menkää sellsisiin paikkoihin, missä saa riehua ja juosta ja päästä lapsi siellä "vapaaksi" .
Kaupassa et sitten päästä lasta minnekkään, vaan istutat sen kärryyn ja siinäpä on pysyttävä. Ota vaikka joku mieluisa lelu takataskuun varoiksi. Jos heittelee lelun pois, ei muuta kun jatkat ostosten tekoa vähin äänin ja poistut pikimiten ihmisiä häiritsemästä. Mikään huuto ei auta, päinvastoin pahenee. Ota valjaat mukaan, ellei suostu olemaan paikollaan istuinpaikallaan ja kerro, että näin tehdään ja äiti päättää nyt!