Onko se niin, että kun on ipanansa hankkinut, täytyy myös itse pärjätä, tuli mitä tuli???

[tulen hulluksi]

Minulla on aivan järjetön megakynnys pyytää mitään apua mistään, mutta tarvitsisimme sitä todella!!!! Tulen kohta hulluksi, kuolen häpeästä sen jälkeen, JOS sitä apua menen kerjäämään...aivan totta.
Työttömyys ja uupumus ei taida olla mitenkään suunniteltua ja jos sellaista tulee elämässä vastaan, miten siitä eteenpäin???
Lapsia on monta ja selvitä täytyy. Miehellä siis ei töitä, itse olen äitiyslomalla ja olen täysin uupunut tähän tilanteeseen. Sosku on niin vihonviimeinen paikka, että sieltä ei varmaan saa muuta kuin lisäongelmia, jos sinne menee??? Olemme siis käyneet jo, mutta niin kamalia ihmisiä tuntuu olevan, että huhhuh...syyttävät meitä tästä tilanteesta, joka ei todellakaaaaaaan ole itseaiheutettua ja vaativat vaatimasta päästyään kaikenlaista, ennenkuin voisivat auttaa. Esim. minua työnhakijaksi, vaikka pieni vauva. Tulen hulluksi.
Parempi varmaan vain kitua ja koittaa selvitä, en usko että mikään apu on oikeasti tarkoitettu käytettäväksi...sitten sitä on ikuisesti selitysvelvollinen kaikille ja lopunikää silmätikkuna....en jaksa enää...

 

["vieras"]

Mitä vahinkoa sulle voisi olla työnhakijaksi ilmoittatumisesta?

 

["alkup"]

[QUOTE="vieras";23570773]Mitä vahinkoa sulle voisi olla työnhakijaksi ilmoittatumisesta?[/QUOTE]

Ajattelen, että minulla on sitten velvollisuus mennä myös töihin, jos töitä saisin. Mutta vauva on vasta pieni, muutaman kuukauden...

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup";23570788]Ajattelen, että minulla on sitten velvollisuus mennä myös töihin, jos töitä saisin. Mutta vauva on vasta pieni, muutaman kuukauden...[/QUOTE]

Äitiyslomasi voit varmasti pitää, ja isä voi sitten jatkaa hoitovapaalla.

Etkä varmaankaan ole työnantajien ykköslistalla rekrytoinneissa. Ellet sitten ole esim. pätevä sosiaalityiöntekijä ihan missä päin maata vain tai hammaslääkäri syrjäseudulla...

 

["juu"]

No he varmaan olettavat, että kun kumpikin on täyttä päivää kotona niin te ette lastenhoitoapua ym. tarvitse. Vauva on ilmeisesti kuitenkin sen ikäinen, että äitiysloma on kohta ohi?

Jos noin kovasti uuvuttaa ja ei jaksa kotona, niin kyllä ite ainakin hankkiutuisin johonkin töihin sitten. Se työnhaku vie aikaa ja mies voi sitten hoitaa lapsia kotona, kun on kerta työtön myös.

En ole itse sitä mieltlä, että täytyy sitten pärjätä tuli mitä tuli. Mutta toisaalta jos teillä on kerta mahdollisuus, niin mitä jos vuorottelette vähän tuota lastenhoitoa? Eli vaikka joka toinen ilta on toisen vuoro ns. hoitaa lapset? Tuo on monilla väsyneillä ihmisillä toiminut. Tietysti itse joudut ehkä mahdollisesti vielä imettämään vauvan, mutta noin muuten. Ja sitten voisi päästä käymään vähän ulkosalla yksinään kävelyllä tai kahvilassa tai missä vaan. Ihan tuollainenkin voisi rentouttaa.

Ehkä siinä on sekin, että kun on monia muita avuntarvitsijoita joilla ei ole myös se kumppani kotona..tai ovat vaikka yksinhuoltajia ilman tukiverkkoja, niin sitten ennemmin nämä palvelut suunnataan heille.

Jos on masennus, niin hakekaa siihen apua. Siihen ei sinällään mitkään lastenhoitoavut ym toimi. Jakakaa kotityöt ja muutenkin vähän noita hommia, että kumpikin pääsee välillä pois kotoa.

 

[lauantaipussi]

Mä en kans ymmärrä miksi et voi hakeutua työnhakijaksi? Kyllä vauvojenkin äidit voivat olla työelämässä mukana. Ehkä tekisi vain hyvää jos pääsisit töihin vaikka osa-aikaiseksi ja mies hoitaisi lasta kotona.
Varmasti alkaisi olo helpottaa

 

["vieras"]

Se on ihan totta, että sossu ei auta kuin täysi alkoholisti-spurguja ja rikollisia. Olen kuullu noita juttuja.. Sieltä on ihan turha tavallisen ihmisen apua hakea.
Ekana kannattaa mennä Kelaan ja pyytää toimeentulotukea, jos ei ole omaisuutta kauheesti. Jos ei muuta niin työttömyysrahaa ja asumistukea voi saada.
Seurakunniltakin kuulemma voi saada apua esim. laskujen maksuun jossain päin. Niin, ainakin luin jostain. Ja on olemassa myös niitä ruokajonoja, joista saa leipää tms ruokaa seurakuntien avustuspisteistä. Sinne minä menisin, jos tiukka paikka tulisi.

 

["vieras"]

En minäkään kyllä mielellään 2kk vanhaa vauvaa jättäsi isän kanssa. Imetyskin on varmaan kesken. Sen ikänen ei vielä syö muuta kun maitoa. Ehkä sitte kun kiinteet alkaisi.

 

["mä"]

Jos olet tosiaan vielä äitiysvapaalla, niin työkkärissä olet "työvoiman ulkopuolella", eikä todennäköisyys ole kovin suuri siihen , että työtä tarjottaisiin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23570918]En minäkään kyllä mielellään 2kk vanhaa vauvaa jättäsi isän kanssa. Imetyskin on varmaan kesken. Sen ikänen ei vielä syö muuta kun maitoa. Ehkä sitte kun kiinteet alkaisi.[/QUOTE]

2 on pari , muutama voi ihmisen puheessa olla mitä vain kolmen ja kymmenen välissä. Siis jos puhuu muutamn kuukauden ikäisestä vauvasta...

 

["pöö"]

Harvinaisen ammattitaidottomat sossun tädit sulle osunut, ei voi vaatia että ilmoittaudut työttömäksi kun olet ihan pienen vauvan äiti. Valitusta vaan sosiaaliasiamiehelle.

 

[Hei :)]

Toivon sinulle ja miehellesi voimia pienten lasten vanhempina arjen rumbassa. Uupumus ei ole mikään vähäteltävä asia, apua pitää voida hakea ja saada kun sille on tarvetta, oli sitten yksinhuoltaja tai ei. Suomen sossuthan ovat mestareita vähättelemään ja syylistämään (muihin maihin verrattuna), tämähän todettiin tiedoitusvälineissäkin vain muutama kuukausi sitten. Itsekin olen kolmen pienen lapsen äiti, olen jo useamman vuoden asunut ulkomailla mutta seuraan tiiviisti suomen tapahtumia. Minulla on mies ja olemme molemmat työssäkäyviä, yksi lapsi on koulussa ja kaksi tarhassa. Suomalaisen näkökulman mukaan olen varmasti patalaiska, mutta olen usein rättiväsynyt, huusholli kuin pyörremyrskyn jäljiltä ja unohtelen asioita joita ei pitäisi unohtaa,taloudellisestikin on tiukkaa molempien tuloista huolimatta...ystäviä ja muuta perhettä suomesta kaipaan todella paljon, kuinka ihanaa olisi viedä muksut isovanhemmille edes muutamaksi tunniksi.
Mielestäni olet rohkea ja lapsistasi välittävä kun lähdit hakemaan apua, ja myös kirjoitit ongelmastasi tänne palstalle. Asioista paremmin tietäviä ja toisten ongelmia vähätteleviä kyllä löytyy joka kulmalta, mutta usein auttaa ihan vain ymmärtäväinen ja ystävällinen asenne toista kohtaan. Jo siitäkin voi ammentaa voimia. Ole väsynyt, ja huuda se ääneen! Minäkin olen väsynyt ( täytyy tässä vielä todeta että vaikka mies onkin, niin ei se aina tee asiaa helpommaksi..). Yritän ajatella, että tämä on nyt tällainen elämänvaihe, se kestää vain hetken ja parempaa on tulossa. Olen pahoillani, etten osaa sinulle konkreettisempaa apua antaa, mutta muista että olet lastesi mielestä maailman paras äiti! Et ole tehnyt mitään väärin, vain hakenut apua hankalaan tilanteeseen ja nyt mietit mikä olisi se paras ratkaisu teidän perheen kannalta. Voimia!