Jos raiskauksessa on kyse vallasta eikä seksistä ja se on seksuaalista väkivaltaa,niin aivan hyvin sitten erilaiset hyökkäykset kiveksiin täytyy myös olla sitä. Raiskauksen suorittaminen on vieläpä vaivalloista tai vaarallista tekijälle (jos edellytyksenä on että kohteen täytyy olla tietoinen) eivätkä fyysiset vammat suurella todennäköisyydellä tule olemaan mitään erityisen pahoja,raiskauksesta itsestään siis. Siis henkiset vammat voivat olla vaikka miten suuria,myönnetään heti aluksi se mahdollisuus niin keskustelu ei mene sivuraiteille.
WHO:"The term "sexual and gender-based violence" comprises not only rape and attempted rape, but also sexual abuse, sexual exploitation, forced early marriage, domestic violence, marital rape, trafficking and female genital mutilation."
http://www.who.int/hac/techguidance/pht/SGBV/en/index.html
Eli ainakin silloin kun on kyse naisten genitaalien brutalisoinnista,saatetaan käyttää tuota "seksuaalinen väkivalta" käsitettä. Ongelmana on seksistisyys ja seksuaalisen väkivallan määritteleminen naisten huolien perusteella. Raiskatuksi tuleminen ei ole erityisen realistinen miespuolisen huoli mutta jokin suora väkivalta sen sijaan on.
Asiaa hankaloittaa se että mediassa miehiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa monesti käsitellään leikkimielisesti tai jopa kannustavasti (esim.useat mainokset jotka sisältävät tällaista female on male väkivaltaa tai viitteitä siihen,sekä uutisointi). Naisten väkivaltaisuus sitten helposti perustellaan 'itsepuolustuksella' jonka tarpeellisuutta ei voi vahvistaa. Naisten yleislaatuinen,koettu hauraus koituu sitten miesten vaivaksi koska naiset voivat keksiä tällaisia oikeutuksia.
Ja miespuoliset eivät voi hirveästi valittaa asioista sukupuoliroolinsa takia. Siispä tähän ongelmaan pitäisi suhtautua tyynellä vakavuudella ja maskuliinista identiteettiä kunnioittaen. Ei välttämättä samalla tavalla kuin naisen väkivallan kokemukseen.
