Niin siis oma tilanteeni on sellainen että vaimoni haluaisi lähteä moiseen illanviettoon porukan kanssa, jota en itse henkilökohtaisesti tunne ollenkaan. Vain niminä ja mitä vaimo kertonut. Tottakai luotan vaimooni, mutta siitä huolimatta minusta tuo ei tunnu sopivalta. En tietenkään kiellä mitään, mutta voin kertoa miltä minusta tuo tuntuu. Ei hyvältä.
Vaimo nyt ei ymmärrä tätä ollenkaan, vaan hän lähes suuttunut kun olen sitä mieltä mitä olen. Vaan mitä, valehdellako minun pitäisi?
Olen aina luullut että olemme samalla aaltopituudella tässä asiassa, sillä juuri siksi itsekin olen moisista illanvietoista automaattisesti kieltäytynyt. Epäilen myös, että hänen voisi olla vaikea sulattaa että lähtisin parin parikymppisen tytön kanssa toisen kämpille ottamaan alkoholia ja yöpymään. (jos tässä tilanteessa kysyisin niin uskoisin että vaimo sanoo että tottakai olisi ok, mutta entäpä kun tilanne olisi ihan oikeasti omalla kohdalla?)
Mun mielestä se ei vaan oikein ole sopivaa, kun en tiedä yhtään mitään ihmisistä keiden kanssa on menossa...