Onko normaalia käytöstä 1v5kk?

Meidän tyttö on ollut päiväkodissa 1v1kk alkaen,nyt kun muutimme uuteen paikkaan,niin tyttö sai perhepäivähoitopaikan.Tämän kahden viikon aikana tytöstä on tullut ihan kauhea,siis mahdoton.Saa kauheita raivareita,eikä meinaa millään tyyntyä.Heittäytyy lattialle venkuloimaan ja huutamaan vaikka ei olisi edes aihetta(kai?)En enää edes tiedä mikä häntä vaivaa.Onko se tää uus koti ja uus hoitopaikka vai ikä?Oikeesti niksit on vähissä kun noi raivarit on kauheita.Esim. jos niitä tulee julkisilla paikoilla.
Hoitajakin on välillä ihmeessä tytön kanssa.Juteltiinkin näistä pitkään ja samoilla linjoilla ollaan,että periksi ei anneta ja yritetään kuria pitää.
Välillä tuntuu että olen epäonnistunut kasvatuksessa.Ja hävettää ihan itseänikin,että mitähän perhepäivähoitaja mahtaa ajatella.

Päiväkodissa kun tyttö oli,niin siellä ei ollut vielä mitään vaikeuksia,ehkäpä siellä oli niin paljon hulinaa ettei raivarit käynyt mielessäkään eikä joutanut kiukuttelemaan.

Tyttö on siis muutenkin tavallista tempperamenttisempi ja itsepäisempi luonne,ollut vauvasta asti.Mutta siis nyt lähiaikoina tää on vaan voimistunut.Ruokailut ja kaikki on yhtä sotaa.

Onko muilla tälläistä ja miten toimitte näissä tilanteissa?Ja siis syliin ottaminen ei meillä auta raivareihin,potkiutuu vaan enemmän ja hakkaa.

 

Tuli vain mieleen, kun tuo ikä on siis puoltoista niin uhmaahan tuo vain vois olla?! Joillakin tulee aijemmin, joillakin myöhemmin. Tiedä sitten...
Uus paikkahan tuo on, eli protestoi sitä, jos hällä ei ole oikein tekemistä sielä vai onko muitakin lapsia hoidossa? Päiväkodissa tietty paljon toimintaa.

 

meillä alkoi tuon sorttinen käytös 1v4kk ja edelleen taistellaan ja yritetään vaan kestää.samoja fiiliksiä kun sullasaankohan ollenkaan kasvattaa lasta?
"kilttien" lapsien äidit sitten arvostelevat että onpa kiukkuinen tapaus vaikka perusluonne tytöllä on kuin aurinko.harvalla olen nähnyt empatiaa 1v9kk iässä mutta sitä löytyy meidän tytöltä vaikka kuinka mutta sitten on tämä "hurmaava" kääntöpuoli =)

pääongelmat on siis se että ruokailut on yhtä sikailua ja kova on vaatimaan kaikkea itselleen ja kun ei saa niin raivarit on pystyssä....

 

hi,meitä "onnekkaita" riittää... =) uhmaahan se on...meillä poika ollut ihan mahdoton nyt jokusen viikon...ikää 1v 3kk ja kyllä sitä välillä saa hammasta purra että pysyy itse rauhallisena...ihan mahdoton:koko ajan tekee mitä ei saa, huutaa, kiukuittelee, lyö...ja siinä sitten sitä vaan yrittää pitää arjen kasassa..

 

Meillä on tyttö pian 1v5kk ja en tiiä mikä häneen on tullut

Pihalle lähteminen on yhtä tuskaa kun tyttö heittäytyy joko ihan veltoksi ja kiljuu tai rimpuilee ja huutaa kuin viimeistä päivää. Pihalla saattaa ihan pienestä mennä maahan makaamaan ja aloittaa huudon ja kiljumisen, heittäytyy syliin ottaessa ihan lötköksi tai potkii ja huitoo kuin viimeistä päivää

Syöminen on ihan älytöntä puuhaa, tyttö haluaa syödä vaan ite ja jos koitan auttaa, suuttuu ja nakkelee kaikki lattialle. Heittäytyy syöttötuolissa taaksepäin niin että meinaa melkein pudota...

Jos ei saa tahtoaan läpi, kiljuu ja saattaa purrakkin. Nakkelee tavaroita ja kaikkee...

Kavereilla ei oo yhtään samanlaista tapausta ja oikeasti musta tuntuu, että tämä on meidän itse aiheuttamaa

Isille ei kiukuttele ihan näin paljon, mutta äiti saa kyllä olla ison osan aikaa hätää kärsimässä. Periksi ei anneta, mutta vaikka omaankin lehmän hermot, meinaa välillä karata ruma sana :ashamed: <br><br>

 

Huh kun kuulostaa noi niin tutulta.. :wave:

Meillä on 1½v neiti ja on aivan samanlainen kuin teillä, uhmaahan tuo on..

Neiti suuttuu jos joku ei mee niinkuin haluaa ja heittäytyy maahan ja hakkaa päätä ja jalkoja lattiaan tai seinään tai ihan mihin vaan, sit kun otat syliin niin heittäytyy ihan veltoksi, saattaa alkaa lyömään ja puremaan ja heittelee tavaroita ja huutaa kuin mielipuoli.

Meillä nykyään noita kohtauksia on tullut jopa kaupassa kun haluaa jotain eikä saa :kieh:
Sit saa hävetä kun ihmiset katsoo pahasti :ashamed:

 

meillä poika 1v3kk ja aivan samanlaisia raivareita saa, luulisin, että ikään kuuluvaa, meillä vaatteiden päälle laitto on yhtä tuskaa mutta periks en ole antanut enkä anna!!! eiköhän tuo ole sitä rajojen kokeilemistakin!!

 

Meillä 1 1/2 vuotiaan kanssa on samanmoista menoa välillä. Uhma varmaan pikkuhiljaa pukkaa pintaan. Ja voipi olla, että nuo muutokset vaikuttaa jonkun verran. kun ei osaa sanoiksi pukea tunteitan vielä.

 

Kiva tietää että on normaalia,ettei meidän tyttö ole normaalista poikkeava Pitää vaan yrittää jaksaa!
Hyvää joulua kaikille! :xmas:

 

Raivareita täälläkin 1½vuotiaan kanssa. Tutulta kuulosti teidän kaikkien kirjoitukset.

 

Hei kaikille

Täällä samaa meitin tytöllä 1,2v.. Kävi tässä niin että muutimme uudelle paikkakunnalle työn perässä ja nyt kun on kotona aivan hiljaista koska ei ole vielä tuttuja täällä niin neiti protestoi. Meillä entisessä kodissa kävi paljon vieraita, okeastaan joka päivä. Naapuri oli kahvilla jo tavan mukaan joka aamu ja koko ajan joku poikkesi ja neitihän sai HIRVEEN määrän huomiota. Tutut toi koko ajan jotain kivaa tytölle ja leikkivät hänen kanssa jne.. Taisi käydä niin että tytteli tottui olemaan ison joukon keskellä ja nautti hälinästä. Nyt täällä uudessa paikassa ollaan vain oman perheen kesken ja selvästi tyttö on turhautunut, kiukuttelee paljon ja muutama raivarikin on ollut, mutta en huonioi sillon ollenkaan tyttöä, kun alkaa raivoamaan, annan olla lattialla ja teen vaan hommia enkä puhu hänelle. Silloin ne kestää vain hetken ja kohta hän nousee maasta ja alkaa leikkiä.. Ennen kun yritin rauhoittaa neitiä ja ottaa syliin niin raivo vain yltyi.

 

Kuulkaas meidän 1v on jo nyt samanlainen noiden raivariensa kansssa.. sanoisinkos että kuuluu ikään

Olen kotiäiti, asutaan samassa paikassa, eikä pitäis elämässä olla suuria muutoksia. Tempperamenttinen on vaan.<br><br>

 

Luin nuo kaikki viestit,ja kyllä helpotti!meillä alkoi n.3pvää sitten samanlainen käytös ja olen ollut ihmeissäni,et mihinkä se minun ennen niin kiltti tyttö hävis.Neiti on siis samanikäinen eli 1v.5kk.Kaipa se sit sitä uhmaa alkaa jo olla.Meillä nukkumaan meno on sujunut tähän asti ongelmitta,mut nyt mennään nukkumaan huutaen ja rimpuillen...

 

meillä vanhin muksu 1,7kk(kohta) ja osaa kans nää kaikki temput.

kaupassa ei kyllä hävetä lainkaan vaikka karkki hyllyllä alkaa korvia vihlova huuto.periksi ei anneta vaikka mummot pahasti katsovatkin itkevän lapsen äitiä...

 

Käytettiin lääkärissä ja meillä selvisi noihin raivoiluihin korvatulehdus taas....Tosin uhmaakin varmaan on,mutta tuo korvatulehdus ilmeisesti pahensi kiukkua entisestään.Putket korvissa on,mutta eipä nuo taida auttaa :'(

 

Meillä poika 1v4kk ja uhmaa on ollu 1v. asti. Ilmenee kiukkuna, rimpuiluna ja lattialla sätkimisenä. Nyt korvatulehduksen ja poskihampaiden myötä voimistuneet ja lyöminen tullut mukaan. Tässä odotellaan tuon korvatulehduksen katoamista ja hampaiden puhkeamista, jos vaikka vähän rauhoittuisi....
Jaksuja vaan kaikille uhmiksien äideille (ja isille)!

 

Maikki :attn: ! Jos keksit tuohon nukkumaan menemiseen jonkin viisaan konstin niin laita tälle palstalle. Meillä on yöunille meno karannut käsistä. Huudetaan pää märkänä ja vaikka tunti tolkulla, vaikka kävis välillä pitämässä sylissä. Kaikki konstit on kokeiltu...

Alan todella olla epätoivoinen!!! Päikkäreille vielä jää, tosin alkaa joka kerta itkemään, mutta hiljenee alle minuutissa ja nukahtaa itsekseen. Mutta illalla joutuu lopulta ottamaan syliin tai TISSILLE (lopetin 2 viikkoo sitten päiväimetyksen, mut yöllä oon joutunu viä antaa). Oon ajatellu, että tais epäonnistua vieroitus, kun näin pitkittyi.

 

Kokeile lastenlauluja illalla, lapsi saattaa rauhoittua kun alkaa kuunteleen niitä... Meillä ainakin auttaa