Onko muita neljättä kuumeilevia jotka ei kuitenkaan yritystä ole vielä aloittaneet?

Täällä myös nelosen kuumeilija, yritys alkanee vasta joskus hamassa tulevaisuudessa (mies haluaa vielä lykätä asiaa). Itse toivon, että pääsisimme yrittämään jo ensi vuonna, mies on enemmänkin parin vuoden odottelun kannalla vielä :( Meillä muut lapset on nyt 7, 5 ja 3.

Meitä ei-vielä-yrittäviä kuumeilijoita on myös tuolla "Neljättä kuumeilevat" -ketjussa, tervetuloa sinne, jos haluaa jo päästä tunnelmaan ;)
 
Minun tilanteeni on aivan sama kuin sinunkin. Ainoana erona on, että mulla on poika 4 v, tyttö 7 v. ja poika 10. Ikää minulla itsellä on 38 vuotta. Kuinka vanha sinä olet?

Minä lopetin e-pillerit heinäkuussa (syyksi miehelleni kerroin lihomisen) ja minulla on nyt miehen taivutusyritykset meneillään. Mies ei kyllä haluaisi. Onko se jotenkin väärin, että minä yritän väkisin taivuttaa miehen tahdon vastaamaan omia toiveitani? Olisihan se hyvä, että oltaisiin täydessä yhteisymmärryksessä, mutta toisaalta jos olisin jäänyt odottelemaan miehen vauvakuumetta, niin meillä ei olisi yhtä lasta enempää...

Miten sinä olet edennyt miehen taivutteluyrityksissä?
 
mymosa
Täällä yksi.. Kolmannen piti olla viimeinen, mutta puhuttiin, että yksi saa vielä tulla jos tullakseen. Tosin ei todellakaan vielä, kuopus on vasta 3kk ikäinen.

Toki neljännen tulo tietäisi pientä ahtautta kotiin, kahdella autolla kulkemista.. Mietityttäisi myös mitä muut sanoo ja miten sektiohaavat kestää.
 
  • Tykkää
Reactions: Santtu81
mymosa
Mä olen 29v.
Meillä mies oli ehdoton, ei neljättä. Mut leikilläni kiusasin, et oisha rinsessa vielä kiva saada ja niin se ajatus miehenkin mielessä sit muuttui. Sanoi yks päivä vaan, että jos et myisi pieniä vaatteita vielä pois ;)
Mulla kaksi aiempaa on 8v ja 5v, tämä eka biologisesti yhteinen on 3kk.
 
Meillä on käytössä keskeytetty yhdyntä. Mietin vaan, että miten saisi maksimoitua vahingon mahdollisuuden...Ideoita? Ovulaatioon ajoittaminen ja ratsastusasento tulee ainakin mieleen.
Onko teidän joukossa paljon tällaisia kuumeilijoita, joiden mies tuntuu olevan immuuni nimenomaiselle sairaudelle.
 
Meilläkin olisi vähän hinkua (ja välillä vähän enemmänkin) neljänteen pieneen. Mietityttää vaan, kun olen juuri ollut 2,5v kotona, että töissäkin pitäisi joskus olla :) Ja toinen iso syy on se, että kärsin aina kovasta pahoinvoinnista, joten puoli vuotta tulisi menemään ihan sumussa ja kuitenkin pitäisi näille kolmelle olla läsnä, käydä töissä jne. Lisäksi mietin, että nyt menee niin mukavasti, että miksi rikkoisin kuvioita. Ja sitten kuitenkin ajatukset vielä yhdestä nukkatukasta pyörii mielessä. Tuo pieninkin on jo niin iso.

Meillä lapset ovat 2, 8 ja 9v. Itse olen 31.

Mamikolmelle vastasinkin jo toiseen ketjuun keskeytetystä, että meillä toimii mainiosti ehkäisynä enkä kyllä itse suosittelisi miehen "huijaamista" neloseen. Tai ehkei nyt huijaamiseen, mutta parempi olisi jos molemmat haluaisivat vauvaa. Kurjaahan se on, jos toinen ei innostu, mutta ehkäpä ajan kanssa mieli muuttuu?
 
Mulla on sama tilanne ton pahoinvoinnin suhteen. Viime raskaudessa pahoinvointi alkoi ennenkuin kuukautiset jäi pois ja loppui synnytykseen. Melko varmasti pahoinvointi tulisi taas järkyttävänä ja kuten sanoit, nyt on kolme lasta, joita pitäisi pystyä hoitamaan. Soitin jo varmuuden vuoksi teratologiseen tietokeskukseen ja kyselin pahoinvointilääkkeistä raskausaikana. Onko sinulla ollut käytössä pahoinvointilääkkeitä? Kyllähän lääkkeen syöminen ikävältä tuntuu raskausaikana, vaikkakin tutkitut lääkkeet saattaisi olla parempi asia kuin koko perheen eläminen erittäin huonokuntoisen äidin kanssa.
 
Minä olen kans roikkunut toista vuotta listoilla. Pari kuukautta yritettiinkin, vaikka aika miedolla teholla. Ja kysyttiin, onko ok miestä painostaa..näin itsekin tein ja hyvin lopulta lämpeni! Itselle vain meni pupu pöksyyn ja mies menee minun tuntojen mukaan tässä hommassa. Lapset siis -00,-01 sekä -07. Isoja jo, joten sehän se pelottaa....
 
Taas löysin itseni täältä palstalta.. ikää 33v, lapset 4v, 2,5v ja 1v1kk. Kuopuksen piti olla viimeinen ja voi olla että onkin. Mutta mutta, nyt kun arki rullaa ja pienimmänkin kanssa alkaa helpottaa, niin taas tämä pirullinen kuume iskee ;) Rakastan olla äiti, rakastan hoitaa lapsia kotona ja ihailen aina isoja perheitä, joita esim. kaupassa näen. Onneksi täältä löytyy vertaistukea, koska kenellekään tätä kuumetta ei enää uskalla tunnustaa koska jo nyt meitä pidetään hulluina (kaksi koiraa lasten lisäksi). Mies ei tosin tällä hetkellä halua lisää lapsia, enkä ole edes hänelle tunnustanut nyt iskenyttä vauvakuumetta :D Tietää kyllä, että unelmani on iso perhe, mutta en tietenkään ilman hänen toivettaan ala oikeasti haaveilemaan yrittämisestä. Ehkäpä paljastan sitten ensi keväänä haaveen, jos yritys alkaisi kun kuopus lähenee kahta vuotta :heart:

Neljännessä mietityttää moni asia; talous, vauvan terveys (koska kolme tervettä jo on), oma terveys ja jaksaminenkin jos olisikin vaikea tai sairas vauva, isommille jäävä aika, talon ja auton tilat.. Neljännessä ei vaan ole mitään järkeä. Onneksi on kierukka, sen takia sen otinkin koska arvasin että tämä tauti taas iskee ja pillerit olisi liian helppo jättää pois :D
 
Tervetuloa Kiivi:wave:
Meilläkin kaksi koiraa kolmen lapsen lisäksi ja muutenkin aika samanlaisia ajatuksia minulla,kun sinulla:DMeillä kylläkin kolmesta lapsesta yksi erityislapsi,ja pelottaa jos seuraavallakin olisi jotain.Yksi ystävä tietää haaveilustani,mutta sukulaiset varmaan pitäisivät hulluna,jos tietäisivät:ashamed:
 
Juuri toi: Neljännessä ei ole mitään järkeä. Erityisen paljon se pitää paikkansa minun kohdalla (tarve raskaudenaikaiseen lääkitykseen, poikkeuksellisen kova raskauspahoinvointi, taloudellinen tilanne huono, ikä, diabetes riskin mahdollinen kasvaminen...) Tätähän riittää. Ihmisen tosiaan pitää ihan hulluna, että miten voin edes harkita sitä. Vanhempani suutuu, jos vain kuuleekin minun puhuvan tällaisia. Ehkä eniten mun äiti on huolissani mun terveydestä juuri tuohon diabetesriskiin liittyen. Mulla on tastalla insuliinihoitoinen raskausdiabetes, vyötärölihavuus ja perimä. Painoa tulisi kuitenkin yhä vaan lisää, kohtalainen keino pahoinvointiin oli jatkuva syöminen.
Nyt mun mies lupasi, että me keskustellaan lähiaikoina vauva-asiasta. Tiedän, että se ei halua enää lapsia, mutta minulla on toive, että saan sen suostumaan. Eihän se hyvältä kuulosta, mutta jos meidän perhe-elämä olisi aina ollut mieheni aloitteiden varassa niin...
 
Moi!
Mitäs teille kuuluu? Mä olen tullut keskeytetyn yhdynnän jälkeen liioitellun surulliseksi ja nyt metsästyskauden alkaessa suostui päästämään sisään. Kysyi vaan, että kai mä lupaan etten tule raskaaksi? Sillä oli kiire metsästämään ja varmaan siksi oli mulle mieliksi, että en mäkätä metsästyksestä.
Suosittelen myös sinulle liioiteltua surullisuutta keskeytetyn jälkeen Toimi ainakin meillä...
 
Hei, tulin näille palstoille kun itsellänikin on lapsi tekeillä (ensimmäinen).
Tällä hetkellä käyn täällä taustalla lähinnä huvittamassa itseäni kun olen lukenut näitä tarinoita. :D :D

Naapurin tyttö taitaa olla täysi feikki ! - Onko sinulla "Naapurin tyttö" neljäs lapsi tekeillä...? Miksi kritisoit tämän ketjun lähettäneiden viestejä kun samaan hengenvetoon kerrot että olet itse tehnyt samaa, käsittämättömiä juttuja...??

Sinuakin voisi ehkä kritisoida, miten voit huolehtia lapsesta jos itse painat 100kg? Nimimerkkisi pisti silmään ylipainoisten ketjusta.

Ihmettelen myös miten ja miksi viitsit tehdä raskaustestejä n.4kpl päivässä, jotka ovat lisäksi joka kerta negatiivisia, ja jokaisesta lähetät kuvat tänne palstoille, sekä kameralla, että kännykällä kuvatut...

Nämä sinun viestit vaikuttavat hieman "erikoisilta", jos nyt edes kirjoitat näitä viestejä ihan tosissasi, tai sitten olet todella nuori?
Ja näköjään viestejä satelee aamusta yöhön, keskimäärin 8 viestiä päivässä.
Mielenkiinnosta kävin katsomassa profiilisi takaa.

You, keep it real!
Anteeksi vain mutta pakko sanoa sinulle tämä.
Ehkä sinun kannattaisi käydä ammattilaisella keskustelemassa oletko ihan kypsä tekemään lapsia tällä hetkellä.


Moikka, minä lopetan nämä taustailut tähän ja keskityn tekemään lasta mieheni kanssa.
 
Se just onkin se juttu:Kyse ei ole huijaamisesta vaan painostamisesta. Jos en olisi miestäni missään vaiheessa painostanut, niin meillä ei olisi yhtä lasta enempää. Täytyy kuitenkin myöntää, että tässä viimeisessä on enemmän painostamisen makua, ennen se on tainnut mennä enemmän taivuttelun puolelle. Tottahan toki mulla on huono omatunto: Lasta hankittaessa pitäisi olla tietysti täydellinen yhteisymmärrys, mutta harvoin se varmaan on mahdollista.

Onneksi paikka, jossa me keskustelemme antaa paljon anteeksi ja selittää järjen juoksuamme: vauvakuume; Onko muita neljättä kuumeilevia jotka ei kuitenkaan yritystä ole vielä aloittaneet? Entä miten olisi: hätähousut ja himotestaajat (tai miten se meni), entäpä keskusteluketju, johon lähetetään kuvia testien haamuviivoista ja muista mahdollisista tuloksista. Voimme varmaan alleviivata lausunnon, jossa sanotaan, että vauvakuume ei useinkaan perustu järkisyihin?
 
Moi!
Mitäs teille kuuluu? Mä olen tullut keskeytetyn yhdynnän jälkeen liioitellun surulliseksi ja nyt metsästyskauden alkaessa suostui päästämään sisään. Kysyi vaan, että kai mä lupaan etten tule raskaaksi? Sillä oli kiire metsästämään ja varmaan siksi oli mulle mieliksi, että en mäkätä metsästyksestä.
Suosittelen myös sinulle liioiteltua surullisuutta keskeytetyn jälkeen Toimi ainakin meillä...
Olen kanssa kokeillut tuota surullisuutta..tai siis en kokeillut vaan aina olen surullinen enkä kyllä peittele sitä,itken tyynyliinan märäksi,sen jälkeen tiuskin ja sitten painun ovet paiskuen tupakalle..
Kerran myös meillä päästetty sisään..mutta ei taas sen jälkeen.

Ei tunnu tajuavan kuinka suuri asia tämä on mulle,ajatukset on vauvassa noin öö..aamusta iltaan.
 

Yhteistyössä