Onko perheitä, joissa lapsen hoito on järjestetty kotona vuorotyön turvin?

["hhh"]

Lapsemme on nyt 1,5v ja aiomme toimia tulevaisuudessa siten, että koska teemme molemmat 2-vuorotyötä, niin lasta on aina joku hoitamassa kotona. Emme siis vie kunnalliseen päivähoitopaikkaan. Lisäksi lyhennän työaikaani 1 päivällä viikossa, jolloin saamme arkenakin lisää yhteistä aikaa plus viikonloput. Kotihoidontuki on nettona samansuuruinen kuin menetetyt palkat, joten ei taloudellisesti tunnu missään niin sanoen.

Nyt olen hoitovapaalla ja teen keikkatyötä työnantajalleni satunnaisesti omien halujen mukaan.

Miten muilla on edellämainittu hoitojärjestely sujunut? Puolisot vaihtavat pikaiset kuulumiset ja toinen lähtee töihin kun toinen palaa töistä kotiin. Esimiehemme ovat asiaan suhtautuneet positiivisesti ja kaiken kukkuraksi olemme vielä samassa firmassa töissä, tosin emme samassa yksikössä.

 

[Anatolia]

Ystävällä on näin. Ilta/yötyöläinen on hiton väsynyt herätessään aamuseiskalta lapsen kanssa, aamu/päivätyöläinen ei ole valittanut asian suhteen. Aika ajoin tarvitaan lähipiirin apua lapsenhoidossa, kun pariskunnan työvuorot menevätkin päällekkäin (esim. joku kokous ilta/yötyöläisellä päiväaikaan).

Minusta ihan hyvä ratkaisu, kun lapsi on vielä pieni. Säästää hoitomaksuissakin.

Meillä olisi periaatteessa mahdollisuus toimia noin, mutta en usko että haluamme sitä tehdä.

 

[niens]

Miehen serkku sompaili noin. Tosin käyttivät minusta törkeästi hyväkseen myös mummoa tässä souvissa, sairasta ihmistä (miehen tätiä siis). Mutta jos onnistuu ilman, että tarvitsee muita hyökyyttää, niin hyvä systeemihän se on.

 

[alkper]

Me oikeastaan eniten pelkäämme sitä, että vieraannumme toisistamme.. mutta eiväthän monet muutkaan puolisot näe toisiaan paljoa päivän mittaan, joten tilanne ei ole mitenkään erikoinen. En millään raaskinut viedä lasta hoitoon, joten keksin tämän ratkaisun ja mieskin kannattaa ajatusta.

 

[tsemppiä]

Mä olen tehnyt tuota, tosin mies ei ole vuorotyössä. Se tarkoittaa, että aina kun mies ei ole työmatkoilla, niin minä olen yöt töissä ja viikonloppuisin. Yhteinen aika on nollassa ja kyllähän tämä on rankkaa. Meillä ei tosin ole ketään kuka auttaisi, vaan aina on joko mies tai minä lasten kanssa kotona. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että meillä kotona on väsynyt äiti, koska päivällä ehtii nukkumaan vain heti aamulla yövuorosta tultua ja lasten päiväuniaikaan. Tosin, tämä on tietoinen valinta ja ajatus on, että tässä elämänvaiheessa haluaa jaksaa, ettei tarvitse laittaa kuopustakaan alle kolmevuotiaana hoitoon. Joskus kyllä miettii, että onko tässä mitään järkeä.

 

[alkper]

Mummu on tarjoutunut auttamaan hätätilanteissa, ja niitäkin varmaan tulee, mutta missään tapauksessa emme turvaa häneen kuin vasta äärimmäisessä hädässä. Tarkoitan tällä sitä, että mummu on vielä työelämässä, työ on raskasta eikä hän jaksaisi hoitaa lapsia kovin usein. Pakko hänen kuitenkin on, koska veljeni perhe sysää lapsensa mummulle joka päivä. Me päätimmekin, että isovanhemmat itse valitsevat milloin haluavat olla lasten kanssa, emme tunge lastamme heille "jotta saisimme omaa aikaa". Vaikkeivät näekään päivittäin, on suhde hyvä ja läheinen.

 

[HoitoonVaan]

Mul on päivätyö ja miehellä yötyö ja esikoisen kanssa jo mentiin niin että hoidettiin kotona reilu 2 v:ksi. Nyt juniorin kanssa alkaa sama homma viikon päästä kun palaan töihin, tosin meillä on nyt myös samassa taloudessa asuva äitini apuna.

 

["Menia"]

Meillä mentiin vähän aikaa yhden lapsen kanssa niin, että oman työvuoroni päättymisen ja mieheni työvuoron alkamisen välissä oli tunti. Eli aika äkkiä sai työpaikalta lähteä että ehti päästämään miehen töihin. Välillä toki osui kohille viikonloppupäiviäkin, jolloin vain toinen oli töissä. Toimi jonkin aikaa, kunnes työpaikalta ilmoitettiin että muitakin vuoroja tarttis tehdä. Sen jälkeen siirryin vain keikkalaiseksi, mutta työpaikallakin alettiin jo kyllästyä siihen että lähden aina niin ajoissa. Nyt lapsi on vuoropäivähoidossa sen vähimmäistuntimäärän ja heti helpotti työvuorojen suunnittelun suhteen. Yhtään enempää yhteistä aikaa meillä ei miehen kanssa ole, mutta ehkä sitäkin jossain kohtaa järjestyy.
Jaksamista!!

 

["reija"]

Meillä on noin. Mies tekee aamuvuoroa ja minä iltavuoroa.
Nyt kun tätä on jatkunut yli vuosi, alkaa jaksaminen ja pinna olla aika tiukassa koska esimerkiksi kaikki mun harrastukset on jääny tän menettelyn takia.
Poika menee vuodenvaihteessa, kun täyttää 2 v, hoitoon jossa tulee olemaan osa-aikaisesti ja luultavasti hyvin harvoin edes kahdeksaa tuntia päivässä.
Siltikään en kadu, ja surettaa laittaa lapsi nuin pienenä hoitoon ..:|

 

[Huspati Huta]

Meillä oli niin, hoitopaikkakin oli kyllä yksityisellä hoitajalla, olivat siellä kerran pari kuukaudessa, joskus harvoin useammin. Koska muutenkin olimme tottuneet vuorotyöhön, ei paljon muuttunut lastenkaan myötä. Etenkin heidän ollessaan pieniä koululaisia, oli hyvä, kun aina oli ainakin toinen vanhemmista kotona. Sama työpaikka, samat vuorot, vuoronvaihdoilla mahdollisuus sompailla ja toiveilla.

 

["Tjaa"]

Teillä ei sitten mene työajat koskaan yhtään päälleekkäin?
Tein vuoden lyhennettyä työaikaa, 1 vp viikossa ja 30h töitä. Se oli kyllä aikasmoinen lovi palkasta pois ( noin vähän alle 500€) ja kelan raha - 20% verot, jäi siitä käteen jotain 52 E kuukaudessa. Sen kelan rahankin sai sitten könttisummana kun loppui lyhennetty työaika, eli mulla 7 kk päästä.

 

["minä"]

Meillä näin ja tykätään. Ei olla vieraannuttu ja sitten nautitaankin kun taas pitkästä aikaa onkin yhteistä aikaa. Lapset tuntuvat nauttivan, kun saavat aikaa molempien kanssa yhdessä ja erikseen oikein pitkän kaavankin mukaan. Vaikka olenkin osa-aikatöissä, silti tuntuu että olisin liikaa pois (ainaista syyllisyyttä). Välillä turvaudutaan sukulaisten apuun, muttei he ole pahastuneet.

 

[tsemppiä]

Sulla ap on tuossa se "etu", että te molemmat olette miehen kanssa yhtä väsyneitä Että onpahan ainakin tasapuolista. Meillä mä valvon öitä ja myös suurimman osan päivästä työyön jälkeen ja mies luonnollisesti nukkuu lasten kanssa yöt. Sit jos mieheltä ei riitä ymmärrystä sille, että olen oikeasti väsynyt, niin se meinaa välillä keittää. Mutta jos nyt vakavoituen sanon teidän tilanteesta, niin tuo "mummopotentiaali" kuulostaa luksukselta, siis vaikka käyttäisittekin vaan tositosi tiukassa tilanteessa ja harvoin, mutta jo se tietoisuus jonkun mahdollisesti auttamaan pystyvän olemassa olosta auttaa.

 

[Sompio]

Mun korviin kuulostaa liian rankalta. Meidän parisuhde ja perhe-elämä ei sitä kestäis. Ainakin osa-aikainen hoito meillä pitäs olla. Mutta hyvä jos teillä onnistuu, tsemmpiä =)

 

[Äiti parille mukelolle]

"Kotihoidontuki on nettona samansuuruinen kuin menetetyt palkat, joten ei taloudellisesti tunnu missään niin sanoen". kotihoidontukeahan saa silloin, jos jää kotiin hoitamaan lastaan tai esm mummu tulee lapsen kotiin hoitamaan. Jos saat palkkaa, et kotihoidontukea, vaan sitä osittaista. Se on kai jotakkiin 70-85 euroa kuussa vai?

Vai käsitinkö nyt ihan väärin tuon kirjoituksesi?

 

[Huspati Huta]

"Kotihoidontuki on nettona samansuuruinen kuin menetetyt palkat, joten ei taloudellisesti tunnu missään niin sanoen". kotihoidontukeahan saa silloin, jos jää kotiin hoitamaan lastaan tai esm mummu tulee lapsen kotiin hoitamaan. Jos saat palkkaa, et kotihoidontukea, vaan sitä osittaista. Se on kai jotakkiin 70-85 euroa kuussa vai?

Vai käsitinkö nyt ihan väärin tuon kirjoituksesi?

Kotihoidontuen perusosan saa, jos lapsi ei ole kunnallisessa hoitopaikassa.

 

[meillämeillä]

Meillä hoidettiin kolme lapsukaista laadukkaasti sillä systeemillä että käytiin töissä eri aikaan. Vielä ensimmäisinä kouluvuosinakin! Eikä kaduta, koska teimme kaiken ihanien lastemme parhaaksi. Minä harrastin lasten kanssa mitä harrastin tai viikonloppuisin yhdessä, ei siinä muuta tarvinnut. Lapset ovat niin rikkaus, että muu sai olla vähän sivuseikka vuosikausia.

 

[Lentokala]

Me tehtiin esikoisen kanssa noin suunnileen vuoden ajan kun poika oli 2,5v- 3,5.
Apua saatiin mun vanhemmilta eli käytännössä silloin kun mies oli yövuorossa ja mä illassa josta seuraavaan aamuun niin poika oli yöhoidossa.
Joskus tarvittiin apua päivällä muutamaksi tunniksi kun meni työajat vähän päällekäin.
Ihan hyvin meni, mutten tiedä kuinka kauan ois tehty tota.
Mä jäin uudestaan ä-lomalle kun esikoinen oli 3,5v