Onko normaalia ettei vauva itke?

Vähän hölmö kysymys.. Mutta tuo nyt vaan on askarruttanut.. Meillä on pian 4 kuukautta vanha vauva ja hän on esikoisemme. Ja on todella rauhallinen tapaus. Jo laitoksella oli rauhallinen, kaikkien huonetoverien vauvat huusi kuin leijonat. Ei meidän lapsi.
Hän ei itke, jos vaippa olisikin päässyt tavallista märemmäksi esim yöllä kun en vaihda vaippaa joka väliin. Paitsi vaipan alkaessa olla täynnä kiemurtelee eikä asetu esim tissille kunnolla, vaan vaippa täytyy ensin vaihtaa.
Kun vauvalla on nälkä huomaan sen siitä, kun elehtii sen mukaan, syö nyrkkiä tai lipoo kielellä yms. Harvoin pääsee niin nälkäiseksi että alkaisi huutaa, mutta jos olen esim. juuri ripustamassa märkiä pyykkejä enkä ehdi ihan heti vastata vauvan eleisiin hän kyllä itkee sitten.
Vaatteita vaihtaessa ei myöskään kitise vaan on rauhallinen.. Kasvojen pesu päivittäin on semmonen mistä ei pidä ja voi vähän mieltään osoittaa.
Yöllä herään siihen, kun vauva alkaa heräillä, huitoa ja ähistä. Herätessään joskus itkee heti mutta yleensä herää rauhallisesti ja vaan kattelee kun on herännyt.

Kaikki sukulaiset ja ystävät on kyselleet, että miten tuo teidän vauva ei itke kun heillä on lapset huutaneet paljon ilman koliikkiakin. Kaikissa vauvaoppaissa yms lukee että ton ikäinen vauva itkee joku 2h päivässä.

Vauvamme vain on rauhallinen eikä hermostu vähästä! Mutta mietin, onko tuo nyt sitten enää normaaliakaan? Yritin googlata ja löysin jonkun jutun missä selitettiin, että vauvan ainoa viestintäkeino on itku (mikä minusta ei ole oikein koska kyllähän vauva kertoo nälästäänkin ennen itkua muilla tavoin) ja sanottiin, että jos vauva ei itke, hän on masentunut! Minusta vauvamme ei ole masentunut, hänen kanssaan leikitään, hän hymyilee, leikkii, hänellä on puhtaat vaatteet, kuivat vaipat, saa rintaa aina kun haluaa jne..

Mutta ihan oikeasti mietin voiko tuo itkuttomuus kuitenkin olla merkki jostain autismista tai jostain?! KUn kaikki sitä ihmettelee ettei meidän tyttö itke..!

 

On normaalia, ei kaikki itke. Mun poika oli vauvana samanlainen.

 

Minustakin siis meidän vauva on tyytyväinen ja neuvolassa sanovat samaa. Mutta hassulta tuntuu kun hän ei itke juuri yhtään ja ihmiset kyselee kaikkea tyyliin miten saat vauvan rauhoittumaan kun se itkee, ai eikö se itke, mitä ihmettä.. Ja omakin mielikuva ennen lasta oli, että "tottakai vauvat itkee"! Siis joo lähtee meidänkin typykästä ääntä jos vaikka säikähtää.. Tai laitetaan rokote.. Tai jotain.. Mutta ei muuten "ehdi" itkemään kun otetaan jo tilanne haltuun..

 

Ihan normaalia. Esikoinen meillä oli tosi itkuinen vaikka koliikkia ei ollut. Kuopus taas on rauhallisuuden tyyssija. Ei itkeskele ja ottaa muutenkin lunkisti. Hänellä ikää nyt 7,5 kk. Naapuri kerran kysyikin että eikö teidän vauva koskaan itke .

 

Ihan normaalia. Esikoinen meillä oli tosi itkuinen vaikka koliikkia ei ollut. Kuopus taas on rauhallisuuden tyyssija. Ei itkeskele ja ottaa muutenkin lunkisti. Hänellä ikää nyt 7,5 kk. Naapuri kerran kysyikin että eikö teidän vauva koskaan itke .

 

Normaalia. Meidän esikoisella oli koliikki ja itki paljon, koliikin mentyä on edelleen sellainen viurupetteri. Ja esim. tarpeistaan ilmoittaa aina pamauksella : NYT HETI TÄNNE MINÄ NYT.

Kuopus taas ei juurikaan itke paitsi hädissään, siis esim. rokotus, pipi tms.

Heidän temperamentit on muutenkin kaikessa selvästi kahdesta eri ääripäästä.

 

Ei tarkoitus peloitella, mutta meidän esikoinen oli myös todella hiljainen ja jos huusi, niin huusi todella vaimeasti ja varovaisesti. Oli muutenkin todella tyytyväinen tapaus, mutta vajaa 3 vuotiaana todettiin kuuroksi.

 

Toiset ny on semmosia etteivät turhista narise ja itke. Siinä kun toinen karjuu HETI paikalla palvelua. Omani on lajia joka ei heränny hiljakseen nälkään jne, se karjuminen alko samantien ja auta armias jos ei HETINYT saanu tissiä suuhun. Mutta esim eräät hoitamani kaksoset olivat kuin yö ja päivä. Toinen hyvin tyytyväinen ja helppo joka ei itkenyt kun aiheesta(kipeänä esim) ja toinen kirkui tarpeensa pää punaisena. Muutenkin hätäsempi tapaus kun siskonsa. Molemmat kehittyivät yhtälailla normaalisti, heillä vain tämä perustemperamentti oli niin erilaisia. Jo vastasyntyneinä.

 

Esikoiseni oli tosi vähäitkuinen, halutessaan jotain tuhahteli vain vihaisena ja saattoi korkeintaan päästää vaivalloisen vingahduksen jos en heti vastannut itkuun.
Tosi helppo, nukkui paljon, itki tosi harvoin ja oli vaan niin tyytyväinen lapsi. Olisi tönötellyt tyytyväisenä vaikka kuinka kauan jos en olisi mennyt siihen vaatimaan huomiota (näin päin ) Välillä mietin ettei jää vaatimattomuudessaan liian vähälle huomiolle niin minun piti olla se huomiota hakeva osapuoli.
Ei hänessä mitään epänormaalia ollut, tavallinen viisivuotias poika nykyään.

 

Vauvat itkee vain jos niiden hienovaraisempiin viesteihin ei vastata. Joillain se itku tulee vasta kun on sitkeämmin yrittänyt ja jollain ketju hienovaraisesti vihjeestä megalomaaniseen raivariin kestää kaksi sekuntia, jolloin aikuinen harvemmin ehtii reagoida Siinä on myös valtavia eroja millaiset asiat lasta häiritsee, jotkut on hyvin herkkiä sille että on vähän turhan viileä/lämmin, äidin ääni tai tuoksu tulee hitusen toivottua kauempaa, vaatteissa on kurjat saumat, ja jotkut taas "tarvitsee" paljon suurempia epämukavuustekijöitä ennen kuin kommentoivat. Eli rauhallisen ja mukautuvan temperamentin vauva + hyvin vauvan viestejä tulkitseva hoitaja = ei itkua. Lucky you!