Onko sinuun suhtauduttu erilailla laihduttuasi?

?

 

Laihtumisen jälkeen kuulet ystäviltä sekä sukulaisilta, mitä mieltä he olivat ylipainostasi... Silloin ylipainoisena asiaa ei edes sivuttu. Eli kukaan ei sano läskiksi läskiä, paitsi takautuvasti.

 

Naispuoliset tuttavat alkavat kartella ja kihinä käy selän takana
Ystävät onneksi pysyvät ja kannustavat.

 

Olen kanssa huomannut, että naiset ovat vittuuntuneet laihtumisestani ja pitävät ukkonsa mahdollisimman kaukana minusta (ei enää mökkeilleen kutsuja, mikä on kyllä hyvä). Ikään kuin muka haluaisin vampata niiden ukonrähjät! Pitäkööt ihan ite moiset rutjakkeet!!

 

Saan parempaa palvelua oikeastaan joka paikassa, minua kuunnellaan, minut huomataan, minulle flirttaillaan takaisin.

 

Kesällä isossa marketissa käydessäsi minihameessa saat murhaavia katseita joiltain naisilta.

Oma mies haluaa kanssasi seksi 3 kertaa päivässä entisen kerran viikossa sijaan.

Oikeesti oma mies ei sais olla näin pinnallinen!!! Aaaaaaarghhhhhh!!!!!

 

No miehet ainakin pörrää ympärillä kun viimestä päivää, ja yksi kaveri veti jo kilarit ja välit poikki kun epäilee jotain minun ja miehensä välillä.
Enkä edes laihtunut yhteensä kuin n. 7kg, tosin olen lyhyt joten sen kai sitten selvemmin huomaa.

 

Katseita ja flirttailua, kehuja ja iskuyrityksiä.

 

Ei. Kukaan ei ole mieheni lisäksi edes tuntunut huomaavan koko asiaa. Valehtelisin jos väittäisin, että ei harmita. Ei saisi muiden takia tehdä tuollaista, mutta edes jonkinlainen pieni kehu olisi ollut kiva joltain muulta kuin mieheltäni. Joka ei myöskään kyllä huomannut edistymistäni kuin silloin kun itse kerroin asiasta aina jokusen kilon välein.

Mies kehuu kauniiksi useammin, mutta kai vain siksi kun näin niin paljon vaivaa laihtumisen eteen ja puhuu paljon siitä, miten ihanaa on kun olen nyt terveempi ja elän todennäköisemmin pidempään (hänen kanssaan). Seksiin ei ole vaikuttanut mitenkään, meillä oli sitä todella paljon silloin kun olin sairaalloisen lihava ja on edelleenkin normaalipainoisena. Isompien tissien perään tuo joskus haikailee.

 

Ei. Mä olen aina ollut kaikkien mielestä pieni, vaikka lasten synnyttyä lihoinkin useamman kilon. Kun laihdutin yli 7 kiloa, ei kukaan oikeastaan huomannut paljoakaan, koska ainahan mä muutenkin olin ollut "pieni" heidän mielestään..

 

Olen kanssa huomannut, että naiset ovat vittuuntuneet laihtumisestani ja pitävät ukkonsa mahdollisimman kaukana minusta (ei enää mökkeilleen kutsuja, mikä on kyllä hyvä). Ikään kuin muka haluaisin vampata niiden ukonrähjät! Pitäkööt ihan ite moiset rutjakkeet!!

No aivan! Mullekin rupes eräs tuttu nainen piikittelemään, että kyllä ne kilot sieltä äkkiä takas tulee. Että älä ainakaan pois heitä isoiks jääneitä vaatteitas, tulet kuule tarvitsemaan niitä vielä. Ja tuo kyseinen ihminen kutsuu itseään parhaaksi ystäväkseni (?) :O

 

Monethan masentuu laihduttamisen jälkeen. Varmaan yksi syy on se, että elämä jatkuu muuten samanlaisena, vaikka suuria odotuksia on saattanut olla. Mutta toinen on se, miten ihmisten suhtautuminen saattaa muuttua. Mulla on paino vaihdellut paljon ikäni aikana. Ja sen oon huomannut, että hoikkana sitä on miehille näkyvämpi. Tai sanottaisiinko, että tietyntyyppisille miehille. Eräs ystävä, joka laihdutti paljon, kommentoi samaa. Nuo ilkeilevät naiset ovat luku erikseen. Mutta yleensä ne on sellaisia, jotka kommentoivat kaikkien painoa ilkeilevään sävyyn. Eli aivan sama, minkä kokoinen olet, sanottavaa löytyy aina. Ja sitten on niitä, jotka ovat vaan iloisia painonhallintaprojektissa onnistuneen ystävänsä puolesta.

Vakavastiotettavuusongelmaa ei sinällään ole ollut. Mutta sen kyllä huomaa, että pitää olla korostetun fiksu ja ystävällinen ja pätevän oloinen, jotta tulee näkyväksi samalla tavalla kuin normaalipainoiset. Eli ollakseen yhtä hyvä, pitää jollain tapaa olla "parempi kuin". Pitää käyttäytyä jotenkin yhtäaikaa lämpimästi ja korostetun omanarvontuntoisesti. Ja löytää se keskitie ei-milloinkaan-anteeksipyytelevän ja ei-milloinkaan-aggressiivisen välillä. Koska jos olet nainen ja vielä iso ja lihava, monesti tavallinen sosiaalisen tilan ottaminen tulkitaan aggressioksi. Eli hoikkana voi toisaalta olla rehellisesti välillä hölmö ja toisaalta ottaa sitä tilaa. Sitä joutuu todella lihavana ihmisenä herkästi vastaavaan loukkuun kuin köyhät ihmiset: "beggars can't be choosers". Eli jokainen ystävällinen sana, flirtti tai iskuyritys on jotenkin hyväksyttävä sellaisenaan tai on kohtuuttoman nirso. Ja toisaalta jos ottaa näitä "armopaloja" vastaan (varsinkin miehiltä), on säälittävä.