onko normaalia ikävöidä niin, että tuntuu pakahtuvansa?

[nakertaja]

mieheni ja minun yhteinen kaveri ( miehen entinen työkaveri, jonka kanssa lähennyin huomattavasti, ilman mitään seksuaalista säpinää siis! ) muutti syksyllä toiselle paikkakunnalle. emme ole nähneet sen jälkeen... olemme kyllä yhteydessä facebookissa ja tekstailemme useasti.

minua on viimeaikoina kalvanut ikävä tätä kaveria kohtaan. ikävöin aivan älyttömän paljon..tänäänkin kuuntelin erästä kappaletta, jota hänen kanssaan kuuntelin ja tuntui, että sydän pysähtyy.

kaveri tietää, että ikävöin ja hän ikävöi minua. silti en uskokaan, että me enää toisiamme nähtäis livenä. :/ välimatkaa on liikaa ja onhan se vähän erikoinen tilanne lähteä toisen miehen luo kylään, vaikka oma mies siihen suostuisikin..

 

[hyytikyppynen]

No minusta ei ole outoa. Mulla oli yli kymmenen vuotta parhaana kaverina miespuolinen henkilö. Ja se ikävä oli jotaki ihan kauheata välistä ko pakosta oltiin erillään. Mittään seksuaalista viritystä meän välillä ei ollu, vaan puhdas ystävyys ja sielunkumppanuus, ei voitu ees kuvitella että oltais pari.

Oma mies löyty siinä ystävyyen keskellä ja sillä meni hetki sulatella tätä meän ystävyyttä mut hoksas kyllä sitte että se on ok. Nykyään tuo minun ystävä on jo paremmalla puolella mut ikävä on jotaki ihan sairasta toisinaan, se vaan oli niin osa minua.

Kuitenki te voitte yhteyttä pittää ja nähä nii tehkää ihmeessä niin. : / Ei tarvi katua koskaan...

 

[Debra]

Sitähän se on se ikävä. Koita kestää!

 

[nakertaja]

No minusta ei ole outoa. Mulla oli yli kymmenen vuotta parhaana kaverina miespuolinen henkilö. Ja se ikävä oli jotaki ihan kauheata välistä ko pakosta oltiin erillään. Mittään seksuaalista viritystä meän välillä ei ollu, vaan puhdas ystävyys ja sielunkumppanuus, ei voitu ees kuvitella että oltais pari.

Oma mies löyty siinä ystävyyen keskellä ja sillä meni hetki sulatella tätä meän ystävyyttä mut hoksas kyllä sitte että se on ok. Nykyään tuo minun ystävä on jo paremmalla puolella mut ikävä on jotaki ihan sairasta toisinaan, se vaan oli niin osa minua.

Kuitenki te voitte yhteyttä pittää ja nähä nii tehkää ihmeessä niin. : / Ei tarvi katua koskaan...

ihanaa kuulla, että joku toinenkin on kärsinyt samaa..siis, etten ole yksin tunteeni kanssa.

kaveri tuskin tulee enää tähän kaupunkiin palaamaan, ei edes vierailulle. liikaa kipeitä muistoja ja syyt miksi muutti pois.
mietityttää, mitä oma mies on todellisuudessa mieltä koko hommasta. sanoo, ettei ole mustasukkainen ja sen kyllä uskon, kun ei ole aihettakaan. mutta en tiedä, mitä mies olisi oikeasti mieltä, jos hyppäisinkin seuraavaan junaan ja lähtisin tapaamaan tätä kaveria..välimatkan takia päivän reissu olisi tyhmyyttä, joten ainakin vuorokausi reissussa kannattaisi viipyä ja tod.näk. pitäisi yöpyä tämän kaverin luona..

 

[hyytikyppynen]

ihanaa kuulla, että joku toinenkin on kärsinyt samaa..siis, etten ole yksin tunteeni kanssa.

kaveri tuskin tulee enää tähän kaupunkiin palaamaan, ei edes vierailulle. liikaa kipeitä muistoja ja syyt miksi muutti pois.
mietityttää, mitä oma mies on todellisuudessa mieltä koko hommasta. sanoo, ettei ole mustasukkainen ja sen kyllä uskon, kun ei ole aihettakaan. mutta en tiedä, mitä mies olisi oikeasti mieltä, jos hyppäisinkin seuraavaan junaan ja lähtisin tapaamaan tätä kaveria..välimatkan takia päivän reissu olisi tyhmyyttä, joten ainakin vuorokausi reissussa kannattaisi viipyä ja tod.näk. pitäisi yöpyä tämän kaverin luona..

Etkö voi sitä omaa miestä ottaa matkaan?

 

[nakertaja]

Etkö voi sitä omaa miestä ottaa matkaan?

se on sellainen kotijumi, ei se lähde kotoa mihinkään.. :/ olen kyllä kysynyt..