onko näin..

nyt täytyy itekkin kirjottaa tänne.. mä olen päivän lapsen kanssa kotona. me siivoillaan täällä ja laitetaan ruokaa ja muutenkin touhutaan yhessä. mä ootan toista lasta ja haluaisin vähän tukea tähän hommaan.. niinku jotain kannustavaa rohkaisua mieheltä. mutta ei!! äskenkin se näki, että pojalla valui maitoa pullosta lattialle, se ei voinu pyyhkiä niitä kun sitä ei huvittanu!?! mun piti sit pyyhkiä ne, niinku mä en joka päivä tekis ihan tarpeeks. sit kun erehyn mennä mainitseen, että olisit sä nyt voinu ton vertasen pyyhkiä, ni äijä alkaa valittaan, että "kuulisit ittes, sä aina vaan jäkätät mulle"! se on myös käskeny mun hankia rauhottavia...oonko mä tosiaan niin he***tin huono ihminen, kuin mitä se saa mut välillä tunteen?! en mä sille jäkätä, muuta kuin sillon kun se on sen ansainnu!! mut siinähän ei koskaan oo vikaa, eikä mikään oo koskaan sen syytä! mä rakastan mun miestä ja lasta (tätä tulevaakin) tosi paljon!! enempi ku mitään!! mut onko se liikaa pyydetty, että joskus sais vähän jotain positiivista palautetta?! :'( :'( :ashamed:

 

Kylläpäs ukkos on nuija!! Kerro hälle,et se kuuluu myös isän tehtäviin ja miksi hankkii lapsia jos ei jaksa /huvita hoitaa niitä.. Ihan ÄRSYTTÄÄ tollaiset äijät! Kuin sä voit elää tuollaisen kans joka jo rauhoittavia pyytää hankkimaan!! ???

 

Joo kyllä munkin mielestä kodinhoidon pitäisi olla yhteinen asia! Ja varsinkin kun itse teet paljon kotona (tai vaikka vähän vähemmänkin) niin ei luulis positiivisen palautteen antaminen olla niin älyttömän paljoo pyydetty... kyllähän kaikki jossain vaiheessa sitä positiivista palautetta ja kiitosta kaipaa eikä siinä ole mitään ihmeellistä... Itseasiassa parisuhdekkin toimii paremmin, kun välillä muistaa antaa toiselle huomiota ihan arkisissa asioissa.... Koitahan jaksella!