M
mietin vaan
Vieras
Meinaan kun mitä juttuja on lukenut ja joskus jopa muiden kertomana kuullut, niin se tuntuu olevan loppujen ihan sama. Että parisuhteessakin äiti käytännössä yksin huolehtii lapsista ja isä vain elää työlleen (parempi vaihtoehto) tai sitten kännää ja bilettää (vähemmän hyvä vaihtoehto) ja lapsista hjuolehtiminen ja heidän hyvinvointinsa ei kiinnosta minkään vertaa. Ja jos mies ikinä suostuu katsomaan lasten perään pienen kin hetken (jo tunti on sellainen vaatimus, että siitä jo pitää ylistää miestä maasta taivaseen). Niin katsominen on sitä, että mies istuu tietokoneella, ja lapset saavat parkua nälkäänsä tai vaikka karata kotoa ja jäädä auton alle, niin mies ei huomaa mitään.
Ja mies huomaa lapsensa vasta siinä vaiheessa, jos ero tulee eteen. Sitten ne ennen täysin merkityksettömät lapset muuttuvat (eivät tietenkään käytännössä, vaan ainoastaan miehen puheissa) maailman tärkeimmiksi ja häntelee itse superisäksi joka on käytännössä hoitanut lapset aina, kun vaimo vain laiskot. Ja sitten kyllä palkataan kaikki mahdolliset asianajajat ja mielistellään ja kerätään sääliä huoltajuusasioista päättäjiltä ja tehdään kaikki mahdollinen, että lapset määrätään itselle. Ei suinkaan siksi, että lapset olisi tärkeitä, vaan siksi, että miehen ego ei kestä muuta.
Ja mies huomaa lapsensa vasta siinä vaiheessa, jos ero tulee eteen. Sitten ne ennen täysin merkityksettömät lapset muuttuvat (eivät tietenkään käytännössä, vaan ainoastaan miehen puheissa) maailman tärkeimmiksi ja häntelee itse superisäksi joka on käytännössä hoitanut lapset aina, kun vaimo vain laiskot. Ja sitten kyllä palkataan kaikki mahdolliset asianajajat ja mielistellään ja kerätään sääliä huoltajuusasioista päättäjiltä ja tehdään kaikki mahdollinen, että lapset määrätään itselle. Ei suinkaan siksi, että lapset olisi tärkeitä, vaan siksi, että miehen ego ei kestä muuta.