Onko nykyään pakko kaikkien olla yltiösosiaalisia

[vieras]

kun tuntuu, että enää ei suvaita kuin yhdenlainen persoona. Sellainen minä minä minä, joka pomottaa muita, on äitien suosiossa. Hiljainen hissukka on ainakin kirosana, ja äitejä hävettää jos oma lapsi on sellainen.

Meillä näytää siltä, että eivät useinkaan "muista" hakea kavereita, vaan viihtyvät yksin tai kahdestaan meidän lapset. Ja en ihmettele, koska kaverit lähes kaikki "pomottavat" eli sellainen peli, että lähdetään nokka pystyssä kävelemään pois, jos ei leikitä sitä mitä haluaa, tai jos ei saa olla se mikä haluaa jne.

Kaikki joustaminen näkyy tulevan omien lasteni puolelta.

 

[vieras]

Minä taas vietin eilen säälien itseäni, kun meidän lapsi on just tuollainen ärrrrsyttävä kokoajanäänessä ja kokoajanpuuhaamassa. Ei vielä ole kaveri-iässä, mutta on jo nyt parivuotiaana tarharyhmän villitsijä. Kovasti yritän miettiä, kuinka kasvattaa lapsesta itsetuntoinen ja AIDOSTI sosiaalinen. Ei minusta tuollainen dominointi ole sosiaalisuutta.

 

[heikku]

Näin on!Mä olen itse sellainen persoona,että oon sanotaan nyt vaikka se hissukka..ja jos nyt tuleva lapsi tulee yhtään äitiinsä,niin oon miettinyt tota samaa asiaa..mutta mun mielestä on vaan vahvuus jos ei tarvii äänessä olla aina..

 

[M Y R K K Y]

kun tuntuu, että enää ei suvaita kuin yhdenlainen persoona. Sellainen minä minä minä, joka pomottaa muita, on äitien suosiossa. Hiljainen hissukka on ainakin kirosana, ja äitejä hävettää jos oma lapsi on sellainen.

Meillä näytää siltä, että eivät useinkaan "muista" hakea kavereita, vaan viihtyvät yksin tai kahdestaan meidän lapset. Ja en ihmettele, koska kaverit lähes kaikki "pomottavat" eli sellainen peli, että lähdetään nokka pystyssä kävelemään pois, jos ei leikitä sitä mitä haluaa, tai jos ei saa olla se mikä haluaa jne.

Kaikki joustaminen näkyy tulevan omien lasteni puolelta.

Aika mustavalkoinen sun näkemys....

Mutta eikö ne omat mussukat oo aina niitä parhaita äidille.
Oli se hiljainen taikka puhekone....
Ja omissa ei koskaan mitään vikaa...

 

[vieras]

Minä taas vietin eilen säälien itseäni, kun meidän lapsi on just tuollainen ärrrrsyttävä kokoajanäänessä ja kokoajanpuuhaamassa. Ei vielä ole kaveri-iässä, mutta on jo nyt parivuotiaana tarharyhmän villitsijä. Kovasti yritän miettiä, kuinka kasvattaa lapsesta itsetuntoinen ja AIDOSTI sosiaalinen. Ei minusta tuollainen dominointi ole sosiaalisuutta.

no itsekkyyttähän se jatkuva itse äänessä oleminen on. ja sellaisia kai olemme kaikki.
sosiaalinen kai viihtyy toisten kanssa ja tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa.

 

[vieras]

Minä taas vietin eilen säälien itseäni, kun meidän lapsi on just tuollainen ärrrrsyttävä kokoajanäänessä ja kokoajanpuuhaamassa. Ei vielä ole kaveri-iässä, mutta on jo nyt parivuotiaana tarharyhmän villitsijä. Kovasti yritän miettiä, kuinka kasvattaa lapsesta itsetuntoinen ja AIDOSTI sosiaalinen. Ei minusta tuollainen dominointi ole sosiaalisuutta.

no itsekkyyttähän se jatkuva itse äänessä oleminen on. ja sellaisia kai olemme kaikki.
sosiaalinen kai viihtyy toisten kanssa ja tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa.

ottaa huomioon toiset ihmiset ja heidän tunteensa ja antaa toisellekin vuoron, oli se sitten puhevuoro tai vuoro laskea mäessä. sosiaalinen lapsi jopa huomaa, jos joku jää jalkoihin ja sanoo, että hei, sun vuoro.

Mutta tuntuu, että sosiaalisena pidetäään nykyisin itsekästä riehujaa ja omaan napaan tuijottajaa.

 

[Orion-]

Kyllä kyllä...

Minä oon semmone hissukka, vähäpuheinen ja erakkomainen (kuitenki tulen toimeen helposti ihmisten kans, vaikken osaakaan kontaktia ottaa), enkä oikeesti kelpaa mihinkään. Töihin ei oteta, kavereita ei löydy. Olkoon niin... Kunhan lapsia sais ni oisin tyytyväinen.