Onko soveliasta huudattaa vauvaa tahalteen öisin kerrostalossa??????? Kuuluuko kerrostalon "perusääniin"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kerrostalolainen.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kerrostalolainen.

Vieras
Mites pitäisi reagoida, kun naapuri on pitänyt jo monta kuukautta sanojensa mukaan huudatusunikoulua vauvalleen ja vauva itkee ja rääkyy täysillä parisen tuntia keskellä yötä, yleensä siinä klo 1-4 yöllä? Huudatusunikoulu ei tuota tulosta. Lohduttamaan ei kuulemma mennä, koska muuten kaikki alkaisi taas "alusta" ja tehdään virhe, koska oppii, että huudolla saa aikuisen paikalle.

Pitääkö tämäkin kestää vain normaalina kerrostaloon kuuluvana elämänä? (Olen jutellut yhden kerran naapurille asiasta ihan ystävällisesti, koska ihmettelin, mitä siellä tapahtuu keskellä yötä).

Mielipiteitä!
 
No minkäs teet, vauva itkee. Voisitko harkita, että ostaisit korvatulpat? EI kai sitä kukaan ilkeyttään lasta huudata. On se heillekin rankkaa. itse en kyllä pitäisi tuollaista unikoulua, kerrostalossa tai muuallakaan.
 
Kuuluu sinänsä perusääniin, mutta eri asia on onko tuollainen järkevää tuon ikäisellä. Mutta muuten lapsille ei tarvitse antaa periksi sen takia että olisivat hiljaa.
 
kuuluu kyllä muuten perusääniin, mutta itsekin kyllä olisin enemmän huolissani lapsesta, joka joutuu tuollaiseen unikouluun...onhan se jo tutkittu ettei tuo huudatus auta vaan tekee aukon lapsen perusturvallisuuteen. Miten tuon ikäinen sitten saa aikuisen paikalle jos ei huutamalla?! Äiti tuskin näkee jos vauva sängyssään onnellisena hymyilee ja toivoo että josko aikuinen tulisi paikalle...
 
Alkuperäinen kirjoittaja kerrostalolainen.:
Lohduttamaan ei kuulemma mennä, koska muuten kaikki alkaisi taas "alusta" ja tehdään virhe, koska oppii, että huudolla saa aikuisen paikalle.

Mielipiteitä!

KAUHEETA! Noin ei TODELLAKAAN saa tehdä pienelle vauvalle! Pieni vauva ei itse osaa "lohduttaa itseään" ja hänestä tulee ahdistunut! Vasta sitten vähän isompana mielummin, kun osaa käsitellä omia tunteitaan, mutta vauva ei todellakaan osaa vielä!!!! Minä kehottaisin tätä naapuria ottamaan asioista paremmin selvää ja kuuntelemaan äidinvaistoaan. Pienen lapsen terveys etusijalle.
 
Normaalia meteliä on vauvan itku,mutta itse ihmettelen tuota useamman kuukauden jatkunutta unikoulua. Itse olen pitänyt unikoulua vanhimmalle lapsellemme 8kk iässä ja asuimme silloin kerrostalossa. Unikoulu tosin kesti 3 yötä ja se riitti. Keskimmäiselle muutaman yön ja lopettikin sit itse yösyönnit,tosin silloin asuimme jo ok-talossa,et ei ollu häiriöö kun omille korville. :) Minkä ikäinen tämä naapurin vauva on?
 
Minuakin on kehotettu että "anna vauvan huutaa vaan". Mutta tuollaiset neuvot lasken toisesta korvasta ulos ja luotan omaan äidinvaistooni. Totta helkutissa lohdutan lastani jos tällä hätä! Voi vee millasta porukkaa jotku vanhemmat voikaan olla! Sääliks käy vauvaa!!!
 
Mä itse en aloittaisi unikoulua noin pienelle. Vaikka sanotaan,että vauva ei tarvi 6kk iän täytettyään yöllä ruokaa niin jokainen lapsi on erilainen ja kyl meillä ainakin ne söi silloin viä ja sit 8kk alettiin himmaamaan ja loppu kokonaan. Nuorin meillä lopetti itse yö syönnit 6-7kk iässä et kaikki ne vaan on erilaisia. :) Kyllä sen naapurin äidin pitäis ottaa vähä asioista selvää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Minuakin on kehotettu että "anna vauvan huutaa vaan". Mutta tuollaiset neuvot lasken toisesta korvasta ulos ja luotan omaan äidinvaistooni. Totta helkutissa lohdutan lastani jos tällä hätä! Voi vee millasta porukkaa jotku vanhemmat voikaan olla! Sääliks käy vauvaa!!!

Niin ja tähän piti lisätä vielä että eipä vauvani pidä hereillä öisin kun jos alkaa itkemään, menen heti lohduttamaan niin vauva saa turvallisuudentunteen kun vanhempi lähellä ja nukahtaa heti uudestaan tyytyväisenä. Eipä itke öisin enää!
 
Eiköhän jokainen äiti tee niinkuin parhaaksi näkee. Kakkosen kohdalla mekin jouduttiin pitämään kunnon huudatus unikoulu, ja se alkoi tuottaa tulosta kolmantena yönä. Viikko meni tasan, kun poika nukkui jo täysin yöt heräämättä. Kun aloitin unikoulun, kävin puhumassa siitä ihan seinänaapureille (ja muille lähi kuuloetäisyydelle oleville). Sanoin ettei tarvitse ihmetellä jatkuvaa huutoa ja kerroin mitä tapahtuu. Samoin ikäänkuin kysyin naapureiden "lupaa" ja pyysin ilmoittamaan jos siitä koituisi harmia heille. Unikoulu saatiin pidettyä, eikä valituksia tullut. Kyselin tosin naapureita nähdessäni, että ollaanko häiritty unta. Pari vastasi että on nyt muutaman kerran itku kuulunut, muttei liian häiritsevästi ja toisaalta selvästi yöelämämme tämän jälkeen on rauhottunut huomattavasti :) Lapsi kun heräsi unikoulua ennen monen monta kertaa öisin huutamaan kurkkusuorana.
 
Vauvaa käy todella sääliksi.

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6-10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin - ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

HUS - Vauvojen unihäiriöt
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta eikö just noin huudatusunikoulussa tehdä? Ei mennä paikalle. Muuten oppii siihen, että huutamalla tulee palveluja.

Eihän vauva muutakaan osaa jos on asiaa. Julmaa jättää kylmästi toinen yksin kun kutsuu apua.

No tietääkseni joka unikoulussa käydään tarkastamassa tilanne, vaikka olisin huudatusunikoulu. Noita unikoulu versioita varmaan tasan yhtä monta kuin on "kouluttajaakin". Kyllä itsekkin kävin huoneessa 5min välein, ja jos huuto oli pelokasta/hysteeristä myöskin rauhoittelin lasta ja poistuin huoneesta kun lapsi oli rauhottunut. Muuten en huutelun reagoinut, muuta kun niillä tasaisilla 5 minuutin käynneillä. Mulla ainakin unikoulut pohjautuu ihan lapsen luonteeseenkin, ja koko ajan tulkitsen itkuja ja lapsen olemusta. Teen sen verran mitä uskallan ja parhaaksi näen. Kakkosen kohdalla oli yritetty jo monta lepsumpaa unikoulua, joilla ei ollut tehoa. Tämä oli viimeinen yritys, ennen kuin lapsi oli menossa sairaalan unikouluun. Sairaalan unikoulu olisi ollut sama kuin meilläkin, mutta ehkä jopa "raaempi". Tämä unikoulu tepsi nopeasti, ja pystyimme perumaan sen sairaalaunikoulun. Se olisi ollut vasta raastava, koska siinä ei olisi saanut olla lapsen lähellä, vaan poika olisi pitänyt jättää sinne huudatettavaksi.
 

Yhteistyössä