Onko pettäminen joku maailman suurin ja anteeksiantamattomin synti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *kirsi*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

*kirsi*

Jäsen
15.05.2013
314
0
16
Tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta, jossa pohdittiin voiko mennä naimisiin miehen kanssa, joka on edellisessä parisuhteessa mennyt kerran pettämään entistä kumppaniaan. Onko pettäminen niin suuri rikos toista ihmistä kohtaan niin suuri rikos, että sen jälkeen ei voi mitenkään olla tarpeeksi kelvollinen ja hyvä ihminen parisuhteeseen?

Samaa olen ihmetellyt toisinaan, kun palstalla joku kertoo miehensä pettäneen, niin heti vilkkuu vastauksissa JSSAP. Onko ne parisuhteet niin kertakäyttöisiä ja perheen ja rakkauden merkitys niin pieni, että tilannetta ei edes yritetä selvittää tai korjata?

Jos tuolle miehelle joskus tulevaisuudessa joku sivuluisu sattuisi, niin en kyllä ensimmäisenä olisi valmis laittamaan lusikoita jakoon.
 
Jos mun mies pettäisi, lusikat menisi salamana jakoon. Luottamus on parisuhteen perusta, ilman sitä ei ole mitään. Anteeksi voin antaa ajan kanssa, mutta unohtaa en koskaan, siinähän se ongelma onkin. Ja koskaan en huolisi miestä, joka kertoisi olevansa petturi.

Mutta kaikki ihmiset ei ole samanlaisia, joitain asia ei niin haittaa ja se on ihan fine.
 
  • Tykkää
Reactions: jenttu
Mielestäni on. Ikinä en ole pettäjien kanssa seukannut, on niitä uskollisiakin onneksi olemassa. Itse en ole myöskään koskaan pettänyt, enkä aiokaan. Ne on niitä elämän valintoja.
 
Oman mieheni kanssa tapasimme ollessamme molemmat tahoillamme parisuhteessa. Aloitimme suhteemme ennen kuin lopullisesti olimme eronneet tahoillamme. TÄSTÄ SYYSTÄ: Jos mieheni IKINÄ pettäisi minua EN VOISI antaa anteeksi, koska tiedän mitä hän teki tuolloin kanssani. "Pelkkää seksiä" selitys ei toimisi koska ei se meilläkään sitä ollut. Mutta tuskinpa ukko pettämiseen sortuu, kun meillä on edelleen seksiä päivittäin..
 
[QUOTE="mie";28613632]Oman mieheni kanssa tapasimme ollessamme molemmat tahoillamme parisuhteessa. Aloitimme suhteemme ennen kuin lopullisesti olimme eronneet tahoillamme. TÄSTÄ SYYSTÄ: Jos mieheni IKINÄ pettäisi minua EN VOISI antaa anteeksi, koska tiedän mitä hän teki tuolloin kanssani. "Pelkkää seksiä" selitys ei toimisi koska ei se meilläkään sitä ollut. Mutta tuskinpa ukko pettämiseen sortuu, kun meillä on edelleen seksiä päivittäin..[/QUOTE]


No mutta. Mitä se sitten sinulta on pois jos miehesi rakastaa sinun lisäksesi muitakin... Koska se seksi nyt on muka pelkkää seksiä? Ainahan se on kahden ihmisen välinen kontakti, kyllä siinä aina jonkinlaisia tunteita on.
 
On se!! Olen vanhanaikainen ja konservatiivinen vaikka nuori olenkin, petturi saisi monoa samointein!:mad:
Mä olen huolissani nykyajan menosta, kun tuo kukasta kukkaan lentäminen, ei ole enään niin paheksuttavaa, vaan pikemminkin ihailtavaa? On fuckbuddya, toista naista, kolmatta naista, maksullista, thaikku hierojia, viron huoria, thaimaan reissuja, ties mitä, ja miehet oikein kerskailee näillä saavutuksillaan, toisena ääripäänä onkin sitten hiv:in raju leviäminen ja tippuri mihin ei ole pian hoitokeinoa, mitä tästäkin voisi ajatella? Sitä saa, mitä tilaa??
Valitettavasti monet naiset eivät tiedä miestensä petturuudesta, vaan nämä kultapuppelit sitten tarttuttaa vaimoihin näitä ihquja tauteja?
 
On ainakin mulle. Ihan sama kun esimerkiksi monelle on anteeksiantamatonta, jos mies lyö sen yhdenkin kerran, vaikka ei edes jäisi mitään jälkeä. Tai vaikka henkinen väkivalta suhteessa. Ihan samasta syystä voisi kysyä, että miksi en ajatellut lapsiasi, kun mitään pysyvää vahinkoa ole syntynyt.

Pettäminen saattaa esimerkiksi tuoda tauteja, pahimmillaan jopa HIV:ia ja yleistä tippuria, johon nykylääketieteellä ei ole kohta edes hoitokeinoa. Siinä luottaa kumppaniinsa ja on käyttämättä kumia ja saa elinikäisen taudin.

Mutta ehkä se tärkein on se, että pettäminen on ehkä suurin loukkaus, mikä voi tehdä puolisolle, jolle on luvannut olla uskollinen. Sitähän luvataan papinkin edessä, jos naimisiin mennään. Onko sinusta valehtelu ok? Kaikki mitä ei voi puolisolle kertoa, on valehtelua ja henkilöstä itsestäkin väärin. Jos olisi normaalia kertoa kumppanilleen "kävin tuossa panemassa yhtä eukkoa, oli ihan kivaa", mutta kun ei ole ja tämä kumppani joka näin tekisi, ei hyväksyisi puolisoltaan samaa minkä itse tekisi. Etkö nää ongelmaa? Pettäminen on ihan nimenmukaisesti pettämistä. Siinä koko parisuhteen pohja unohdetaan eli luottamus ja se että eletään yhdessä ja ei valehdella tai jätetä kertomatta asioita.

Pelkkää seksiä ei useinkaan ole olemassa naisen silmissä. Miehen silmissä saattaa olla, mutta nainen ei koskaan (poikkeus vahvistaa säännön) harrasta yhdenillan juttuja pelkkä seksi mielessä. Tällöin nainen on joko rakastunut mieheen tai nainen on maksullinen huora. Maksullisia en voi mitenkään hyväksyä, koska niitä käyttäjä ei voi tietää onko tämä nainen mahdollisesti ihmiskaupan uhri tai jopa alaikäinen. Jos taas nainen pettää, nainen on rakastunut mieheen, jonka kanssa sitä seksiä harrastaa.

Mutta tosiaan. Mikään ei satuttaisi niin paljon kun että puoliso pettäisi. Olisi helpompaa jos näin ei olisi ja ihminen olisi tyhjä taulu ilman tunteita. Näin ei kuitenkaan ole ja on ihan vapaaehtoista perustaa perhe tai mennä parisuhteeseen. On myös ihan vapaaehtoista valita sinkkuus. On toisen ihmisen hyväksikäyttöä hankkia perhe vain kulissiksi tai vaimoa mahdollisesti vain lasten takia, siivoojaksi , kokkaajaksi ja muuten sitten valehdella puolisolleen (jota ei edes rakasta) ja joka on käytännön syistä siinä. Siinä sivussa sitten elää sivuelämää muiden naisten ja ihmisten kanssa eikä välitä perheestään.

Seksiä harrastamalla voi myös syntyä lapsia ehkäisystä huolimatta. Tutkimuksen mukaan suurin osa pettäjistä ei edes käytä ehkäisyä, ainakaan (kumia, joka suojaisi sukupuolitaudeilta). Ei todellakaan olisi ok, jos mies ottaa riskin että hänelle syntyy suhteen ulkopuolinen lapsi.
 
[QUOTE="noh";28613658]No mutta. Mitä se sitten sinulta on pois jos miehesi rakastaa sinun lisäksesi muitakin... Koska se seksi nyt on muka pelkkää seksiä? Ainahan se on kahden ihmisen välinen kontakti, kyllä siinä aina jonkinlaisia tunteita on.[/QUOTE]

Ihminen, joka ei ole rakastunut ei voi näemmä ymmärtää. Kaikki ihmiset eivät pysty oikeasti edes rakastumaan, vaikka eivät välttämättä sitä tietoisesti ymmärrä. Ystäväni, joka on edellistä puolisoaan pettänyt ei kokenut oikein minkäänlaisia tunteita jättäessään pitkäaikaisen miehensä ja vaihtaessaan uuteen. Hän ei ylipäätään koe kovin vahvoja romanttisia tunteita.

Mustasukkaisuus on ihan biologisesti rakennettu suurimpaan osaan meistä, kuten seksuaalisuus. Miehillä se ilmenee eri tavalla kuin naisilla, mutta kumpikaan ei halua vieraan ihmisen koskevan "saaliiseensa".
 
Jaa-a. Mitäköhän se rakastaminen sitten mahtaa kullekin olla. Kun puhutaan saaliista, vaikkakin lainausmerkeissä.

Onneksi en ole rakkaalleni saalis. Eikä hän minulle.
 
Mä taas ihmettelen aina sitä, että minkä takia sen petetyn pitää pitää perhettä ja rakkautta niin suuressa arvossa, että pitää antaa anteeksi vaikka luottamus on mennyt. Ihmettelen, miksi se pettäjä ei voisi arvostaa perhettä ja rakkautta edes sen verran, että olisi uskollinen. Miksi aina siltä ihmiseltä vaaditaan enemmän, joka tekee oikein ja siltä, joka tekee väärin, ei vaadita yhtään mitään?
 
Eihän tässä ole kukaan sanonut, että pettäjältä ei vaadittaisi mitään. Ei se mitään helppoa ole selvittää niitä umpisolmussa olevia asioita ja yrittää päästä kriisin yli nähden, kuinka paljon vahinkoa on saanut aikaan.
 
[QUOTE="huoh";28613749]Jaa-a. Mitäköhän se rakastaminen sitten mahtaa kullekin olla. Kun puhutaan saaliista, vaikkakin lainausmerkeissä.

Onneksi en ole rakkaalleni saalis. Eikä hän minulle.[/QUOTE]

Tosi hienoa keskustelua että takerrutaan yhteen epäolennaiseen sanaan. No, jos ei muuhun pysty...
 
Ei mun mielestä. Toista ihmistä ei voi omistaa ja jokainen on erehtyväinen. Pettäminen on tottakai todella todella väärin. Mutta jos mieheni pettäisi minua, mä pystyisin keskustelemaan asiasta ja ehkä jopa antamaan anteeksi ja jatkamaan liittoamme. En tietenkään tätä miehelleni sano. :D
 
se vähän riippuu tilanteesta yhden illan pano vai systemaattinen pettäminen vuosien ajan. tai mihin pettämistä haluaa verrata maailman suurinta syntiä jospas miehesi luurankona kaapissa voi olla muutakin pedofiliaa, tappoja, huumeiden myyntiä.....
 
Ei mun mielestä. Toista ihmistä ei voi omistaa ja jokainen on erehtyväinen. Pettäminen on tottakai todella todella väärin. Mutta jos mieheni pettäisi minua, mä pystyisin keskustelemaan asiasta ja ehkä jopa antamaan anteeksi ja jatkamaan liittoamme. En tietenkään tätä miehelleni sano. :D

Jotenkin näin mäkin ajattelen. Riippuu ensinnäkin oliko vaan kerta hairahdus vai monen kerran petturuus. En mä suoralta kädeltä miestä pihalle potkis. Keskustelua paljon ja töitä pitäis tehdä, sitten sen näkee pystyykö jatkamaan vai ei.
 
Ei. Mieheni tietää, etten eroaisi, jos jäisi pettämisestä kiinni. Katsoimme äskettäin leffan nimeltä Last Night (2010), se käsitteli uskottomuusteemaa. Mieheni piti vaimon käytöstä pahempana kuin elokuvan aviomiehen; kumpikin petti tahollaan ja tavallaan, toinen fyysisesti (mies), toinen henkisesti. Tärkein olisi tahto pysyä yhdessä pettämisestä huolimatta. Mieheni pitää minua todennäköisempänä pettäjänä meistä, vaikkakaan ei usko meidän kummankaan siihen sortuvan. En ole koskaan pettänyt, enkä usko, että tulen pettämään. Jos tulisin petetyksi, en tiedä miten sen voisi kestää?
 
Ei mun mielestä. Toista ihmistä ei voi omistaa ja jokainen on erehtyväinen. Pettäminen on tottakai todella todella väärin. Mutta jos mieheni pettäisi minua, mä pystyisin keskustelemaan asiasta ja ehkä jopa antamaan anteeksi ja jatkamaan liittoamme. En tietenkään tätä miehelleni sano. :D

No itse taas koen, että mieheni omistaa minut ja minä hänet. Vähän ollaan jopa vitsailtu asialla. Mutta itsestäni tuntuu hyvältä se, että mieheni "omistaa minut". Tietysti se ei käytännössä tarkoita ihan kaikkea omistamista esimerkiksi on omia asioita mitä ei puolisolle tarvitse kertoa esimerkiksi puolisolle tarvitse kertoa, mitä nyt puhui äsken parhaan ystävänsä kanssa, mutta muuten. Koen, että olen luvannut puolisolleni itseni, kokonaisuudessaan niin kauan kun hän kohtelee hyvin. Samoin toisinpäin. Jos kohtelu menee siihen, että pakotettaisiin seksiin, pahoinpideltäisiin, petettäisiin, oltaisiin välinpitämättömiä, haluaisin erota ja puolisoni ei enään "omistaisi " mua. Kuulostaapa kammottavalta, mutta jos nyt kärjistetytsti ajatellaan näin.

Olen miettinyt pettämistilannetta ja jopa yrittänyt miettiä, miten voisin antaa anteeksi, mutta tällä hetkellä tuntuu, etten pystyisi mitenkään antamaan. Haluaisin pystyä.
 
[QUOTE="vieras";28613863]No itse taas koen, että mieheni omistaa minut ja minä hänet. Vähän ollaan jopa vitsailtu asialla. Mutta itsestäni tuntuu hyvältä se, että mieheni "omistaa minut". Tietysti se ei käytännössä tarkoita ihan kaikkea omistamista esimerkiksi on omia asioita mitä ei puolisolle tarvitse kertoa esimerkiksi puolisolle tarvitse kertoa, mitä nyt puhui äsken parhaan ystävänsä kanssa, mutta muuten. Koen, että olen luvannut puolisolleni itseni, kokonaisuudessaan niin kauan kun hän kohtelee hyvin. Samoin toisinpäin. Jos kohtelu menee siihen, että pakotettaisiin seksiin, pahoinpideltäisiin, petettäisiin, oltaisiin välinpitämättömiä, haluaisin erota ja puolisoni ei enään "omistaisi " mua. Kuulostaapa kammottavalta, mutta jos nyt kärjistetytsti ajatellaan näin.

Olen miettinyt pettämistilannetta ja jopa yrittänyt miettiä, miten voisin antaa anteeksi, mutta tällä hetkellä tuntuu, etten pystyisi mitenkään antamaan. Haluaisin pystyä.[/QUOTE]

Tottakai mä odotan mun mieheltä kunnioittavaa käytöstä ja kohtelua mua kohtaan. Enkä sano että kattelisin sellaista että pettää mä annan anteeksi pettää uudestaan ja uudestaan. Mutta mä ymmärrän sen että virheitä sattuu kaikille, ja jonkun virhe voi olla se että suistuu pettämään puolisioaan. Mutta virheistä pitää tietenkin ottaa opiksi. Mutta mun mies ei todellakaan mua omista, enkä mä omista häntä. Hän on vapaa tekemään mitä haluaa ja mä olen vapaa tekemään mitä haluan. Ja silloin molemmat saavat itse päättää haluavatko olla toisen kanssa vai ei.
 
Onko ne parisuhteet niin kertakäyttöisiä ja perheen ja rakkauden merkitys niin pieni, että tilannetta ei edes yritetä selvittää tai korjata?
Tai.. onko ne parisuhteet niin kertakäyttöisiä ja perheen ja rakkauden merkitys niin pieni, että päätyy siihen tilanteeseen (pettää puolisoaan)? Kyllä se vastuu suhteen ja perheen ehjyydestä on mun mielestä on pettäjällä, eikä petetyllä.

Mun on vaikea kuvitella, että pystyisin jatkamaan suhdetta miehen kanssa jos olisi pettänyt (vaikka esim. lasten takia haluaisinkin). En osaa myöskään kuvitella tilannetta, jossa itse pettäisin.

Voi olla, että edellisessä suhteessa pettäminen olis helpompi hyväksyä, kuin se, että itse tulee petetyksi. Mutta kyllä se asia pitäs jotenkin jutella kunnolla läpi ja ymmärtää ne syyt siinä takana.
 

Similar threads

Yhteistyössä