Onko muka teistä ok että kakara saa bussissa huutaa ja karjua

  • Viestiketjun aloittaja tympii
  • Ensimmäinen viesti
tympii
mielensä mukaan? Pois jäädessäni katoin että minkälainen pentu siellä mölyää, niin yllätys yllätys, mitäpä luulette oliko suomalainen... äitinsä katseli halveksivasti muita matkustajia päästä varpaisiin, purukumia jauhaen : /
 
"hmm"
Jos lapsi oli ihan vauva (?) eikä semmoista saa hiljenemään välttämättä tyyliin varttiin, vaikka seisoisi päällä. Jos lapsi oli sen sijaan isompi, jonka saa käskyllä uskomaan (?) kuuluu vanhemman komentaa ja huolehtia ettei mölyä julkisissa kulkuvälineissä. Mitä välilä sillä kansalaisuudella tässä on?
 
Pin
No onhan se harmillista ja ikävää kuunneltavaa, mutta ei sille aina voi mitään ja itsepähän julkiset valitsen. Mulkoilu vain pahentaa vanhemman stressiä joten aika ääliömäistä sellainen.
 
sukkasakko
Onhan se kieltämättä rasittavaa ja hermoihin käyvää kuunneltavaa. Mutta ehkä rasittavampaa lapsen vanhemmista, kun joutuvat varmaan sitä muulloinkin kuuntelemaan.
 
"Sanni"
No jaa, mun viereeni änki bussissa tänään ukko joka nosti mun puoleisen perskankkunsa ja pieraisi oikeen kunnolla. Sen jälkeen pahoitteli, että pääsi vahingossa ja tuli vielä perässäni, kun vaihdoin penkkiä. Että ennemmin kiljuvat lapset kun pierivät ja huonosti käyttäytyvät aikuiset ;)
Mutta joo, varsinkin jos isompi lapsi kyseessä niin pitäis kyllä komentaa olemaan hiljaa ja nätisti. Mut näitä näkee usein, eikä aina ole edes ulkomaalainen kyseessä!
 
tympii
Ei ollut mikään vauva. Sen ikäinen että olisi pitänyt jo osata käyttäytyä. Ja mun mielestä lapsista saa lähteä ääntä, mutta se tänpäiväinen oli jotain järkyttävää. Kuulin kun äitinsä naureskeli vaan ipanan huutamiselle.
 
"..."
No en nyt tiedä just tosta tilanteesta, mutta yleensä ei kyllä ärsytä huutava lapsi missään. Sen jälkeen, kun musta tuli äiti, en ole noissa tilanteissa tuntenut kuin sääliä ja myötätuntoa sitä vanhempaa kohtaan. Välillä lapsi saa raivarit ja mikään ei auta. Oma lapseni onneksi saanut kunnon kilarit vain pari kertaa ihmisten ilmoilla. Moni myöskin varmasti luullut, että lapseni on vanhempi kuin onkaan, tuo kun on kaksi vuotta ikäistään pidempi.
 
"Purppura"
Ei ollut mikään vauva. Sen ikäinen että olisi pitänyt jo osata käyttäytyä. Ja mun mielestä lapsista saa lähteä ääntä, mutta se tänpäiväinen oli jotain järkyttävää. Kuulin kun äitinsä naureskeli vaan ipanan huutamiselle.
En äkkiseltään muista koska olisin dösää käyttänyt.. mutta joo. Enempi mua ärsyttää se teini joka kaivaa esim. junassa nenäänsä ja pyyhkii klimpin vaunun penkkiin.
Tämmönen ei varmaan ärsyttäs ap:ta enennkuin se klimppi löytyy kotona persuksista tai selästä. Toi onkin syy sitten siihen mksen juuri julkisia käytä.
 
tympii
Ok, täällä ei haluta näköjään tajuta, että se lapsi rääkyi ja karjui ihan vaan huutamisen ilosta. Ei ollut raivari. Minusta sen aikuisen siinä olisi pitänyt sanoa sille muksulle että bussissa ei käyttäydytä niin. Mutta kai se sitten kuuluu heidän kulttuuriinsa, että saa rääkyä ja huutaa missä ja milloin vaan.
 
Pin
Ok, täällä ei haluta näköjään tajuta, että se lapsi rääkyi ja karjui ihan vaan huutamisen ilosta. Ei ollut raivari. Minusta sen aikuisen siinä olisi pitänyt sanoa sille muksulle että bussissa ei käyttäydytä niin. Mutta kai se sitten kuuluu heidän kulttuuriinsa, että saa rääkyä ja huutaa missä ja milloin vaan.
Ok. Mä käsitin kun sanoit, että lapsi huusi ja karjui, että oli kyseessä itkuraivari...
 
[QUOTE="Purppura";30789666]En äkkiseltään muista koska olisin dösää käyttänyt.. mutta joo. Enempi mua ärsyttää se teini joka kaivaa esim. junassa nenäänsä ja pyyhkii klimpin vaunun penkkiin.
Tämmönen ei varmaan ärsyttäs ap:ta enennkuin se klimppi löytyy kotona persuksista tai selästä. Toi onkin syy sitten siihen mksen juuri julkisia käytä.[/QUOTE]

Kyllä se kakara on vittumaisempi tapaus kuin jokin räkälimppi, jonka voi helposti rapsaista roskikseen.
 
Jos lapsi (ei vauva) aloittaa kiukkukohtauksen bussissa, joka selvästikkään ei rauhoitu ja häiritsee muita matkustajia, ei mulle kyllä tulisi mieleenkään JÄÄDÄ sinne bussiin. Sitten vain ulos seuraavalla pysäkillä, rauhoittaa parhaansa mukaan lasta ja selittää tilanne. Kysyä, kävelläänkö kotiin vai mennäänkö seuraavalla bussilla.

Ärsyttää niin kaupassa, kauppakeskuksissa, busseissa jne. lapset jotka riehuvat ja tekevät mitä haluavat eikä vanhempia näytä kiinnostavan pätkän vertaa.
 
"kirppu"
Jaa-a, minkähän ikäiseltä sitä voipi vaatia hiljaisempaa käytöstä? Vaan joo, jos on isompi lapsi, jolla ei ole esim. kuulovammaa tai kehitysvammaa, joka selittäisi vaikeudet säätää äänenkäyttöä, niin... Vanhemman asiahan se on katsoa, että volyymi pysyy kohtalaisella tasolla.
 
"kirppu"
Jos lapsi (ei vauva) aloittaa kiukkukohtauksen bussissa, joka selvästikkään ei rauhoitu ja häiritsee muita matkustajia, ei mulle kyllä tulisi mieleenkään JÄÄDÄ sinne bussiin. Sitten vain ulos seuraavalla pysäkillä, rauhoittaa parhaansa mukaan lasta ja selittää tilanne. Kysyä, kävelläänkö kotiin vai mennäänkö seuraavalla bussilla.

Ärsyttää niin kaupassa, kauppakeskuksissa, busseissa jne. lapset jotka riehuvat ja tekevät mitä haluavat eikä vanhempia näytä kiinnostavan pätkän vertaa.
Aina se bussista pois jääminen ei ole vaihtoehto. Joskus on aikatauluja, joiden mukaan mennään. Tosin ap:n mukaan ei ollut kiukkukohtauksesta kyse.
 
oppia
[QUOTE="Huoh";30789470]Onko aloittajalla rakentavaa keinoa, miten lapsen suu suljetaan?[/QUOTE]

Siten, että lapsi opetetaan lopettamaan, silloin kun komennetaan. Ja opetetaan sietämään pettymyksiä ja kieltämistä. Yksinkertaista.


Tässä ei ole kyseessä vauva. Tarvittaisiin muiden ihmisten kunnioitusta, että opetetaan lapsi olemaan ihmisiksi yleisillä paikoilla.
 
oppia
Ei ollut mikään vauva. Sen ikäinen että olisi pitänyt jo osata käyttäytyä. Ja mun mielestä lapsista saa lähteä ääntä, mutta se tänpäiväinen oli jotain järkyttävää. Kuulin kun äitinsä naureskeli vaan ipanan huutamiselle.
Voin kuvitella, miten kammottavaa, koska olen ollut paljon tekemisissä vastaavanlaisten tapausten kanssa. Koko perhe on kuoleman kielissä kun lasta ei ole saatu ihmisten tavoille edes yöllä.
 
"Huoh"
Siten, että lapsi opetetaan lopettamaan, silloin kun komennetaan. Ja opetetaan sietämään pettymyksiä ja kieltämistä. Yksinkertaista.


Tässä ei ole kyseessä vauva. Tarvittaisiin muiden ihmisten kunnioitusta, että opetetaan lapsi olemaan ihmisiksi yleisillä paikoilla.
Miten lapsi opetetaan lopettamaan huuto? Ja puhun nyt nimenomaan raivokohtauksista. Tähän ei sitten tarvitse vastata että "mun lapsi ei ole koskaan raivonnut yleisellä paikalla" tai että "mun lapsi raivosi kerran, mutta katsoin tyynesti toiseen suuntaan ja se lopetti".
 
erhwerte
Ei ole ok, pitäisi puuttua. Mutta äänenkäyttö on sellainen mitä ei vain ole mahdollista estää. Pienen lapsen saa lopettamaan lyömisen, heittelyn, karkuun juoksemisen, repimisen jne., mutta miten konkreettisesti rajoitat huutajan? Ei kaikki lapset vain toimi kun käsket, toivottavasti KUKAAN lapsi ei toimi niin, se kuulostaa erittäin epäterveeltä. Ja mitäs sitten... huudat kovempaa? Tunget kengän suuhun? Lyöt?

Ja tiedän, lapselle ON asetettava rajat ja lapsen PITÄÄ oppia kunnioittamaan kanssaeläjiään ja tiettyjä sääntöjä, mutta en usko että se tapahtuu taikaiskusta pakottamalla. Mulla ei valitettavasti tule mitään laillisia ja turvallisia juuri siinä hetkessä toimivia keinoja mieleen, joten tyydyn tekemään työtä pitkäjänteisemmin, eli ehkäisemään niitä tilanteita ja opettamaan lapselle muita tapoja ilmaista itseään, mutta ei se siinä yhden bussimatkan aikana perille mene.

Itse olen niin herkkä nolostumaan että varmaan nousisin bussista pois. Ja voisihan sekin olla lapselle opetustilanne. Paitsi jos se palvelee enemmän lapsen kuin aikuisen etua. Tämä esimerkkitilanne ei ollut mulle mikään kalikka kalahtaa, koska ei ole koskaan tuollaista tilannetta sattunut, mutta se todennäköisesti on tuuria ja lasten temperamenttia eikö minun upeita kasvatustaitojani.


Olen muuten miettinyt, että kun osa maahanmuuttajista tulee kulttuureista joissa lapsia kasvatetaan hyvin suurella osin ruumiillisella kurituksella, niin jos heille Suomessa tehdään selväksi että se on laitonta, väärin ja vahingollista, niin tarjotaanko heille mitään korvaavia keinoja tilalle? Kun miettii, miten keinottomaksi itse olen tuntenut itseni joskus näiden lasteni kanssa, vaikka minulla on sellainen semihyvä malli lapsuudesta, niin miten kädettömältä voi tuntua jostakusta jolta on kielletty ne ainoat tavat jotka hän tuntee.
 
Kyllä tänne maailmaan mölyä mahtuu.
Henkilökohtaisesti ei häiritse yhtään muiden mölinät kaupungissa, mutta metässä vois pyrkiä olemaan hiljaa.🙏🏼

Yleensä ilveilen huutaville lapsille niin huuto saattaa loppua.😁

Muistuipa mieleeni bussireissu omien palleroiden kanssa. Maman aivopieru oli lähteä kahden pienen lapsen kanssa ilman rattaita tsadiin tutustumaan meidän merkittäviin rakennnuksiin, tuli siinä sitten herätelähtönä se Suomenlinnakin. Lautalla oli aivan mahtavaa, lapset luulivat lipuntarkastajia salapoliiseiksi ja molemmat pallerot saivat ”extraliput” näiltä salapoliiseilta. Ympärillä olevia nauratti kovin.
Reissu oli pitkä, paljon oli kävelyä. Bussissa jäätiin omaa pysäkkiä ennen pois koska tuli väsykiukku. Vedettiin vähän henkeä ja nappasin tytön reppariin.

Muistaakseni tunnelma oli bussissa vähän sellainen, että väsykiukusta oltiin vihaisia ja siksi päätettiin jäädä pois.

Ymmärrystä täytyisi löytyä kanssamatkustajilta. Emme voi tietää mikä huudon syynä on. Moni asia ei ole sitä miltä näyttää.

Jos minusta olisi kiinni niin busseissa olisi yhteislaulua!😏

 

Yhteistyössä