Onko pettäminen aina huono vaihtoehto?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Damien"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
D

"Damien"

Vieras
Viime päivinä on taas ollut paljon keskustelua pettämisestä ja salasuhteista. Tälläkin kertaa keskustelun on synnyttänyt ruotsalainen verkkosivusto, joka tarjoaa deittipalveluja varatuille ihmisille.

Olen käynyt netistä lukemassa monenlaisia keskusteluja ja vääntöjä suuntaan ja toiseen aiheen tiimoilta, siksi halusin itsekin kirjoittaa muutamia ajatuksia ja kokemuksia alas. Näistä ajatuksistahan ei tarvitse olla kiinnostunut, eikä niistä tarvitse edes pitää, tämän jutun voit ohittaa heti, jos tuntuu päätä kiristävän. Muilta toivoisin puolestaan asiallista keskustelua ja avointa näkökenttää - mikä tosin taitaa netissä olla mahdottomuus. Pointtini oli, että moraalisaarnat voi jättää lukematta, ne eivät minua loukkaa, kiinnosta, eivätkä puhuttele.

Monet ovat pohtineet palstoilla pettämisen ja salasuhteiden oikeudenmukaisuudesta. Mielipiteitä on laidasta toiseen. Mutta kyllähän tässä muutamia tosiasioitakin, jotka eivät taivu mielipiteiden alla: pettäminen on juuri sitä, pettämistä. Se on aina väärin - ellei siitä ole yhteistä sopimusta. Kyllä jokainen tämän asian ymmärtää alttarilla valoja kuunnellessa.

Toisaalta, oikea ja väärä ovat suhteellisia asioita. Väärä saattaa ruveta tuntumaan oikealta, kun itse kokee saavansa riittävästi osakseen niitä vääryyksiä.

ITSE en aio paheksua mainittua verkkopalvelua. Ymmärrän, että pettäminen on väärin, mutta em. verkkosivustohan ei pakota ketään pettämään (pettäminen on ihmisen oma valinta). Ymmärrän myös, että toisille pettäminen on se järkevin vaihtoehto. Se ei ole oikein, mutta se on loogista ja ymmärrettävää.

Itse en ole vielä pitkässä suhteessa pettänyt, mutta harkitsen asiaa vakavasti. Minulla on vaimo ja kaksi pientä lasta. Seksi ei vaimolle enää maistu läheskään samalla tavalla kuin ennen. Kärsin vähäisestä ja huonosta seksielämästä todella paljon, ja vaimoni tietää sen. Hänen vain yksinkertaisesti harvoin tekee mieli. Ei osaa selittää miksi, ei vaan huvita, kun on työt ja lapset ja vaikeat vanhemmat jne. Eli normaalia elämää, kuten minullakin.

Vaimoa ei voi syyttää haluttomuudesta. Olen yrittänyt kaikkeni olla hyvä aviomies ja isä, yrittänyt keventää hänen arkeaan, olla ymmärtäväinen ja hellä. Olen ilmoittanutkin, että olen valmis tekemään mitä vain hänen onnellisuutensa eteen, jos hän vain osaisi sanoa miten sen tehdä. Kuitenkaan, mikään ei auta. Voin siis tässä vaiheessa olettaa, että vika ei ole minussa, vaan hänessä. Ja vaikka syy olisikin minussa, tässä vaiheessa hänen olisi jo pitänyt avata suunsa, eli silloinkaan syy ei ole minussa.

Kuinka moni ymmärtää, että tällaisessa tilanteessa turhautuu ja tekisi mieli etsiä joku helppo väylä fyysisten tarpeiden tyydyttämiseen? Haluan seksiä vaimoni kanssa, en muiden kanssa. Toisaalta, jos vaimoa ei huvita, niin pitää keksiä jotain muuta. En aio ikuisesti kitua tässä tilanteessa. Jos seksittömyys olisi ollut selvää suhteen alusta asti, voisin syyttää itseäni siitä että sitouduin tällaiseen suhteeseen, mutta sitoutuessani tähän suhteeseen luulin, että vaimoni huolehtii seksitarpeistani.

Tässä vaiheessa yleensä kehotetaan jättämään vaimo, ja lähteä läiskimään. Sitä en kuitenkaan halua tehdä, jo ihan siitäkin syystä, että rakastan kahta lastani ylitse kaiken, enkä halua asua eri osoitteessa. Sitä paitsi, haluan olla vaimoni kanssa, jopa jos hän ei halua minua enää kuten ennen. Äänen sanottuna tuo kuulostaa itse asiassa aika säälittävältä, mutta... eihän mikään ole koskaan niin yksinkertaista. Uskon, että vaimoni silti rakastaa minua, hän ei vain halua seksiä, tai ainakaan kummemmin siihen panostaa. Silloin tällöin "pikaiset" iltasuihkun jälkeen.

Tässä ei nyt kuitenkaan ole oikeastaan kysymys minun dilemmastani. Tässä on kyse siitä, että tällaiset tapaukset, vähän erilaisin muuttujin, tuntuvat olevan todella yleisiä. Siispä on todella ymmärrettävää, että em. verkkopalvelu on perustettu. Mitä sanotte? Onko pettämiseen koskaan järkevää syytä? Onko pettäminen aina se huonoin vaihtoehto?

Toivoisin tosiaan järkevää ja toisten mielipiteitä kunnioittavaa keskustelua, en haukkumisia ja vitsan taivutuksia. Minuun ei tehoa kumpikaan, voin vakuuttaa, että itse olen itseni suurin ojentaja joka asiassa - vaikka tässä vaiheessa en olekaan vielä syyllistynyt mihinkään.
 
  • Tykkää
Reactions: Metsäpeikko
Yleisen oikeustajun mukaan pettämistä on jos harrastaa seksiä kahden ihmisen kanssa jotenkin rinnakkain. Että jos vaimosi ei anna sinulle ikinä vaikka viiteen vuoteen niin ei se sitten ole välttämättä kuin luottamuksen pettämistä. Mutta jos vaimo antaa kerran kuussa ja silti panet muita niin olet ihan selkeä kusipää.
 
Mielestäni pettämiseen ei ole koskaan hyvää syytä tai kunnollista perustetta. Ellei se sitten ole tosiaan yhdessä sovittua ja siten siis ei edes pettämistä. On tilanteita, joissa pettämisen perusteet ymmärtää paremmin kuin toisessa, mutta aina se on omien itsekkäiden tarpeiden tyydyttämistä ja toisen tahallista harhaan johtamista. Eikä johda mihinkään hyvää. Olisi itsepetosta tilanteessasi kuvitella, että se johtaisi johonkin hyvään. Se ei parantaisi suhteenne laatua eikä taatusti saisi vaimoasi haluamaan sinua enemmän. Kurja tai olematon seksielämä on tietenkin suuri rasite, sen uskon, muttei siihen pettäminen kyllä auta. Minun mielestäni.
 
Aloittajan teksti on kuin suoraan omasta elämästäni.

Vaimoni on sanonut että jos jostain syystä hän jäisi sinkuksi tai leskeksi niin ei aikoisi aktiivisesti etsiä itselleen miestä. Voisi kuulemma hyvin olla lopun elämäänsä ilman seksiä.

Tämähän ilman muuta on turhauttavaa itselleni koska en voisi käytännössä tehdä mitään mikä sytyttäisi hänessä halun itseäni kohtaan.

Tiedän kuitenkin että hän on naimisissaolomme aikana halunnut muita miehiä ja on sen vienytkin sille tasolle. Tästä hän jäi kiinni minulle juuri. Tiedän jokaisen "likaisen" yksityiskohdan näistä sessioista. Niistä suorastaan pursui vaimoni kiihko näitä miehiä kohtaan ja heidän tyydyttämisensä tuntui olevan hyvinkin tärkeää.

Jospa saisin tämän kiihkon joskus sytytettyä ja suunnattua sen kohti itseäni.
 
Olen pettänyt miestä ja se on miehen syytä ihan. Mitäs pihtaa. Asia on hälle ihan ok kun ei tiedä. Ei siinä muuta vikaa ole mutta seksiä saa todella harvoin.
 
Kyllä ihmettelen suuresti jos mies mua pettäisi koska mä haluan seksiä ja paljon. Mies on ollut vähän huonossa kunnossa viime viikkoina sairauden takia ja on ollut todella väsynyt ja nukkunut normaalia enemmän. Mä olen oikeasti suuttunut miehelle useamman kerran kun ei tule seksiä. Mä olisin valmis joka päivä, mutta kun ei. Pitää toivoa, että lääkityksellä mies saadaan kuntoon ja jaksaa taas entiseen malliin.

Mutta pettäminen on väärin vaikka toinen ei antaisikaan. Pettäminen on pettämistä vaikka asian kuinka kääntäisi. Jos puoliso antaa luvan panna muiden kanssa, niin eihän se silloin ole pettämistä ja luvallista halujen tyydyttämistä.
 
Pettäminen on aina väärin - ulkopuolinen suhde ei ole jos siitä on sovittu. Tosin ulkopuoliset sivusuhteet johtavat usein eroon. Yht' äkkiä saattaakin huomata, ettei halua elää ilman rakkautta tai ilman seksiä. Olin itse joskus vastaavassa tilanteessa. Ihmettelin mikä vaimoa vaivaa. Jälkikäteen paljastui, että hänellä oli ollut toinen jo kauan.
 
[QUOTE="jonne";24798493] Olin itse joskus vastaavassa tilanteessa. Ihmettelin mikä vaimoa vaivaa. Jälkikäteen paljastui, että hänellä oli ollut toinen jo kauan.[/QUOTE]

Tuo on aika ilkeää toimintaa.. :/

Mutta kyllä itsellänikin heräisi heti ajatukset, että jos toinen pihtaa, niin sillä on oltava joku toinen ellei ole kyseessä sairaus tai joku muu paha elämänvaihe meneillään.

Mutta aika kivasti tässä ketjussa on muita samanhenkisiä, jotka ajattelee, että pettäminen on aina väärin...
 
Omasta kokemuksesta sanon että pettäjän tie on todella kivikoinen ja kolkko. Olen ollut juuri se pettäjä - ap:n kirjoitus voisi olla omani, 7 vuoden takaa. Sillä erolla että olen nainen ja meillä mies oli se kun "pihtasi".

Monen monituista kertaa yritin kysellä, yritimme keskustella - aina mieheltäni vastaus oli sama: En osaa tästä oikein puhua, vika on minussa ei sinussa. No enhän mä tuota uskonut, olen ihminen jonka motto parisuhteessa on "it takes two to tango", eli toki vikaa oli minussa. Koitin kovasti itse keksiä mikä se on - yhden vinkin sain, olin kuulema liian päälle käyvä. OK, korjasin asiaa ja aloin käyttäytyä mahdollisimman hienovaraisesti. Ei muutosta. Loppujen lopuksi ravasin 6 päivänä viikossa salillakin jotta näyttäisin kauniilta (olin jo valmiiksi hoikka), hinkkasin selluliittivoiteita, tuunasin ja puunasin itseäni. Tyhmää, tiedän mutta kun toista et voi muuttaa, koitin löytää syyt itsestäni, miksi mies ei minua halunnut.

Sitten iski turhautuminen - ja aloin puolitietoisesti hankkia hyväksyntää ja kehuja ulkopuolisilta. Kaikki alkoi kovin viattomin aikein, mitä nyt vähän baareissa kävin ja nautiskelin katseista. Hitaille mua ei saannut kirveelläkää, puhumattakaan että olisin jutulle mennyt... Pikku hiljaa aloin käyttää "huomiohuumetta" enemmän ja enemmän. Eikä aikaakaan kun eksyin toisiin lakanoihin. Pidin sitä jollain kierolla tapaa oikeutettuna - eihän mieheni halunnut seksiongelmista puhua saati kääntyä ammattiauttajan puoleen. Kummastelen miten mieheni ei huomannut petoksiani, niitä alkoi kertyä. Puhelin oli visusti aina tallessa, äänettömällä. Ihan siinä samalla sohvalla istuin kuin miehenikin ja lähettelin seksiviestejä toisille miehille. euforian jälkeen iski krapula. Vannoin ettei enää ikinä - paitsi heti seuraavana viikonloppuna.

Elämä muuttui kuin huumeiden käyttäjällä. "selvänä" hetkenä tunsin suurta katumusta ja itseinhoa. Ja kuitenkin viikonloppuna houkutus vei mukanaan.

Tätä kesti useamman vuoden kunnes itsekin masennuin. Silloin sain kuitenkin repäistyä itseni irti avioliitosta (onneksi meillä ei ollut lapsia) Osin irrottautuminen onnistui toisen miehen myötä. Miehen joka osotautui kuitenkin täydeksi kusipääksi...

pitkä tarina. Mutta rikottua minääni olen kasannut takaisin tässä 5 vuotta. Nyt olen onnellisessa suhteessa enkä ymmärrä itseäni miksi en aiemmin lähtenyt. Miksi rikoin itseäni ja sitä toista, tieten tahtoen?
 
Useampi pettää itseään kuin kumppaniaan.

Olen ollut rakkaudettomassa liitossa. Sitä menetettyä aikaa kadun, en sitä, että minusta tuli toinen nainen.

Voisin itse kirjoittaa melkein samoin. Olen tällä hetkellä avioliitosta, josta on todella vaikea lähteä - ei omien tunteiden, elintason tms. vuoksi, vaan muun elämäntilanteen vuoksi. Olen jo vuosia ymmärtänyt, että liitosta puuttuu jotain, mutta viime aikoina se on alkanut ahdistaa. Olen korviani myöten rakastunut toiseen mieheen, mitään ei ole tapahtunut, mutta jos sellainen tilaisuus tulisi, jotain varmasti tapahtuisi. En vain jaksa enää elää ilman rakkautta. Sitä ei ymmärrä miten tärkeää se on ennen kuin se puuttuu.
 
[QUOTE="vieras";24798690]Voisin itse kirjoittaa melkein samoin. Olen tällä hetkellä avioliitosta, josta on todella vaikea lähteä - ei omien tunteiden, elintason tms. vuoksi, vaan muun elämäntilanteen vuoksi. Olen jo vuosia ymmärtänyt, että liitosta puuttuu jotain, mutta viime aikoina se on alkanut ahdistaa. Olen korviani myöten rakastunut toiseen mieheen, mitään ei ole tapahtunut, mutta jos sellainen tilaisuus tulisi, jotain varmasti tapahtuisi. En vain jaksa enää elää ilman rakkautta. Sitä ei ymmärrä miten tärkeää se on ennen kuin se puuttuu.[/QUOTE]

Mää en vaan ymmärrä. Jos olet rakastunut toiseenkin, eikä liittosi anna sitä mitä haluat liitosta, niin miksi ihmeessä et katkaise liittoasi ja rohkaise tätä rakkauttasi enemmän?
 
Mun mielestä pettäminen on aina väärin, eikä koskaan perusteltua.

Jos suhteessa ei ole seksiä, niin voi kysyä josko toiselle on o.k että käy vieraissa. Jos ei ole, niin pitää sitten toimia sen mukaan, eikä ole oikeutta loukata puolisoaan pettämisellä. Jos on, niin sitten se ei ole pettämistä, vaan luvan kanssa seksiä harrastamista toisten kuin oman puolison kanssa.

Jos suhteessa ei ole seksiä, eikä sitä kestä, eikä toinen anna suostumustaan vieraissa käymisiin, niin silloin on se ero kai paras vaihtoehto.
 
[QUOTE="vieras";24799608]EIkö muka ole pettämistä vaikka olisi lupa? Kyllä vaan minusta.[/QUOTE]

No ei. Silloinhan se on vähän kuin avoin suhde. Pettäminen=luottamuksen pettämistä, selän takana toimimista.
 
[QUOTE="vieras";24799608]EIkö muka ole pettämistä vaikka olisi lupa? Kyllä vaan minusta.[/QUOTE]

No ei. Ei minun mielestäni kyllä. Jos ollaan sovittu, että muidenkin kanssa saa olla, niin toimintahan on täysin avointa. Pettäminen on sitä, kun toisen selän takana tehdään asioita, joiden tietää olevan väärin ja loukkaavan kumppania.
 
Mä hyväksyisin pettämisen sellaisissa olosuhteissa joissa toinen osapuoli ilmoittaa ettei ole enää kiinnostunut seksistä sen toisen kanssa, riippumatta siitä että lupaako käydä vieraissa vaiko ei.
 
Meillä vähän sama juttu, paitsi että olen nainen eikä mies halua minua koskaan. Ei edes kerran kuukaudessa. Ehkä kerran vuodessa joku keskeytynyt kerta. Tätä kestänyt siitä asti kun aloin odottaa meidän lasta. Lähtisin lätkimään, jos meillä ei olisi pientä lasta. Lapsen takia olen tässä, vaikka joka päivä käyn kamppailua asioiden kanssa.

Mies ei myöskään hyväksy pettämistä, mutta ei halua minua. Ei edes pysty makaamaan alasti vierelläni, kuulemma ei osaa enää. Tuntuupa ihanalta!
 
Eli toisinsanoen, kaiken saa hakea muualta riittää kun toista ei vaan asia kiinnosta?

Eli toisinsanoen et laittaisi siis itse sitä pahitteeksi vaikka kumppanisi hakisi automaattisesti sellaiset sit suhteen ulkopuolelta kertomatta sulle?

No ei nyt sentään selän takana mutta jos olen ilmoittanut että mulla joku asia ei kiinnostaa niin silloinhan olen tavallaan tulleen myöntäneeksi ikään kuin luvan.
 

Yhteistyössä