Onko sinulla ystäviä, joita ei kiinnosta lapset?

["vieras"]

Itselläni on kaksi lasta ja tietenkin elämä pyörii nyt ihan pakostakin lasten ehdoilla. Eräs pitkäaikainen ystäväni on melko suoraan tehnyt selväksi, että hän ei ole ns. lapsi-ihminen. Ei halua pitää vauvoja sylissä, eikä muutenkaan seurustella ja jutustella lapsille. Itse vaivaannun tästä, koska koen että hän ei pidä lapsistani. En ole oikein ollut häneen enää yhteydessä, kun maailmamme ovat nyt tällä hetkellä niin erilaisia. Toki ilman lapsia häntä näen silloin tällöin ja varon puhumasta perhe-elämästämme, mutta ei sekään nyt ihan oikein ole että en voi jutella niistä asioista, jotka eniten mielessäni on. Onko muilla kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?

 

[Blue]

On, mutta silti näemme tätä pariskuntaa usein myös perheenä. He eivät karsasta lapsiamme vaan juttelevat heille siinä missä muillekin. Tarjottavaa on myös lapsille ja telkkaristaan voi lapset katsoa lastenohjelmia sillä aikaa kun aikuiset juttelevat. Tykkäävät kyllä nähdä ilmankin lapsia ja usein ehdottelevat tekemistä ilman lapsia. Mutta tärkeää mulle myös se että hyväksyvät perheemme sellaisena kuin se on, eli lasten kanssa.

 

[Ego]

Mulla paljonkin. Mä en tuo mitään lapsiasioita esille ku jutskailen heidän kanssaan. Jos he jotaa kysäsevät niin sitten vastailen. Löytyyhän sitä puheenaiheita muitakin kun omat lapset. Mulla lapsi ihan normisti aina mukana vaikka olisi lapsettomiakin pareja. Hyvin tullaan toimeen ja tykkäävät kovin kun mukana. Mutta numeroa en ole koskaan tehnyt asiasta ja siksi jotenkin kai ovat suhtautuneet "osana" minua.

 

[äiti 44 v]

Minulla on tällaisia tuttuja.

Enkä itsekään ole koskaan halunnut pitää vieraita lapsia sylissä, en ole lapsi-ihminen siinä mielessä.

Lisäksi en edes pitäisi siitä, että vieraat pitävät lapsiani sylissä ja lällyttelevät heitä. Muistan kuinka ärsyttävältä se tuntui kun lapset olivat vauvoja ja jokainen halusi niitä vuoron perään sylissään retuuttaa. Esikoisen ristiäisissä vauva kiersi sylistä syliin, tuskin näin vauvaani kuin vilaukselta

Että oikein hyviä sellaiset ystävät jotka säilyttävät asialinjan vaikka lähistöllä on lapsiakin. Kivempi minullekin kun voi aikuisten kanssa jutella ilman, että he konttaavat jokellellen pitkin lattioita!

 

["juups"]

On. Heille en vaan puhu kovin paljon lapsestani, sillä perustuuhan ystävyytemme ihan muihin asioihin (nuoruudenkavereita). Äitikaverit on vähän niinko "erikseen". En itsekään ollut kiinnostunut lapsista pätkän vertaa ennen kuin sain oman, joten ymmärrän ystäviäni hyvin ja yritän välttää tyrkyttämästä heille lapsiin liittyvää tematiikkaa. Itse asiassa hämmästelen enemmän sitä, miten jotkut toiset lapsettomat ystäväni jaksavat olla lapsestani niin innostuneita ja kiinnostuneita.