Onko normaalia? Parisuhteesta...

["pirttihirmu"]

Meille syntyi vauva 2kk sitten ja sitä ennen parisuhde voi loistavasti, mutta jotenkin tuon vauvan syntymän myötä onkin kelkka kääntynyt toiseen suuntaan. Tuntuu, että nykyään meidän kommunikointi on tiuskimista ja melkeinpä kilpaillaan siitä kumpi sanoo toiselle pahemmin.

Itse sorrun haukkumaan miestäni tyhmäksi, mikä on todella inhottavaa, koska inhoan tyhmäksi haukkumista yli kaiken.

Kumpikin onneksi tiedostetaan käytöksemme ja ollaan puhuttu, että pitäisi hillitä itseä, mutta sittenpä sitä taas huomaa että nyt tuli sanottua aika pahasti.

Kysynkin, onko tämä, jos ei nyt normaalia käytöstä niin tavallista kun vauva on tullut taloon ja tuo mukanaan suuren elämänmuutoksen?

 

["a.p"]

Niin ja täytyy lisätä vielä, että kumpikaan ei kyllä tahdota erota. Ja lasta ei tietenkään syytetä tästä tilanteesta vaan ihan ollaan itse aiheutettu tämä.

 

[nabbula]

No joo, aika normaalia. Omien kokemusten perusteella, mies muuttuu aika äkäiseksi jos esim. seksin saralta on ollut hiljaisempaa. Teillä varmaan on ollut, vaiko -kö, kun lapsi on vasta syntynyt?

Kierteen voi katkaista ihan pienilläkin kohteliaisuuksilla, jolloin toinen huomaa (ainakin toivottavasti) että hänestä yhä välitetään vaikka vauva-arki onkin muuttanut keskinäistä parisuhdettanne. Mikäli teillä on vain tiettyjä asioita mistä riitelette, yrittäkää puhua rakentavassa hengessä. "Minusta tuntuu..." on parempi kuin "Sinä aina...". Kehu ja kiitä pienistäkin asioista, meillä ainakin helpottanut kun tuohon on tsempattu.

 

[sagag]

jaaaa..aa no ei meillä ainakaan meno menny tollaseksi vaikka vauva tulikin, me oltiin vaan molemmat niin onnesta pyöreinä kun saatiin vihdoin ja viimein elävä lapsi kotiin. Mutta toisaalta, me on kyllä koko ajan muistettu pitää hyvänä ja huomioida myös toistamme, vaikka vauva paljon aikaa ja energiaa viekin. Eli suosittelisin panostamaan hieman siihen kahdenkeskiseen läheisyyteenkin...

 

["a.p"]

nabbula: eipä oo seksiä ollu ei. Mulle tehtiin eppari niin se esti aluksi ja ollaan kyllä puhuttu asiasta, että pitäs harrastaa seksiäkin, mutta vauva nukkuu samassa sängyssä niin siinä ei yöllä pysty. Toisekseen, vauva alkaa vasta puolenyön aikan nukkumaan, että ei sillon enää kukaan jaksa harrastaa yhtään mitään. Kai siihen pitäs oikein tarkotuksella varata aikaa, niin pääsis sitäki tekemään joskus.

 

[nabbula]

[QUOTE="a.p";22722841]nabbula: eipä oo seksiä ollu ei. Mulle tehtiin eppari niin se esti aluksi ja ollaan kyllä puhuttu asiasta, että pitäs harrastaa seksiäkin, mutta vauva nukkuu samassa sängyssä niin siinä ei yöllä pysty. Toisekseen, vauva alkaa vasta puolenyön aikan nukkumaan, että ei sillon enää kukaan jaksa harrastaa yhtään mitään. Kai siihen pitäs oikein tarkotuksella varata aikaa, niin pääsis sitäki tekemään joskus.[/QUOTE]

Se miehillä valitettavan usein vaikuttaa muuhunkin käyttäytymiseen.
Itse olin toisen lapsen syntymän jälkeen erittäin vastahakoinen kaikille neuvoille, mutta voisithan ehkä miellyttää miestäsi vaikka olohuoneessa vauvan päiväunien aikaan (niitä varmaan vielä on useammat kuin yhdet tai kahdet, illan suussa ehkä jopa yhdet?) vaikkapa suuseksillä?
Lievittäisi ehkä miehen paineita ja sinun paineita yhdynnän harrastamisen suhteen.

Mutta tärkeämpää on se yleinen kohtelaisuus. Ei kannata antaa naljailun kierteen mennä liian pitkälle, sieltä ei välttämättä ole paluuta enää lähtötilanteeseen, vaikka yrittäisi :|

Tsemppiä, kyllä se helpottaa tuosta!

 

[nohh]

Kyllähän se suhde muuttuu. Alkuun tilanne voi ahdistaa ja tulee sanottua pahastikin. Meillä on kaksi pientä lasta ja kuopus valvoo myöhään. Me on sovittu, että viikonloppuisin telkku pysyy illalla kiinni. Eli tulee "pakolla" oltua yhdessä. Se on tehnyt suhteelle hyvää. Seksi on ainakin meillä vauva-aikoina ollut vähän sellaista, että "pitäsikö sitä harrastaa, kun edellisestä kerrasta on jo viikko". Eli aloitetaan vähän velvollisuudesta ja sit onkin tosi ihanaa Panostakaa, vaikka väsyttääkin.

 

["a.p"]

Hyvä kuulla, ettei peli ole vielä menetetty Nyt otan kyllä ainakin itseäni niskasta kiinni ja alan kiinnittämään huomiota omaan käytökseen, jospa se miehenkin käytös sitten muuttus.
On meillä onneksi hyviäkin hetkiä, eli ei senkään puolesta tilanne ole toivoton.
Tuolle seksille täytyy nyt etsiä aikaa, koska itsekkin sitä kaipaan.