Onko paluuta?

Hei,
Löysin itseni paikasta josta en ensimmäisenä odottanut. Muistin koko foorumin olemassaolon kun vaimoni (tai kohta ilmeisesti ex) tätä joskus raskaanaollessaan luki.

Onko teillä kokemusta siitä, että asiat voi vielä palautua hyvin asumiseron jälkeen?

Meillä on ollut pitkään ongelmia, toistaalta ei vakavia, kuten alkoholismia tai väkivaltaa, mutta ennenmmin sellaisia että toisesta tuntuu ettei kunnioiteta riittävästi ja että toista ei huomioida tarpeeksi.

Olemme hakeneet apua pariterapiasta ja siinä mielessä se on toiminut, että molemmista tuntuu, että keskeinen kommunikaatiomme on palautunut "normaalitasolle".

Yllättäen vaimo vihelsi pelin kuitenkin poikki ja sanoi haluavansa asumiseron.

Ei kuulemma pysty arvioimaan millään tavalla onko meillä enää koskaan mahdollisuutta palata yhteen perheenä. Olen nyt asunut puolitoista viikkoa poissa kotoolta ja olen vieläkin täysin kriisissä.

Juuri nyt olisi niin kovin mukava kuulla kokemuksia onko tällaisesta enää koskaan ollut paluuta yhteen?

 

Avioeron jälkeenkin on vielä palattu yhteen. Kaikki on mahdollista. Toivon kovasti, että saatte asianne järjestykseen. Valmistaudu mielessäsi kuitenkin toiseenkin mahdollisuuteen, koska et voi vielä tietää, ettet liian korkealta putoa.

Voimia ja siunausta sinulle.

 

Vai olisiko teille se epätyypillinen parisuhe omin vaihtoehto?
Omassa lähipiirissä pari esimerkkiä siitä että asutaan eri osoitteissa ja se todella toimii. Me ollaan kaikki erilaisia ja vaikka meille on muotit valmiiksi annettu niin aina kantikas palikka ei siihen samaan pyöreään aukkoon asetu. Ehkä sellainen eläminen ja suhde oli liian ahdistavaa? Ehkä toinen tarvii omat säännöt ja oman järjestyksen, omat säännöt?
En sano että se ois just teidä juttu, mutta jos kerran teidän välit on nyt ok niin kannattaako sitä palata siihen malliin joka ei toiminut?