Onko parisuhde väljähtänyt lasten synnyttyä?

[taustalla]

Meillä ajoittain on..Ei ole lapsenlikkoja, joten todella harvoin on mahdollista viettää ns.laatuaikaa.
Poikamme on kohta 2-vuotias ja nukkuu erittäin huonosti vieläkin..Ollaan kohta jo molemmat niin toivottomia! :kieh: Neuvolassakin asiasta on ollu monet kerrat puhetta mutta sielläkin vain taivastellaan kuinka kovatahtoinen luonnonoikku lapsemme on..
Seksissä ei ole mitään valittamista..silloin kun siihen mahdollisuus on.Emme vaan enää ole mies ja nainen..emme keskustele kuin arkisista asioista ja muutenkin tilanne on jotenkin räjähdysherkkä.Tappelemme aika paljon..tai oikeastaan tiuskimme ja ilkeilemme.. \|O
Erokin on mielessä aika usein,ainakin minulla.Aikaisemmin koitin puhua ja jaksoin yrittää järjestellä jotain spesiaalia, mutta enää en jaksa..enkä tiedä auttaisiko enää mikään.On vaan niin tasaisen tappavaa..Ei mitään erikoista ja piristystä koskaan!Olen todella pettynyt lapsemme kummeihin ja isovanhempiin.Heillä ei keneltäkään ole tullut avuntarjouksia lapsenlikaksi,vaikka tiedossa on että tarpeeseen tulisi irtiotto..Elämä on niin pirun tylsää!!! :'(

 

[mikätin]

Meillä taas olisi isovanhemmat kilpailemassa kuka saa hoitaa. Emme kuitenkaan ole vieneet hoitoon vielä pienokaistamme (10kk).. Oletteko vihjanneet isovanhemmille ja kummeille että olisi tarvetta päästä kaksin liikkeelle? Mites onko käynyt mielessä MLL, sieltähän saa myös palkata lastenhoitoapua..Jaksamista sinulle :hug:

 

[pauliina82]

vaihtelevasti! välillä enempi ja välillä vähempi!

 

[SuklaaMousse]

ei oikeestaan...mut aikaa on vaan vähemmän
mies vaan painaa duunia sen minkä kerkeää ja suurimman osan vapaa-ajasta sitten nukkuu...minä lasten kanssa...ja yöt mitä nyt vierekkäin ollaan..siinäpä se...

 

[TiiVe]

Minulla ja miehelläni menee ihan hyvin (on tietty välistä myös hetkiä jolloin on tylsää)...Asumme kaukana ns. yhteisistä tutuista ja minulla ystävät ja sukulaiset asuvat n.26 km päässä, miehelläni kaverit asuu melkein naapurissa...meillä on kans TODELLA vähän yhteistä aikaa, mutta koitamme keksiä kivaa koko perheelle (nytkin suunnitelmissa kylpylä matka jos rahat sallii =) ) Mutta pitäisi vanhemmilla olla yhteistä aikaakin. Minulla myös "pettymys" kummeihin ja lasten isään (avomieheni ei lasten oikea isä) sekä isovanhempiin (isän puolelta) Lasten oikealle isälle lapsia ei voi antaa viikonloppu kylään hänen alkoholiongelman takia,(isänpuolen) isoisän tykö on hankala viedä koska saattaa olla että joutuisi hakemaan lapset pois sieltä keskenkaiken.Minun äitini terveys ei salli ja kummeilla omat menonsa... Välistä tuntuu että on loppu mutta on vain jaksettava...Pitää nauttia siitä hetkestä jolloin vanhemmat saavat sen hetkenkin olla kaksistaan...

 

[sakemannipenni]

ei ole onneksi =)

 

[Nappa]

Meillä meni aivan samoin ja ekasta lapsesta lähtien ja toka tuli vielä koitettiin korjailla mut tuloksetta koko ajan vaan toistemme kimpussa seksiä joo mut tunne ei ollu enää pelissä,ajauduimme väistämättä eroon joka tuli kun nuorin yksi vee! Asiat kun kasaantuu ja solmuun menee niin ei oo mitään jakoa enää jos molemmat ei lopeta ja avaa uutta elämää.Meillä se avattiin uusien ihmisten kanssa,erossa parempi ja molemmat saavat sitä mitä haluavat elämältä.Meillä syynä myös se et toinen ei kasvanu ikää oli mut piä ei tullu mukana kukas sit jaksaa vielä miestä vetää perässä kun lapsia on.Yritystä ei puuttunu,sitä ollaan pohdittu ja sanottu monta kertaa vaikka toisiamme ei kaivata ollenkaa,sen verran rankkaa elämä oli,välit kireät mut sit välillä puhutaan näistä.Joskus on vain ajateltava itseäänkin ja lapsia ettei heidänkään tarvii kitua sellaisessa suhteessa.Meillä lapset sai kolhuja liian monelta vuodelta,kuopus ei puhu yhtään sanaa vieläkää 2v4kk ikää ja vanhempi on agressiivinen pikkuveljeä kohtaan ja myös kavereitaan kohtaan(nyrkillä selkään tms.)No sen opin et meitä ei enää kiduteta!

 

[Estu82]

Hmmm...en usko, että on väljähtänyt lapsen syntymisen takia vaan ennemminkin sen vuoksi, että miehen opiskelu vie kaiken mahdollisen ajan. Poika nukkuu yöt hyvin, eikä muitakaan pulmia ole pojan suhteen. Emme tykkää käydä ulkona ja laatuaikaa vietämme silloin tällöin iltaisin (vkl) pojan jo nukkuessa.

 

[milana]

Naureskelemme miehen kanssa, että joskus tuntuu, kuin olisimme kämppiksiä

Mutta aika aikaa kutakin.

 

[Tylsistynyt]

Olemme kysyneet kummeilta ja isovanhemmilta hoitoapua joskus, mutta aina ollaan jotenkin nihkeitä ja ei sit jaksa monistellen kerjätä..Orjuuttaa!
Asumme myös niin syrjässä ettei täällä ola mahdollisuutta käsittääkseni saada mannerheimin lastensuojeluliitolta hoitajaa..Olisikin tuollainen mahdollisuus!Ei tartteis ihania lapsirakkaita isovanhempia "häiritä"..

 

[MissLEHMÄ]

tottahan toki se on MUUTTUNUT mutta EI "väljähtänyt"
:heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

 

[kotiäiti78]

Kyllä alkoi pikku hiljaa muuttua ja tilanne räjähdysherkkä!!!!
Jostain syystä mieheni on alkanut vaatia että meillä molemmilla olis niin sanotusti omat rahat! Mä olen liiton rahalla ja mies töissä....en tiedä mikä on uusi tilanne mulle miehen mielest meillä ei ongelmia kuulemma rakastaa mua.... ei sitä kuitenkaan osoita mitenkään mä joudun tekemään aloitteen seksiin joka kerta... varsinkin toi omat rahat juttu on outoa mun mies on aina ollu sitä mieltä että kun parisuhteessa eletään niinon yhteiset rahat :/

 

[taustalla]

ei ole väljähtänyt .joskus olen mieheltä kysynyt et mitä me tehtäis jos ei olisi lapsia niin vastaukseksi olen saanut et lapsia.meillä menee paremmin kun on lapsia.

 

[annuskainen]

\

Meillä ajoittain on..Ei ole lapsenlikkoja, joten todella harvoin on mahdollista viettää ns.laatuaikaa.
Poikamme on kohta 2-vuotias ja nukkuu erittäin huonosti vieläkin..Ollaan kohta jo molemmat niin toivottomia! :kieh: Neuvolassakin asiasta on ollu monet kerrat puhetta mutta sielläkin vain taivastellaan kuinka kovatahtoinen luonnonoikku lapsemme on..
Seksissä ei ole mitään valittamista..silloin kun siihen mahdollisuus on.Emme vaan enää ole mies ja nainen..emme keskustele kuin arkisista asioista ja muutenkin tilanne on jotenkin räjähdysherkkä.Tappelemme aika paljon..tai oikeastaan tiuskimme ja ilkeilemme.. \|O
Erokin on mielessä aika usein,ainakin minulla.Aikaisemmin koitin puhua ja jaksoin yrittää järjestellä jotain spesiaalia, mutta enää en jaksa..enkä tiedä auttaisiko enää mikään.On vaan niin tasaisen tappavaa..Ei mitään erikoista ja piristystä koskaan!Olen todella pettynyt lapsemme kummeihin ja isovanhempiin.Heillä ei keneltäkään ole tullut avuntarjouksia lapsenlikaksi,vaikka tiedossa on että tarpeeseen tulisi irtiotto..Elämä on niin pirun tylsää!!! :'(

Toi on kuin meillä noiden kummien ja isovanhempien kohdalla ja ei tosiaan ole ketään joka hoitaisi lapsia.Mulla niitä löytyy kaksi täältä ja ihan pientä.Uhmaiässä kummatkin itseasiassa.
Miehen kanssa sujuu vielä hyvin,on meillä omamme myös mutta yritetään silti puhaltaa yhteen hiileen,toistaseksi siis toimii......
Kummit ja isovanhemmat ottaa kupoliin .. ohhoijjaa sille en voi mitään.. ei tunnu kiinnostavan heitä olleskaan....

 

[umbrella-]

Meillä suhde syveni ja parani lapsen myötä, tuntuu että vasta lapsi teki meistä todella perheen. Lapsi yhdistää niin paljon ja kun hän on meille molemmille tärkeintä elämässä ja ykkössijalla niinkuin tämä koko meidän perhekin.

Muistelen niitä aikoja kun lapsemme oli vielä ihan vauva ja illalla hänen nukkuessaan katselimme häntä molemmat kyyneleet liikutuksesta silmissä, silloin sitä rakastui mieheenkin tavallaan uudelleen ja meillä se tunne on kyllä jatkunut ja pysynyt. Vuosien jälkeenkin tuntuu että alkuhuumaa on vielä jäljellä.

Hoidamme lasta yhdessä ja kotityötkin olemme jakaneet puoliksi eli ehkä tämä arki on sillä tavalla helppoa ettei olla koettu aikaa lapsen jälkeen mitenkään rasittavaksi. Tosin meillä on vasta yksi lapsi, joka kuitenkin on aina nukkunut yönsä hyvin joten ei hirveitä väsymyksiäkään olla koettu.

Keksustelemme asioista paljon ja pyrimme selvittää riidat myös ennen kuin niistä kehittyy riitoja eli puhumme mieltä vaivaavat jutut selviksi. Lisäksi olemme saaneet hyvin kahdenkeskistä aikaa kun isovanhemmat ovat halunneet ottaa lasta luokseen. Joten olemme saanett yhteistä laatuaikaa, matkustella keskittyen ja nauttien vain toisistamme. Sitten tykkäämme koko perhe yhdessä puuhailla ja harrastaa kaikenlaista ja parisuhteen kannalta meille on tärkeää että illat ovat yhteisiä. Lapsen nukahdettua on meidän aikamme, kun saamme kunnolla jutella päivän tapahtumista ja välillä herkutella ja tehdä hyvää ruokaa jne.

Meillä kyllä lapsi todellakin kruunasi suhteemme! Toista nyt kovasti yritämme ja toivomme.

 

[Harmaa]

\

Meillä suhde syveni ja parani lapsen myötä, tuntuu että vasta lapsi teki meistä todella perheen. Lapsi yhdistää niin paljon ja kun hän on meille molemmille tärkeintä elämässä ja ykkössijalla niinkuin tämä koko meidän perhekin.

Muistelen niitä aikoja kun lapsemme oli vielä ihan vauva ja illalla hänen nukkuessaan katselimme häntä molemmat kyyneleet liikutuksesta silmissä, silloin sitä rakastui mieheenkin tavallaan uudelleen ja meillä se tunne on kyllä jatkunut ja pysynyt. Vuosien jälkeenkin tuntuu että alkuhuumaa on vielä jäljellä.

Hoidamme lasta yhdessä ja kotityötkin olemme jakaneet puoliksi eli ehkä tämä arki on sillä tavalla helppoa ettei olla koettu aikaa lapsen jälkeen mitenkään rasittavaksi. Tosin meillä on vasta yksi lapsi, joka kuitenkin on aina nukkunut yönsä hyvin joten ei hirveitä väsymyksiäkään olla koettu.

Keksustelemme asioista paljon ja pyrimme selvittää riidat myös ennen kuin niistä kehittyy riitoja eli puhumme mieltä vaivaavat jutut selviksi. Lisäksi olemme saaneet hyvin kahdenkeskistä aikaa kun isovanhemmat ovat halunneet ottaa lasta luokseen. Joten olemme saanett yhteistä laatuaikaa, matkustella keskittyen ja nauttien vain toisistamme. Sitten tykkäämme koko perhe yhdessä puuhailla ja harrastaa kaikenlaista ja parisuhteen kannalta meille on tärkeää että illat ovat yhteisiä. Lapsen nukahdettua on meidän aikamme, kun saamme kunnolla jutella päivän tapahtumista ja välillä herkutella ja tehdä hyvää ruokaa jne.

Meillä kyllä lapsi todellakin kruunasi suhteemme! Toista nyt kovasti yritämme ja toivomme.

Kiva et teillä on kivaa! :flower:
Teillä tosiaan on kaikki hyvin..Lapsi nukkuu hyvin,saatte laatu-aikaa,lapselle hoitajan tarvittaessa,teette kotityöt yhdessä yms.Ajatteleppa jos kaikilla olisi asiat noin hyvin!! \|O

 

[umbrella-]

\

\

Meillä suhde syveni ja parani lapsen myötä, tuntuu että vasta lapsi teki meistä todella perheen. Lapsi yhdistää niin paljon ja kun hän on meille molemmille tärkeintä elämässä ja ykkössijalla niinkuin tämä koko meidän perhekin.

Muistelen niitä aikoja kun lapsemme oli vielä ihan vauva ja illalla hänen nukkuessaan katselimme häntä molemmat kyyneleet liikutuksesta silmissä, silloin sitä rakastui mieheenkin tavallaan uudelleen ja meillä se tunne on kyllä jatkunut ja pysynyt. Vuosien jälkeenkin tuntuu että alkuhuumaa on vielä jäljellä.

Hoidamme lasta yhdessä ja kotityötkin olemme jakaneet puoliksi eli ehkä tämä arki on sillä tavalla helppoa ettei olla koettu aikaa lapsen jälkeen mitenkään rasittavaksi. Tosin meillä on vasta yksi lapsi, joka kuitenkin on aina nukkunut yönsä hyvin joten ei hirveitä väsymyksiäkään olla koettu.

Keksustelemme asioista paljon ja pyrimme selvittää riidat myös ennen kuin niistä kehittyy riitoja eli puhumme mieltä vaivaavat jutut selviksi. Lisäksi olemme saaneet hyvin kahdenkeskistä aikaa kun isovanhemmat ovat halunneet ottaa lasta luokseen. Joten olemme saanett yhteistä laatuaikaa, matkustella keskittyen ja nauttien vain toisistamme. Sitten tykkäämme koko perhe yhdessä puuhailla ja harrastaa kaikenlaista ja parisuhteen kannalta meille on tärkeää että illat ovat yhteisiä. Lapsen nukahdettua on meidän aikamme, kun saamme kunnolla jutella päivän tapahtumista ja välillä herkutella ja tehdä hyvää ruokaa jne.

Meillä kyllä lapsi todellakin kruunasi suhteemme! Toista nyt kovasti yritämme ja toivomme.

Kiva et teillä on kivaa! :flower:
Teillä tosiaan on kaikki hyvin..Lapsi nukkuu hyvin,saatte laatu-aikaa,lapselle hoitajan tarvittaessa,teette kotityöt yhdessä yms.Ajatteleppa jos kaikilla olisi asiat noin hyvin!! \|O

Oliko äänessäsi kenties jotain vinoilua huomattavissa? Hienoahan se varmasti olisi jos muillakin olisi asiat hyvin, en ainakaan mitään ongelmia kenellekään toivo. On meilläkin alku vaikueksia ollut, mutta se oli jo ennen lasta ja teimme todella töitä suhteemme eteen. ei tämä onni ilmaiseksi ole tullut. Vaikka todella kiitollinen olenkin siitä että lapsi on aina nukkunut yönsä eikä ole sairastellut, myös isovanhempien lastenhoito apu on todella arvostettavaa. Tosin meillä ehkä "ongelmana" se että he haluaisivat lasta luokseen useimmin kun haluamme antaa. Ja pahoittavat sitten mielensä joskus siitä.

Mutta kyllä mä olen onnellinen ja rakastunut edelleen, ikävää vain että Suomessa tuntuu olevan niin että se kellä onni on, se sen kätkeköön.

 

[meidän äiti]

lyhyesti,ei

 

[Harmaa]

\

\

\

Meillä suhde syveni ja parani lapsen myötä, tuntuu että vasta lapsi teki meistä todella perheen. Lapsi yhdistää niin paljon ja kun hän on meille molemmille tärkeintä elämässä ja ykkössijalla niinkuin tämä koko meidän perhekin.

Muistelen niitä aikoja kun lapsemme oli vielä ihan vauva ja illalla hänen nukkuessaan katselimme häntä molemmat kyyneleet liikutuksesta silmissä, silloin sitä rakastui mieheenkin tavallaan uudelleen ja meillä se tunne on kyllä jatkunut ja pysynyt. Vuosien jälkeenkin tuntuu että alkuhuumaa on vielä jäljellä.

Hoidamme lasta yhdessä ja kotityötkin olemme jakaneet puoliksi eli ehkä tämä arki on sillä tavalla helppoa ettei olla koettu aikaa lapsen jälkeen mitenkään rasittavaksi. Tosin meillä on vasta yksi lapsi, joka kuitenkin on aina nukkunut yönsä hyvin joten ei hirveitä väsymyksiäkään olla koettu.

Keksustelemme asioista paljon ja pyrimme selvittää riidat myös ennen kuin niistä kehittyy riitoja eli puhumme mieltä vaivaavat jutut selviksi. Lisäksi olemme saaneet hyvin kahdenkeskistä aikaa kun isovanhemmat ovat halunneet ottaa lasta luokseen. Joten olemme saanett yhteistä laatuaikaa, matkustella keskittyen ja nauttien vain toisistamme. Sitten tykkäämme koko perhe yhdessä puuhailla ja harrastaa kaikenlaista ja parisuhteen kannalta meille on tärkeää että illat ovat yhteisiä. Lapsen nukahdettua on meidän aikamme, kun saamme kunnolla jutella päivän tapahtumista ja välillä herkutella ja tehdä hyvää ruokaa jne.

Meillä kyllä lapsi todellakin kruunasi suhteemme! Toista nyt kovasti yritämme ja toivomme.

Kiva et teillä on kivaa! :flower:
Teillä tosiaan on kaikki hyvin..Lapsi nukkuu hyvin,saatte laatu-aikaa,lapselle hoitajan tarvittaessa,teette kotityöt yhdessä yms.Ajatteleppa jos kaikilla olisi asiat noin hyvin!! \|O

Oliko äänessäsi kenties jotain vinoilua huomattavissa? Hienoahan se varmasti olisi jos muillakin olisi asiat hyvin, en ainakaan mitään ongelmia kenellekään toivo. On meilläkin alku vaikueksia ollut, mutta se oli jo ennen lasta ja teimme todella töitä suhteemme eteen. ei tämä onni ilmaiseksi ole tullut. Vaikka todella kiitollinen olenkin siitä että lapsi on aina nukkunut yönsä eikä ole sairastellut, myös isovanhempien lastenhoito apu on todella arvostettavaa. Tosin meillä ehkä "ongelmana" se että he haluaisivat lasta luokseen useimmin kun haluamme antaa. Ja pahoittavat sitten mielensä joskus siitä.

Mutta kyllä mä olen onnellinen ja rakastunut edelleen, ikävää vain että Suomessa tuntuu olevan niin että se kellä onni on, se sen kätkeköön.

Anteeksi typerä kommenttini!?Olen vaan niin himskatin väsynyt ja kadekkin sellaisille joilla muksut nukkuu hyvin ja apua on saatavissa.. :ashamed:
Meillä ei tuo mies paljoa kotitöitä tee ja oon väsyneenä niin kauhian "kipakka".Muutenkin tuntuu et meille on noita vastoinkäymisiä annettu vähän liiaksikin, mut jos me tästä selvitään niin sit kai mistä vaan..Harmittaa itseäänkin kun ei aina muista iloita siitä et lapset on terveitä!
Halusin kai vaan muistuttaa typerällä lohkaisullani et varmaan monessa perheessä ongelmia tuleekin just tuon kamalan väsymyksen seurauksena ja siitä ettei parisuhteelle jää aikaa.Siksi oiskin niin kullanarvoista joskus saada vaikka nukkua ja viettää aikaa puolisonkin kanssa.Hyvä että teillä homma rulettaa.. =)

 

[kolmas]

tottakai on muuttunut, mutta ei mitenkään huonompaan suuntaan.ja monesti on puhuttukkin,että oispa ankeeta, kun EI olis lapsia.mitä sitä tekis..joillekkin sopii, joillekkin ei........ =) :heart:

 

[Marja85]

Ei oo, menee yhtä loistavasti ku ennenki :heart:

 

[heitukka]

Ei ole. :flower: =)

 

[äiti 86]

Meijän parisuhde väljähty kyllä lapsen myötä.. no eipä se ennen sitäkään mitenkään loistava ollut. Ero tuli heti lapsen synnyttyä ja olemmee vaan tapelleen ja raivonneet. Nyt olemme kuitenkin palanneet yhteen. Puhuminen mieheni kanssa ei auta. Joko hän ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää.. joka tapauksessa ero on mielessä monta kertaa ja olen ihan hajalla. Kohta olemme olleet 2uotta yhdes.. Mikäköhän avuksi.. rakastan häntä niin!!!!!! :'(

 

[taizi]

No ei ole, ku ei oo lapsiakaa

Ja en kyllä tai siis ei oltais kyllä ihan vielä valmiitakaan saamaan lapsia, ollaa kohta oltu vuos yhessä, mutta musta tuntuu että kumpikin haluaa vielä hiukan elää enemmän ja nähä maailmaa..

Mies 22 ja mä tänä vuonna 19. Vaikkakin kummallakin on vauvakuume, mulla varmaa krooninen ni yritetää ajatella järkevästi. Pitäis ainaki alottaa yliopisto-opiskelut ja näin..
Meillä tai no mulla on aina välillä lapsia hoidossa, eilen ja tänään vähä yli yks vuotias ja kyllä mä huomaan, että kun mies on vaa lapsen kanssa ja huomioi sitä ni aattelen välillä, että hei kyl mäkin voisin välillä sen pusun tai kosketuksen ottaa. Eli me ollaan vielä liian "kiinni" toisissamme eikä valmiita jakamaan toistemme huomiota.
Ja mä tien, että ku saadaan totutella tähä yhessä asumisee ja kihloissa olemisee ni on sille tulevalleki lapselle parempi ku vanhempien välit ovat tasapainossa ja ollaan sitte saatu ne turhat riidat riideltyä ja jos totta puhutaan, ni kyllä mä haluan hiukan vielä kasvaa..Vaikka pidänkin itseäni "aikuisempana" kuin osaa mun kavereista. Ei siis tehä niitä lapsia turhaan tähän maailmaan. :hug:

 

[mamma 03 ja 05]

Eipä voi valittaa, vaikka välillä on rankka olo. Ne ovat kuitenkin hetkiä jolloin tuntuu että ei jaksa mitään. Siihen tehoo kun vähän vetäytyy tarkastelemaan itseään ja elämäntilannetta, kunnes huomaa miksi väsyttää tai tuntee jotain muuta..tunteita vain ja ilman niitä ei olisi elämää.
Kun tekee jotain konkreettista asioitten eteen se yleensä avaa ja antaa.
Itse joskus räjähdän tai alan itkeä jos kauniit pyynnöt ei tehoo...tietääpä mies silloin että todella tarvitsen apua esim. siivoamiseen tai haluan todella olla hetken rauhassa..no meillä kaikilla on keinomme. Itse olen pyrkinyt siihen, että arki pysyisi suht vireänä. Tietyt rutiinit on mutta ei niin pahasti rutinoitunutta arkea, että me molemmat voisimme piiloutua niiden taakse.
Itse olen rohkea kysymään suoraan mikä on ja monesti kaivaudun miesten maailmaan tai mieheni maailmaan tarkastelemaan asioita. Usein saan hienotunteisen mieheni puhumaan siitä mikä painaa...On muuten ollut hauska seurata miten me ihmiset omissa maailmoissamme käyttäydymme(meidän muksut omissaan ja vanhemmat omissaan) Siinä on oltava aika lojaali että kaikki saa elää vapaasti omassa persoonassaan samankaton alla.
Joku mielipiteessään kirjoitti että aikansa kutakin..hyvin sanottu. Sitäpä mekin viljelemme useaan. On tilanteita joissa olisi hyvä huomata missä mennään ja hakea apua ihan neuvolasta tai lääkärin kautta psykologilta. Älkää hyvät äidit jääkö syyttelemään sukulaisia siitä että he eivät tarjoa apua. Hakekaa sitä itse. Naiset ovat kautta aikojen joutuneet koville....on vain keksittävät keinot asoitten hoitumiseksi. Naiselle on annettu paljon enemmän luonnostaan vastuuntuntoa ja myös suojeluhalua, lukemattomia muita voimavaroja jotka pulmahtaa pintaa lapsen synnyttyä(ovat jo ennen sitä). Kuka tahansa meistä äideistä ne voi itsestään löytää kun kuuntelee itseään eikä roiku opituissa malleissa tai medialta annetuissa.
Sinä äiti joka kamppailet huonon perhetilanteesi kanssa. LUOTA itseesi. Arvosta itseäsi, avaa ovi omaan sisinpääsi ja tutustu. Huomaat sinussa on paljon voimavaroja joita et ole hoksannut käyttää. Vielä se että kaikki kielteiset tuntee joita tunnet mm.sukulaisia tai muita kohtaa kääntyvät sinua itseäsi vastaan ja uuvuttavat sinut. Opettele siis kääntämään asiat positiiviseksi ja kysy suoraan miksi sinua ei haluta auttaa ja kerro se että tunnet niin. Kun on rehellinen itseään kohtaa, uskaltaa myös olla rehellinen muita kohtaan. Tsemppiä kaikille! Ei halua pahaa tällä pulputuksella vain hyvää!!!kokemusta on siitä kun uupuu! kaikista avuista huolimatta oma panos on se tärkein! niin ja niihin kielteisiin tilanteisiin ei kannata jäädä roikkumaan vaan ajatella että tämä tästä vielä selviää. Lapsi pieni vain kerran. Rakastakaa lapsianne! ajatelkaa, jos ihmien elää 100 vuotta ja se pieni lapsi/lapset on
kotona 1-5 vuotta ennen kuin yhteiskunta hotkaiseen ne mukanaan opintielle niin se on pieni pieni aika. NAUTTIKAA! Kasvattamien on rankkaa ja se käy ihan
mistä tahansa työstä..lisäksi se on maailman arvokkainta. Kun sen pyrkii hyvin tekemaan mikään ei sitä korvaa.
:hug: