Onko normaalia ettei 1 v kestä leikkiä hetken yksin?

[1-vuotiaan äiti]

Kun yritän, huom. yritän, tehdä ruokaa tai jotain muuta 1-vuotiaamme tulee jalkoihin itkemään. Tänäänkin pari minuuttia olin tehnyt talousaskarreita keittiössä kun jo tuli itkemään. Puolen tunnin aikana otin monta kertaa syliin, vein parin metrin päähän missä leluja, annoin keittiötavaroita käsiin, laitoin syöttötuoliin lähistölle istumaan ja katsomaan, mutta ei. Ihan tyhmää hänen mielestään jos teen jotain ja hän ei ole koko ajan sylissä!

Onko tämä normaalia? Vai oonko vain hemmotellut lapseni niin, että on ainokaisena saanut aina huomion ja päässyt syliin, jos häntä on harmittanut että teen jotain muuta?

Miten teillä on mennyt? Vinkkejä ja neuvoja otetaan vastaan!

 

["mie vaan"]

Teet vaan sitkeästi kotijuttuja, juttelet samalla lapselle. Lapsi saa valita istuuko lattialla huutamassa vai tekeekö siinä äidin vieressä jotain. Jos juttelet lapselle, etkä tee kovin kauaa kerralla omia juttuja (laitat esim. pyykit kuivumaan tai keität puuron) lapsi ei "vahingoitu" vaikkei sylissä koko aikaa olisikaan.

 

["..."]

Ihan normaalia.
Itse en jaksanut huudattaa, vaan ajattelin, että kotihommia kerkeää kyllä tekemään lopun ikäänsä, lapsi tarvitsee noin paljon äitiä vain pienen hetken. Nyt kun lapsi on kohta 2-v, niin onnistuu jo paremmin.

 

["hupsista"]

Mulla oli samanlainen 1-vuotias aikoinaan. Lapset ovat erilaisia. Jos hänellä olisi isosiskoja tai -veljiä voisi tilanne olla hyvinkin erilainen. Mä hoidin paljon hommia niin, että lapsi oli Manducassa selän puolella. Suuri pealstaja about 1-vuotiaana oli TELETAPIT!!!! Voi sitä juhlahetkeä kun lapsi katsoi yksin kokonaiset 10min telkkaria.

Saat aivan varmasti noita hemmottelu-kommentteja, mutta jätä ne omaan arvoonsa. Edelleen lapset ovat erilaisia! Kun nyt jaksat kantaa se hedelmää myöhemmin. Nykyään meillä on erittäin reipas ja omatoiminen iso tyttö jo. Tuo oli vaihe, joka helpotti vähitellen.
Tsemppiä!

 

["-p-"]

Meillä oli samanlainen vaihe juuri tuossa 1 vuoden tienoilla. Ei olisi yksin saanut mennä edes vessaan. Nyt 2-vuotiaana poika leikkii välistä pitkiäkin aikoja itsekseen.

 

["hupsista"]

Ja tosiaan tuohon "lapsi ei vahingoitu" -kommettiin. Jos lapsesi on kuten minun lapseni oli, tee niin kuin itsestä tuntuu. Minä en jaksanut kuunnella kirkumista, joka jatkuu loputtomiin, enkä myöskään näe sitä lapselle hyvänä.

On kyllä isompanakin oppinut olemaan itsekseen hienosti. Toimii ryhmässä hyvin jne.

 

["vvv"]

Lapsiakin on eriluonteisia, ei meillä kyllä kukaan kolmesta ole tuota harrastanut.
Jossain vaiheessa ehkä kävi lyhyitä eroahdistuskausia, mutta ei pysyvämmin.
Tänään täytin juuri astianpesukonetta kun 1v juoksi olohuoneesta keittiöön nauraen ja äristen tyyliin täältä tullaan kun tietää ettei ole asiaa likaisiin astioihin...
mutta jollet halua että aina itkee syliin kun teet kotitöitä, opeta ettei se sovi.
Juttele mitä olet tekemässä, vie sänkyyn jos vaikka itkeekin väsyä tai anna lääkettä jos hampaat vaivaa...

 

[tuttu tunne]

Meidän esikoinen on aina ollut huono leikkimään itsekseen, nyt kää 3,5v. Kuopus on viihtynyt pienestä pitäen lattialla itsekseen pitkiä aikoja, kunnes nyt vuoden iässä ei meinaa mistään tulla mitään. Ihan sama tilanne kuin teillä. Lisäksi hampaita on tullut 2kk aikana viisi, joten tuntuu muutenkin koko ajan kärttyisältä. Toivon että on ohimenevä vaihe ja kevään tullen rupeaisi pikku hiljaa helpottamaan. Jos ei muuten, niin ulkoilu helpottuu (pysyy paremmin pystyssä, eikä ole koko ajan turvallaan) ainakin ja saa itse hetken hengähtää kun pääsee neljän seinän sisältä pois.

 

[---]

Kun lapsi saa jonkin aikaa tehdä "oikeita" kotitöitä, hän jaksaa sitten hetken leikkiäkin paremmin. Meillä jo 1-vuotias täytti ja tyhjensi astianpesukonetta apuna, ripotti suolaa keittoihin, kiskoi pyykkejä telineeltä alas jne. Kehuin aina ihan hirveästi, vaikka ihan täyttä katastrofiahan se välillä oli.

Nyt täyttää kohta kaksi, osaa siirtää pyykit koneesta kuivausrumpuun (molemmat lattiatasossa) ja käynnistää rummun, ja kattaa pöydän pyytämättä. Ruokaa laitettaessa muistuttaa että nyt on aika lisätä "uolaa" ja "pippua".

Ja minäkin olen vähän sillä linjalla, että lapsuus on lyhyt, tuon ikäinen ansaitsee paljon syliä ja kotityöt ehtii myöhemminkin.

 

["Little me"]

On normaalia! Tsemppiä sinne.

 

["kinkku"]

Meillä aivan sama tilanne ja olen jokseenkin turhautunut. Esikoinen viihtyi todella hyvin yksin, eikä ikinä roikkunut jaloissa. Tämä toinen (nyt siis 1v.) onkin sitten aivan eri luokkaa. En pysty tekemään MITÄÄN ilman että takiainen on jaloissa kiinni. Eli sanoisin kyllä että lapset ovat erilaisia, eikä tuolla ole mitään tekemistä hemmottelun kanssa. Täytyy näköjään itsekin ruveta ajattelemaan, että kyllä se menee ohi.

 

["annne"]

Mulla oli tuon esikoisen kanssa vähän aikaa sitten ihan sama juttu. Mutta siis oli muutenkin eroahdistusta tai takertumisvaihetta, tiedä nyt sitten kumpaa se oli. Siis ilmeni esim. nukkumaan mennessä kanssa ja öisin piti heräillä varmistamaan, että äiti on lähellä. Ja nimen omaan kyseessä oli äiti. Mies oli vielä pitkällä työmatkalla silloin kun tuo pahin vaihe alkoi ja meillä alkoi poika kanssa täyttämään ja tyhjäämään tiskikonetta, ojensi märkiä pyykkejä vasusta, lakaisi luudalla kun mä imuroin jne. Tunsi itsensä tärkeäksi. Ruokaa laittaessa sai oman kattilan ja kauhan, perunoita kuoriessa oman perunan ja puisen veitsen. Näillä keinoin sain viihtymään sen aikaa, mitä oli pakko (tosiaan kun olin se ainoa aikuinen sillä hetkellä kotona). Pahin vaihe kesti kuukauden, nykyään sitten vain riippuu päivästä ja nukutun unen määrästä, että viihtyykö hetkeäkään yksin vai ei

Tsemppiä!

 

[1-vuotiaan äiti]

Kiitos vastauksista! Helpottavaa tietää että muillakin on samanlaista. Mulla on sellainen näppituntuma että miehen jaloissa ei pyöri itkeskellen kun ovat kahdestaan kotona ja mies tekee ruokaa tms. Itselläni on ollut saamaton olo, kun tuntuu ettei mitään saa kunnolla tehtyä ja mies saa vaikka mitä, mutta taitaa johtua vain siitä ettei lapsemme samalla tavalla toimi isän suhteen.

Pitää yrittää ottaa enemmän mukaan ja sitten vain lykätä hommat päiväunille. Mä en itse ole tykännyt huudattaa lasta, kun se todellakin itkee kunnolla vaikka loputtomiin. Toivottavasti menee pian ohi=)