onko ok leikkiä yksin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hm
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hm

Vieras
Toisesta ketjusta tuli mieleen.
Lapseni valitsee usein mieluummin leikkiä yksin kuin alistua toisten valitsemaan leikkiin.
Onko paha juttu?
On ryhmässä hiljainen, muuten on rohkea ja mielikuvitusrikas tyyppi. esim. näkee pitkän välimatkan atkia vaan muutaman kerran vuodess a isovanhempansa. eli tosi harvoin. silti kun isovanhemmat kysyivät hänen ollessa 3v,lähteekö mukaan, hän haki laukun ja pakkasi sen itse ja oli muutaman yön kaukana, monen tunnin ajomatkan päässä. (en edes tiedä kysyivätkö isovanhemmat tosissaan vai pilailumielessä, eivät ehkä edes ajatelleet että lapsi lähtisi)

Mietin vaan että kun leikkii yksin niin oma mielikuvitus kehittyy.
Ja sitäkin, että jos patistaa lapsia mukaan, niin tulee paineita.
Toki, jos leikkii aina yksin, ei ole hyvä asia,mutta jos valitsee leikkiä yksin melko usein, mieluummin kuin sen yhden leikkiä, joka sanelee leikin säännöt(usein päiväkotiryhmässä näin on) mielestäni se on ok.
mitä mieltä?
 
Periaatteessa on hyvä että lapsi osaa leikkiä yksin, se ruokkii mielikuvitusta. Mutta itse ainakin tiedä että lapseni nauttii suunnattomasti jos hän pääsee osalliseksi leikkiin muiden kanssa, hän ei vain itse uskalla mennä mukaan. On ihanaa nähdä hänet nauravaisena leikissä muiden kanssa eikä aina vain vakavana piirtelemässä.

Yksinolo myös altistaa koulukiusaamiselle.
 
Osaa leikkiä myös muiden kanssa, kun kaveri on kylässä, leikkii kivasti yhdessä ja myös isoveljen kanssa leikkii, silloin kun isoveli ei pomota. Mutta ryhmässä leikkii yksin. En pidä sitä pahana, rakentaa autoratoja ja legoseikkailuratoja jossa ukot seikkailevat. Tosi mielikuvitusrikkaita leikkejä, joista todella nauttii. Kaikki aina patistaa ryhmäleikkeihin, oli ihana kuulla kun neuvolantäti sanoi että yksin viihtyminen on ok.
 
Mä olin muuten lapsena ihan samanlainen kuin sun lapsi, oikeasti rakastin leikkiä yksin. Ja ihan normaali ihminen minusta tuli ;) joskaan ei välttämättä niitä maailman sosiaalisimpia.
 
Minusta on erittäin tärkeä taito että osaa leikkiä myös yksin, mutta tärkeää on myös selvitä leikkimisestä toisten lasten kanssa.
Toki saa valita yksin leikkimisen jos tykkää siitä enemmän, ei siinä mitään ongelmaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä olin muuten lapsena ihan samanlainen kuin sun lapsi, oikeasti rakastin leikkiä yksin. Ja ihan normaali ihminen minusta tuli ;) joskaan ei välttämättä niitä maailman sosiaalisimpia.

sama täällä! Ja mitä sitten tarviiko kaikkien olla jotain supliikkeja. Kuitenkin mäkin oon saanut oikeen mukavan miehen ja ihanan lapsen ja talon ja ammatin, josta tykkään. ystäviä on vähän mutta siäkin laadukkaampia
 

Yhteistyössä