Toggle sidebar

Onko mulla vikaa päässä (äidin eroahdistuksesta)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elänkö vain lapselleni?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

elänkö vain lapselleni?

Vieras
Siis olenko oikeesti ainoa joka ei tahdo olla lapsestaan erossa.
Ja jota ahdistaa ajatus että pitäisi lähteä vaikka yöksi muualle?
Tai edes lähteä ilman lasta vaikka pariksi tunniksi omiin juttuihin?
Onkohan mulla kaikki inkkarit kanootissa?

Taustaa sen verran että olen entinen tahattomasti lapseton. Kärsin lapsettomuudesta 6 vuotta, ja lapseni on ns. koeputkilapsi.
Saattaa myös jäädä hyvinkin ainoaksi. Ikää lapsella on 11 kk ja olen ollut hänestä pisimmillään erossa 2 tuntia. Senkin hän nukkui. Hänen hereillä ollessaan olen ollut poissa "silmistä" 1,5 tuntia.

Pitäisköhän hakea apua?
 
Jos susta tuntuu hyvältä ja vauva tyytyväinen, niin homma ok. Itse myös kävin jumpalla, lenkillä jne parisen tuntia kerrallaan. Ekan kerran muistaakseni olin viihteellä, kun lapsi noin 1v3kk (silloin lopetin imetyksen). Eka lapsi oli yökylässä muistaakseni noin 3v ekaa kertaa, toinen jo aiemmin.

Meille sopi näin, ei ollut tarvetta olla lapsesta erossa. Mielestäni tietyllä tavalla lapsessa (etenkin vauvassa) kuuluukin olla kiinni.
 
On mulla ihan hyvä olla. Lähinnä mietin mitä pahaa teen lapselle. Hän selkeästi on todella kiinni minussa. Toki imetän vielä, joten sekin varmasti leimaa häntä minuun.
Olen ajatellut että itse en tahtoisi olla lapsesta erossa, mutta toisaalta pitäisihän lapsen oppia olemaan ilman äitiäkin vähän aikaa. Mitäs sitten kun töihin on lähdettävä?
 
Kyllä se lapsi kerkeää elämässään olemaan äidistä erossa ihan varmasti! Toki muihin ihmisiin on hyvä oppia, esim. perhekerhoissa. Mitäs mieltä lapsen isä? Saako hän tarpeeksi myös kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa?
Koska olet ajatellut töihin?
 
ei siinä mitään vikaa ole. Mutta juuri töihinpaluuta ajatellen voisi välillä olla erossa. Itse en oikein käynyt missään ja kun palasin töihin nuorimman ollessa 2v8kk oli se aikamoinen shokki. Ensimmäinen viikko itkettiin ja nyt kun kk takana edelleen ikävöi sekä äiti että lapset. Ei sentä enää ihan jokapäivä itketä. Mies on tuskanen ja sanoo että jää töistä pois. Rakastan niin paljon lapsiani että haluan olla heidän kans ja nauttia täysillä tästä lyhyestä ajasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onni löytyy arjesta:
Kyllä se lapsi kerkeää elämässään olemaan äidistä erossa ihan varmasti! Toki muihin ihmisiin on hyvä oppia, esim. perhekerhoissa. Mitäs mieltä lapsen isä? Saako hän tarpeeksi myös kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa?
Koska olet ajatellut töihin?
Click to expand...

Töihin olen menossa aikaisintaan vuoden päästä. Joten sen puolesta ei ole kiire.
Isän kanssa viihtyy kun olen kotona, samoin noin puolisen tuntia kun menen esim. koiran kanssa ulos. Mutta jossein palaa seuraavan puolen tunnin kuluttua, alkaa järjetön huuto, joka ei taukoa ennen tuloani.
Tyttö ei syö pullosta, syö toki kiinteää ruokaa, mutta huudon lomassa ei kyllä onnistu syöttäminen. Huutaa hiestä märkänä, ja saattaa haukkoa ilmaa mukana, jolloin hetken päästä oksentaa kaaressa.
Tämä on yksi syy miksi olen huolissani.
Olenko väärällä toiminnallani tehnyt lapsesta takiaisen? Miksi tämä on näin mennyt?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mä:
No mun mielestä on OUTOA. Miks pitää ripustautua lapseen kuin liima :o
Click to expand...

No tätä mä ajattelinkin. Jotenkin ajattelin että olenko viallinen, paska äiti kun pilaan lapseni elämän näin. Tuntuu että kaikkien muiden lapset ovat hyvinkin sopeutuvaisia.
Erään tuttavani lapset eivät koskaan ole vierastaneet. Omani on vierastanut 4kk-10kk iässä. Eikä vieläkään mene esim. vauvauintiohjaajan syliin. (käyty kohta 6kk siellä)

Kiitos vaan eriävästä mielipiteestäsi.
 
Minusta et ole todellakaan outo etkä tehnyt väärin lastasi kohtaan. Minun tyttöni on nyt 1v enkä ole itsekään ollut tytöstä erossa muuten kuin kampaajalla käynnin ajan ja silloinkin tyttö on joko nukkunut mummon työntäessä rattaissa kampaajan ulkopuolella tai isän ollessa tytön kanssa myös kampaajan lähellä, niin ja tietty n 15min kauppareissut. Itse olen ajatellut antaa nyt tytölle paljon läheisyyttä, koska kyllä hän ehtii elämässään olla erossa minusta pitkiäkin aikoja. Uskon, että oma tunne siitä ettei pidempi ero ole vielä hyväksi, on oikeassa. Luotan siis äidinvaistooni ja jätän lapsen pidemmäksi aikaa (illaksi/yöksi) yksin vasta kun se ei enää aiheuta näin suurta ahdistusta.
 
ja meillä tyttö kanssa vierastanut 4kk iästä lähtien ja esim lääkärin kommentti oli "taidat hoitaa lasta aika paljon yksinäsi kotona". En kuitenkaan usko ns siedättämiseen vierastamisen kanssa vaan usko, että se helpottaa kun on sen aika. Nyt on jonkun verra helpottanutkin..
 
Ihan normaalia tuo on noin pienen lapsen äidillä. Imetysaikana minäkään en olisi raaskinut millään olla erossa lapsestani pitkää aikaa, eikä onneksi tarvinnutkaan. Ajan myötä tilanne kuitenkin muuttuu. Siinä vaiheessa kun lapsi on omatoimisempi eli yli 2 vuotias, niin raaskin jo päästää lapseni yökylään turvalliseen paikkaan. 4-vuotiaan kohdalla olin suorastaan helpottunut, kun hän oli kesällä 4 päivää mummolassa lomalla.
 
Minä en aio olla tytöstä erossa yötä ennenkuin tosiaan tuntuu että kestää sen. Tietysti kaikkea voi sattua aina, mutta ajattelen niin, että esim sairaalaan joutuessani tms en ole ainakaan itse aihauttanut tytölle ahdistavaa kokemusta, en siis voi siihen silloin vaikuttaa. Tietysti pienet poissaolohetket ovat silloin tällöin hyväksi, esim juuri kampaajalla käynti ym lyhyet poissaolot joista pääsee kuitenkin tarvittaessa nopeasti takaisin tytön luokse. Meillä kanssa vielä imetän tyttöä ja sekin vaikuttaa että kaipaa minua erityisesti nukahtamistilanteisiin.
 
Lapsi on niin pieni, että on aivan normaalia ja tervettä. Päinvastoin, olet biologisesti onnistunut suojeleva emo, joka ei jätä pientä. Yksilöllisiä eroja lapsen ja äidin eroahdistuksessa on. Ota breikki kun tiedät ajan ja hetken olevan oikea, ja minusta hienoa kun kuuntelet omaa äidinvaistoa. En itsekään veisi esim. alle 2v. edes yökylään ellei olisi aivan äärimmäinen pakko..ja silloinkin todella luotettavan isovanhemman tms hoivaan.. :-/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mä:
No mun mielestä on OUTOA. Miks pitää ripustautua lapseen kuin liima :o
Click to expand...

No tätä mä ajattelinkin. Jotenkin ajattelin että olenko viallinen, paska äiti kun pilaan lapseni elämän näin. Tuntuu että kaikkien muiden lapset ovat hyvinkin sopeutuvaisia.
Erään tuttavani lapset eivät koskaan ole vierastaneet. Omani on vierastanut 4kk-10kk iässä. Eikä vieläkään mene esim. vauvauintiohjaajan syliin. (käyty kohta 6kk siellä)

Kiitos vaan eriävästä mielipiteestäsi.
Click to expand...

Vierastaminen ja eroahdistus on normaalia kehitystä, joka viestii onnistuneesta kiintymyssuhteesta. Ole iloinen kun lapsesi ei mene vieraan syliin, ei kuulukaan. Yksilöllisiä erojakin on, jotkut ovat varautuneempia, ja siitä on myös etua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mä:
No mun mielestä on OUTOA. Miks pitää ripustautua lapseen kuin liima :o
Click to expand...

No tätä mä ajattelinkin. Jotenkin ajattelin että olenko viallinen, paska äiti kun pilaan lapseni elämän näin. Tuntuu että kaikkien muiden lapset ovat hyvinkin sopeutuvaisia.
Erään tuttavani lapset eivät koskaan ole vierastaneet. Omani on vierastanut 4kk-10kk iässä. Eikä vieläkään mene esim. vauvauintiohjaajan syliin. (käyty kohta 6kk siellä)

Kiitos vaan eriävästä mielipiteestäsi.
Click to expand...

Vierastaminen ja eroahdistus on normaalia kehitystä, joka viestii onnistuneesta kiintymyssuhteesta. Ole iloinen kun lapsesi ei mene vieraan syliin, ei kuulukaan. Yksilöllisiä erojakin on, jotkut ovat varautuneempia, ja siitä on myös etua.
Click to expand...

Missä sanotaan että jokaisen lapsen kuuluu vierastaa???
 
Meillä esikoinen oli todella kova vierastamaan, oli minussa kovasti kiinni, ja huusi kurkku suorana esim.jos kävin suihkussa ja jäi isän hoitoon (10 min.) Itse en myöskään raaskinut jättää tyttöä hoitoon. Esikoinen oli ekaa kertaa musta yön erossa 1,4 kk.ikäisenä kun olin toista lasta synnyttämässä, ja nyt puoli vuotta myöhemmin on aivan eri tyttö. Tosi reipas, jää isän ja mummon hoitoon mielellään, on ollut yökylässä yms. Teilläkin on varmaan sekä äidillä että lapsella vaan vielä sellainen vaihe että ette osaa olla erossa. Ei siinä mitään pahaa ole, kunhan äiti itse jaksaa eikä väsy liikaa. Nauti lapsestasi ja siitä ainutlaatuisesta ajasta kun olet "maailman tärkein"pikkuiselle. Lapset kasvaa niin nopeaan, ja kohta lapsellasi on jo niin monta kiinnostavaa juttua tutkittavana että hyvä jos malttaa hetken sylissä istua, vaikka ennen ei äiti saanut silmistä kadota.. kokemusta on.
 
Vielä..kun tuossa edellä kirjoitettiin vierastamisesta.. Siskollani on autistinen poika joka ei ole ikinä vierastanut, eikä osoittanut mitään eroahdistusta tai erityistä "äidissä roikkumista". Sitä joku jo pojan vauva-aikana ihmetteli ja kehui, mutta nyt myöhemmin kun on pojalla diagnosoitu autismi ja muita neurologisia ongelmia, on lääkärit sanoneet sen kuuluvan sairauteen ettei tee eroa oman perheen ja muiden ihmisten välillä vauva-aikana. Vaikka vierastaminen on voimakkuudeltaan erilaista, niin se kuuluu terveen lapsen kehitykseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytsyjen äiti:
Vielä..kun tuossa edellä kirjoitettiin vierastamisesta.. Siskollani on autistinen poika joka ei ole ikinä vierastanut, eikä osoittanut mitään eroahdistusta tai erityistä "äidissä roikkumista". Sitä joku jo pojan vauva-aikana ihmetteli ja kehui, mutta nyt myöhemmin kun on pojalla diagnosoitu autismi ja muita neurologisia ongelmia, on lääkärit sanoneet sen kuuluvan sairauteen ettei tee eroa oman perheen ja muiden ihmisten välillä vauva-aikana. Vaikka vierastaminen on voimakkuudeltaan erilaista, niin se kuuluu terveen lapsen kehitykseen.
Click to expand...

Meillä asperger ja ei myöskään ole vierastanut vauvana. Vähän isompana sitten pelkäsikin melkein kaikkia vieraita, varsinkin nuorisoa.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa