Onko tää oikeesti näin vaikeaa?

[Hallatar]

Eli onko kellään sellaista tilannetta, ettei ole kinaa kenenkään exän, nyxän, etä- tai lähiäidin tai -isän kanssa? Ettei tarttis tapella ja riidellä ja haukkua ja tehdä toisten elämää mahdollisimman hankalaksi? Että voitais keskustella asioista ja sopia lapsiin liittyvät jutut ilman sitä iänikuista rähinää?
Eli lyhyesti: voiko uusperheen jäsenet olla sovussa keskenään ja tajuta sitä, että tärkeintä on YHDESSÄ huolehtia ja kasvattaa niitä lapsia, oli ne sitten omia tai jonku muun?
Mä voin aloittaa ja todeta, että ongelmia on ollut ja olosuhteet on välillä todella pirulliset (oon sekä etä-äiti että osa-aikainen äitipuoli), mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Vikaa on myös minussa, mutta myönnän ja tiedostan sen ja yritän kasvaa paremmaksi ihmiseksi, äidiksi, etäksi, vaimoksi, naiseksi, exäksi ja mitäs kaikkia rooleja tässä nyt onkaan...

 

[äiskis]

Kylhä se tosijaan vaikeeta o...miä jos kuka sen tiijän.
Mutta sehä ei tarkoota,ettenkö toivoes,että ne asijat paranisi.
Ja on sitä nii maanperusteellisesti yritetty sitäkkii,että aikuuset sopivat,iha äitipuolta myöte,asijoista,ja kukkaan ei syyttele ja arvostele,vaan yritettää saaha puhuttua asijat seleväks kuten aikuuset ainakkii.Ja on jopa menny kuukausia nii,että rauha on ollu maassa,ja lapsetkii selevästi olleet iloosempia,ku kukkaan ei riitele.
Mutta sitte ku käy kerratoisesa jäläkeen,että toine osapuoli äkkiä suuttuu jostai,mitä hää ei edes kerro,mistä suuttuu,ja haukkuu ja syyttelee iha niistä samoista asjoista,jotka piti olla jo seleviks puhuttuja ja sovittuja,sitä vuan vässyy,ja tuntuu että hittojako miekkää yritän...Miä olen kumminkii sellaanen,että viimesse asti jätän sanomatta pahasti,mutta ku ite sua vaa niitä haukkuja on vaikia aena vaa kääntää se toine poski,lopulta tilanne männee selaaseksi ettei kukkaa aikuusista pysty kehumaa pysyneesä asija linjalla.
Ja viimeeks kun yritin tuas selevitellä asijoita,ja myönsi että vaikia miun on etää ymmärtää iha siksiki,ku en oo koskaa eläny hänen tilanteessaa,enkä miä ossaa sanoa,millaanen etä-äiti ite olisin.Luultavasti monissa asijoissa sellaanen,että äitipuoli vois kokea tilanteen hankalaks.
Ja sannoin että on varmaa nii että törmäyksijä tulloo,ku ei kumpikkaa ossaa asettua toisen asemaa,ku ei ole ollu siinä asemassa. Vastaus olikii sitte,että "sun äitipuoleutesi ja se miltä susta tuntuu,ei kiinnosta mua p.askaakaan,sä et ole yhtään mitään mun silmissäni" no olepa siinä ny sit rakentava keskustelija ite.
Eihä se että vaikka ei oliskaa tätä ilmiriitaa sitä muuta,että myö ollaa iha erilaisija äitejä ja toimitaan erilailla lähes kaikessa,se on tietyst aina olemassa...mutta ne on asijoita mitä mein ei tarttis keskenämme puida,ku kumpikkaa ei toiseks muutu,riitaha siitä tulis jos alettas keskenämme vertaileen.Mutta ny ku välit on jo muutenki huonot,on myös helepompi tarttua niihinki,puolin ja toisin.Tosin se miun täytyy myöntää,ettei etä puutu siihe ollenkaa millaanen äiti olen omille lapsilleni,siitä en voe häntä syyttää.
En miä kyllä näe tälle mittää loppua,muuta ku sen että uusperhe loppus,mutta toisaaltaa se olis aeka tyhymää hajottaa perhe vaan siks ettei aikuuset saa tehtyä minkäämoista yhteistyötä.
Jos jollai olis muu konsti,ku se että "veä äiskis ittes hirtee" nii ehdotukset on tervetulleita.

 

[koiraharrastaja]

:wave: Ei ole tapeltu ex-miehen eikä hänen avovaimonsa kanssa. Asiat ollaan pyritty aina hoitamaan lasten parasta ajatellen; tapaamisviikonloppuja voidaan tarvittaessa vaihtaa, vaatteita ja harrastusvälineitä hankitaan ja maksetaan yhdessä jne. Lapset ovat tyytyväisiä "kahteen äitiin ja kahteen isään", kummassakin perheessä lapset ovat etusijalla. Ei kaikilla siis ole vaikeaa, mutta joustoa pitää löytyä puolin ja toisin...kuten kaikissa suhteissa.

 

[Minä vaan]

mä olen 6v.tta vuotta "uusioperheessä",mulla 2edellisestä,miehellä4 ja nykyään 4vyhteinen.voin sanoo että monet kerrat olin valis heittää"hanskat tiskiin" mut kyl se helpottaa ku lapset kasvaa,,usko pois!meillä miehen äiti paapoo edelleen näitä miehen 4kpl,eikä hoitanu 0-3v meidän yhteistä..mutta nykyään ottaa hoitoon(ite kysyy,en ole koskaan tuputtanu)edelleen ärsyttää kyllä että miten paapoo noita muita et mix ei tää mun mihehen 5 lapsi ole samalla viivalla!!(p.s en ole mennyt sotkemaan tätä edellistä perhettä)Olis niin paljon kerrottavaa...

 

[kaaho]

Näyttää olevan tosi hankalaa niin monella uusperheellä! Jonkinlainen kilpailuasetelma on monessa perheessä ja huomionkipeys, ym. Oli minunkin mieheni ex alussa vaikea, meinasi "hyppiä silmille" ja määrätä meidän taloudessa kaapin paikan. Tein heti selväksi että meidän reviirille et hypi, meillä on omat tavat ja säännöt kaikille lapsille, myös niinä viikonloppuina kun miehen lapset tulivat isäänsä tapaamaan. Kaikkia kohdeltiin samanarvoisesti. Joskus isä saattoi mennä lastensa kanssa uimaan tai jonnekin ja minä sain hengähtää vähän aikaa. En koskaan ollut mustasukkainen miehen lapsille. Enkä vaatinut mieheltäni huomiota just silloin kun lapset olivat meillä. Huomiota ehti saada muulloinkin. Ja ehtii yhä, lapset ovat jo isoja ja aika menee niin nopeasti, että jos rakkautta piisaa, niin ne alkuajan hankaluudet kyllä muuttuu paremmaksi. Maalaisjärkeä tarvitaan ja omaa tahtoa, ettei anneta niiden exien päästä niskan päälle. Jos ne on vähänkään viisaita, niin tajuavat kyllä! Paljon riippuu myös puolisoiden yhteisestä ajatusmaailmasta: jos ollaan samaa mieltä kasvatuksesta ja muusta niin on paljon helpompaa elää arkea ja juhlaa uusperheenä.